Olen harjoitellut Veli Velpurin kanssa nyt noin 10 harjoituskertaa luoksetuloa ja luopumista muiden koirien aiheuttamasta liikehäiriöstä. Harjoitukset ovat edenneet todella hienosti. Olemme tehneet treenejä sekä Rallitassun koulutushallilla että Järvenpään agilityurheilijoiden hallissa, minne nyt vain treenikaverit ovat kulloinkin päässeet meitä auttamaan.
Velille mikä tahansa liike on todella kova häiriö, mikä ei ole epätavallista voimakkaita paimennustaipumuksia osoittavalle bordercollielle. Liike sytyttää sen helposti toimintaan, jota se ei itse vielä hallitse, ja johon minä en pääse myöskään väliin. Veli on bordercollieistani ensimmäinen, jonka kanssa olen joutunut todella työstämään tätä syvältä kumpuavaa sisäsyntyistä toimintamallia. Tavoitteena on että saan Velin reagoinnin tiedostamattomasta (ja hallitsemattomasta) tiedostetun toiminnan (eli operantin) puolelle. Olemme jo melko hyvin tässä onnistuneetkin.
Aiemmin tein häiriöharjoitteluita ns. kuplatreenin mukaisesti, mutta kun huomasin että Velin häiriöihin reagointi alkoi muutaman treenikerran jälkeen yleistyä kuten pelot, ja se ei tahtonut kunnolla palautua harjoittelusta loppulenkillä, vaihdoin tekniikan ennakoivaan vihjeeseen. Ennakoivan vihjeen avulla saan Velin paremmin tietoiseksi reagoinnistaan, ja kun sen reaktio muuttuu hiljalleen tietoiseksi, eli operantiksi, sen on mahdollista valita reaktionsa tilalle toinen tapa toimia.
Ennakoivan vihjeen tekniikalla tehty häiriöharjoittelu tapahtuu siten, että ilmoitan Velille tietyllä sanalla (meillä se on: Juoksee!), että seuraavaksi tulee liikehäiriötä jostakin suunnasta. Vihjeen ansiosta Veli voi rentoutua, ja luottaa siihen että häiriöitä ei tapahdu (vielä) ilman, että minä ilmoitan sille asiasta. Kun sanon Juoksee, Veli skannaa ympäristöään ja etsii liikehäiriön aiheuttajan. Se reagoi edelleen ärsykkeeseen, mutta pystyy jo palaamaan luokseni ärsykkeen bongattuaan. Kun se palaa, palkkaan sen monella sarjalla maahan heitettyjä nameja, jotta se saa purkaa ärsykkeen aiheuttamaan kiihtymystään namien perässä juoksemiseen.
Kun vaihdoin häiriöharjoittelut ennakoivan vihjeen alaisiksi, etenemistä alkoi todella tapahtua. Kun Veli voi luottaa siihen, että minä kerron kun jotain sellaista tapahtuu johon se reagoi, sen on ollut huomattavasti helpompi toimia ympäristöissä, jotka sisältävät paljon hälinää ja ennakoimattomia tapahtumia. Järvenpään agilityurheilijoiden JAU-areenalla on kovaääninen puhallin, joka on aikaisemmin pelottanut Veliä, mutta nyt kun se saa ennakoida liikehäiriöt minun vihjeeni avulla ei puhallinkaan enää pelota. Palautumisaika häiriöharjoittelusta on vaihtunut minuuteista muutamaan sekuntiin, ja Veli on hallissa huomattavasti rennompi kuin aikasemmin ja pystyy keskittymään minun kanssani toimimiseen.
Olen vaihtanut harjoitteluissa myös parimetrisen nahkahihnan pitkään liinaan, koska Velin on selvästi helpompaa toimia, jos se saa olla melkein kuin vapaana. Lisäksi olen lisännyt harjoituksiin nyt putken, johon Veli saa mennä palkaksi kun se palaa luokseni nähtyään liikehäiriön. Putken jälkeen saan Velin leikkimään, mihin se ei välttämättä ole pystynyt jos tarjoan sille pelkästä luoksetulosta lelupalkkaa. Haluan ehdottomasti että Veli pystyisi leikkimään, koska leikki rentouttaa koiraa, ja lelun kiivas repiminen tarjoaa sille kanavan johon se voi purkaa hallitusti kiihtymistään.
Harjoituksissa olemme tehneet nyt 3 toiston sarjoja, jonka jälkeen tulee tauko. 3 toiston sarjoja olen tehnyt kahdesta kolmeen per treenikerta. Velille harjoitukset ovat edelleen raskaita, ja se väsyy niistä nopeasti. Harjoitusten henkinen raskaus johtuu siitä, että Veli ei aivan vielä hallitse liikeärsykkeen aiheuttamaa tiedostamatonta reaktiotaan. Olen saanut nyt viimeisillä harjoituskerroilla Velin kuitenkin tulemaan luokseni jo joitakin toistoja siten, että liinaa ei tarvitse kiristää lainkaan, mikä tarkoittaa sitä että olemme etenemässä isoin harppauksin kohti tilannetta, että sekä Veli että minä saamme reagoinnit hallintaamme.
Mirja Leinikka
Kirjoittaja
Mirja Leinikka on intohimoinen koiraharrastaja ja kouluttaja. Hän kilpailee koiriensa kanssa agilityssä, rally-tokossa ja tokossa, ja harrastaa myös muita lajeja. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista ja käyttäytymistä aikuisiällä, ihmisten valmentamista puolestaan työurallaan yritysmaailmassa. Syy eläinten kouluttamisen opintojen aloittamiseen on ollut loputon mielenkiinto siihen, kuinka me ihmiset voimme parantaa eläinten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja opettaa niille mitä ihmeellisimpiä asioita. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista pääasiassa Suomessa, mutta viime vuosina hän on pyrkinyt kouluttautumaan myös ulkomaisilla kursseilla. Tämän on tehnyt mahdolliseksi jäsenyys kansainvälisessä IAABC organisaatiossa (International Association of Animal Behavior Consultants).