Ilmaiset toimituskulut yli 75€ tilauksiin!
Virheiden tekeminen ja virheellisten asioiden tapahtuminen on jokapäiväistä, koska elämä ei ole täydellistä. Siksi koiran tai eläinten kanssa harjoitellessa tapahtuu myös väistämättä virheitä, eli tilanteita, jolloin asiat eivät mene niin sanotusti putkeen. Virhetilanteet ovat hetkiä, jolloin harjoituksen saa helposti pysähtymään kokonaan – koiran saa turhautumaan tai passivoitumaan kun se ei ymmärrä mitä sen olisi pitänyt tehdä, ja ohjaajallakin saattaa mennä sormi suuhun miettiessä, miten virhetilanne korjataan.
Virheitä vältellessä on helppo jäädä niin sanotusti “junnaamaan harjoituksessa paikoilleen” sen pelossa, että kriteeriä nostamalla ja harjoituksessa eteenpäin menemällä virheitä alkaa taas tapahtua. Kuitenkin etenemiseen ja edistymiseen kuuluu virheiden teko: uutta asiaa ei nimittäin oikein voi osata, ellei sitä ensin jonkin verran harjoittele. Ja usein uutta asiaa opiskellessa sattuu virheitä.
Mikä sitten neuvoksi, kun koira tekee harjoituksessa virheen?
Ylipäätään harjoittelu, on se sitten mitä tahansa, kannattaa muokata lähtökohtaisesti sellaiseksi että koira pääasiassa onnistuu ja pystyy tekemään oikein. Työmotivaation kannalta on noin yleisesti mukavampaa enemmän onnistua kuin epäonnistua. Jos siis huomaa toistavansa jo viidettä tai kuudetta kertaa samaa asiaa joka ei vain onnistu, on itse harjoituksen toteutuksessa jotakin pielessä ja ohjaajan kannattaa tarkistaa oma työnjohdollinen strategiansa. Nyrkkisääntönä kannattaa pitää sitä, että yhdestä kahteen toistoa voi epäonnistua, ja kolmanteen olisi keksittävä jotakin uutta, jotta koira saadaan onnistumaan.
Koska koko maapallolta ei löydy yhtään täydellistä joka tilanteessa oikein toimivaa kouluttajaa, kannattaa virhetilanteisiin miettiä sellaisten tapojen käyttöä, jotka ylläpitäväisivät koiran motivaatiota jatkaa harjoittelua oman epätäydellisen ja virheellisen ohjaajansa kanssa. Ikävän pomon maineen kun saa koiran silmissä helposti sillä, että alkaa huomautella koiraa harjoituksessa tapahtuvista virheistä. Ken Ramirez on todennut, ettei koskaan suosittele etenkään aloittelevia kouluttajia opettamaan koiralleen virhe-signaaleja, koska jos sellaisia ei ole käytössä, täytyy opetella kuinka pärjätä ilman.
Itse en käytä harjoituksissa No Reward Markkereita, kuten oho, hups tai muita sanoja, sillä en koe tarpeelliseksi kertoa koiralle jos se tekee jonkin virheen, etenkin, kun osasyyllinen virheelliseen suoritukseen saatan olla suurella todennäköisyydellä minä itse. Aikalisän (timeout) ottamisessa puolestaan on ongelmallista se, että aikalisä ei opeta koiralle mitään, eikä välttämättä yhdisty tilanteeseen jossa koira teki jonkin asian väärin. En siis käytä myöskään niitä.
Konkreettisia keinoja virhetilanteissa toimimiseen on tarjolla useita. Jos koiralla on sujuva luoksetulo ja/tai luopuminen, voit käyttää niitä toiminnan keskeyttämiseen. Edellytyksenä on siis se, että perustaidot on treenattu niin vankalle pohjalle, että koirasi keskeyttää näiden avulla toimintansa. Jos siis koirasi juoksee ruutuun väärästä kulmasta, sinkoaa ohjatussa noudossa väärälle kapulalle, juoksee agilityradalla väärälle esteelle ja sinulla on hyvä luoksetulo tai luopuminen koulutettuna, käytä niitä.
Jos koiran korvat ovat kiinni häiriöissä ja tavoittelemaasi henkilöön ei juuri nyt tunnuta saavan yhteyttä, astuu apuun sanahirviö LRS – least reinforcing stimulus/scenario. LRS kääntyy huonosti suomeksi, mutta on käytännössä hyvin yksinkertainen menetelmä, jolla harjoituksen voi niin sanotusti resetoida ja antaa koiralle mahdollisuus kokeilla toistoa uudelleen.
