Ilmaiset toimituskulut yli 75€ tilauksiin!
Maanantaina pilvet roikkuvat alhaalla ja sataa vettä. Linnut kujertavat kilpaa ulkona, vaikka auringosta ei näy sädettäkään. En saanut eläinsairaalasta soittoa edellisen viikon päätteeksi, ja päätän puoliltapäivin tavoitella lääkäriä. Veli on ontunut nyt enemmän ja on selvästi kipeä. Mitä enemmän se ontuu, sen huonompi olo minulla on. Meitä yhdistää empatian punoma napanuora.
Sitten lääkäri soittaa takaisin.
"Pahoittelut, perjantai-illan työt venyivät yöhön. En ehtinyt palata tutkimustuloksiin. Mutta kyllä, Veli leikataan 23.4. ja te olette mukana tutkimuksessa."
Mikä helpotus. Kiitos.
"Velin pitäisi olla levossa. Jos se on kovin kipeä, voitte tulla hakemaan reseptin täältä sairaalasta. Tulehduskipulääkkeen pitäisi auttaa, mutta ellei se auta kokeillaan opiaatteja. Niiden kanssa pitää olla tarkkana. Jos koira on kovin tokkurainen, annosta pitää heti pienentää."
Olemme nyt mukana yliopistollisen eläinsairaalan Copla-tutkimuksessa. Se tarkoittaa puolentoista vuoden sitoutumista tutkimusjaksoon, jonka aikana Veli tullaan tutkimaan useita kertoja, ja sen toipumista seurataan sairaalassa. Pentu on kaksivuotias kun seuranta päättyy. Tutkimuksen aikana Veli tullaan kuvaamaan röntgenillä neljä kertaa, tietokonetomografialla kaksi kertaa, se tutkitaan ultraäänellä kolmeen otteeseen ja askelvoimamatoilla saamme esittää taidonnäytteitämme vielä neljästi seurantajakson aikana.
Veli leikataan ensi maanantaina. Se saattaa päästä kotiin jo leikkauspäivänä, tai sitten se jää sairaalaan yöksi. Minä en saa tietää saako se rustonkorjaussiirtoistutteen, Coplan, olkiinsa vaiko ei. Minut ja Veliä hoitava lääkäri on sokkoutettu. Täytän ensimmäiset kaksi kuukautta kerran viikossa seurantakaavakkeen, jossa arvioin Velin mielenvirkeyttä ja fyysistä kuntoa. Miten se liikkuu, ravaako mielellään, onko jäykkyyttä ylösnoustessa, entä haluaako koira leikkiä.
Illalla siedätän pentua käsittelyyn. Käsittelysana "koskee" on jäänyt kerrasta pienen koiran mieleen. Veliä hermostuttaa puuha aluksi, mutta kun teemme vuorotellen käsittelyharjoituksia temppujen lomassa se rentoutuu, ja rauhoittelevat eleet väistyvät uteliaiden korvien tieltä. Opettelemme myös kylkimakuuta ja etujalkojen ojennuksia. Vasemmalla kyljellä makaaminen on vaikeaa - olkapäätä särkee. Lopuksi harjoittelemme vielä matolla paikallaan seisomista ja sille asettumista. Osaa näistä taidoista tarvitsemme jo ensi viikolla.
Mirja Leinikka
Kirjoittaja
Mirja Leinikka on intohimoinen koiraharrastaja ja kouluttaja. Hän kilpailee koiriensa kanssa agilityssä, rally-tokossa ja tokossa, ja harrastaa myös muita lajeja. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista ja käyttäytymistä aikuisiällä, ihmisten valmentamista puolestaan työurallaan yritysmaailmassa. Syy eläinten kouluttamisen opintojen aloittamiseen on ollut loputon mielenkiinto siihen, kuinka me ihmiset voimme parantaa eläinten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja opettaa niille mitä ihmeellisimpiä asioita. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista pääasiassa Suomessa, mutta viime vuosina hän on pyrkinyt kouluttautumaan myös ulkomaisilla kursseilla. Tämän on tehnyt mahdolliseksi jäsenyys kansainvälisessä IAABC organisaatiossa (International Association of Animal Behavior Consultants).