Käytännön LRS toteutuksessa tapahtuu seuraavaa: kun koira vaikkapa istuu kun se pyydetään menemään maahan eikä ole niin sanotusti kuulolla, pidetään pieni paussi (2-3 sekuntia), jonka jälkeen teetetään koiralla hyvin nopeasti muutama tai vain yksi toisto sille jotakin erittäin helppoa asiaa josta se palkitaan. Esimerkkinä helposta tehtävästä vaikkapa käsikosketukset, jossa koira koskee nenällään ohjaajan kättä. On siis koirakohtaista mikä omalle koiralle on helppoa, eli valitse sellainen temppu joka teille on helppoa toteuttaa milloin tahansa missä tahansa. Tämän jälkeen koira pyydetään uudelleen maahan, ja suurella todennäköisyydellä se tehtävässä tämän jälkeen onnistuukin.
Alla olevalta videolta näkyy miten LRS:ää voi soveltaa käytännössä. Iines harjoittelee kartion kiertoa estehäiriöissä. Kun kierto epäonnistuu, pyydän sitä tekemään nopeasti muutaman käsikosketuksen. Tässä ei näy selvää paussia, eli pyydän Iinestä hypyn jälkeen tekemään suoraan pari käsikosketusta. LRS:n tavoitteena on saada koira rauhalliseen tilaan, ja välttää turhautumista, ja paussin pitäminen hypyn jälkeen on Iinekselle melko mahdotonta suorittaa ilman turhautumista joten siksi emme sellaista tässä pidä. Käytännössä videolta kuitenkin näkee, että saan pidettyä koiran aktiivisesti harjoituksessa koko ajan mukana, ja sen tunnetila säilyy optimistisena ja yritteliäänä eikä se turhaudu. Se myös alkaa ajatella itse kiertoa, ja korjaa toimintaansa saadakseen sen toteutettua.
LRS:n periaate on se, että kun jokin vaikea asia epäonnistuu (low-probability behavior), pyydetään sen sijaan muutama todella helppo asia (high-probability behavior), jotka mitä luultavimmin onnistuvat, ja sen jälkeen yritetään taas josko vaikea asia onnistuisi.
LRS:llä on monia positiivisia vaikutuksia: sen käyttö vähentää eläimen turhautumista. Se tekee myös harjoituksesta sujuvan, kun koulutustilanne ei keskeydy tai pysähdy, vaikka virhe sattuukin ja asia otetaan uudelleen. LRS:n voi yhdistää myös edellämainittuun luoksetuloon ja luopumiseen – nimittäin, jos harrrastuskaverisi alkaa ottaa kierroksia tai näyttää masentuneelta siksi, että joudut keskeyttämään sen toiminnan kun se innoissaan on juoksemassa vaikkapa ruutuun eikä sinne sitten pääsekään, voit ensin pyytää koiran luokse ja sitten pyytää sitä tekemään muutaman todella helpon asian ja palkita sen siitä, jolloin edellisen tehtävän keskeytymisestä aiheutunut pettymys huomattavasti vähenee tai poistuu jopa kokonaan.
Lue lisää englanniksi:
The Modern Dog Trainer – lessons from Ken Ramirez
Handling mistakes by Ken Ramirez at Clicker Expo 2014 (pdf)
Mirja Leinikka
Kirjoittaja
Mirja Leinikka on intohimoinen koiraharrastaja ja kouluttaja. Hän kilpailee koiriensa kanssa agilityssä, rally-tokossa ja tokossa, ja harrastaa myös muita lajeja. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista ja käyttäytymistä aikuisiällä, ihmisten valmentamista puolestaan työurallaan yritysmaailmassa. Syy eläinten kouluttamisen opintojen aloittamiseen on ollut loputon mielenkiinto siihen, kuinka me ihmiset voimme parantaa eläinten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja opettaa niille mitä ihmeellisimpiä asioita. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista pääasiassa Suomessa, mutta viime vuosina hän on pyrkinyt kouluttautumaan myös ulkomaisilla kursseilla. Tämän on tehnyt mahdolliseksi jäsenyys kansainvälisessä IAABC organisaatiossa (International Association of Animal Behavior Consultants).