Ilmaiset toimituskulut yli 75€ tilauksiin!
Pääsiäisen jälkeisenä tiistaina kello 8:20 istun ruokapöydässä syömässä aamiaista, kun puhelin soi. Kerrankin puhelin on ruokapöydällä, eikä sitä tarvitse metsästää ympäri taloa.
"Yliopistolliselta eläinsairaalalta hei. Saimme viestin, että sinulla olisi viisi ja puoli kuukautta vanha bordercollie, jolla on todettu oc muutoksia olkanivelissä".
Hihkun mielessäni riemusta. Ei voi olla totta!
"Meillä on täällä rustoistutetutkimus käynnissä."
Olen googlannut ja perehtynyt ja tiedän mikä on Copla Scaffold. Puhelimessa käydään läpi mitä tutkimukseen osallistuminen tarkoittaa, ja olenko valmis sen vaatimiin seurantakäynteihin. Ensin on screenaus, jossa arvioidaan sopiiko Veli tutkimukseen - muita ortopedisia ongelmia ei saa olla. Screenauksessa Veli kuvataan röntgenillä ja tietokonetomografialla, siitä otetaan verinäytteet ja tehdään juoksumattotesti. Kuulostaa perusteelliselta.
Jos Veli pääsee tutkimukseen mukaan, sen toipumista seurataan 18 kuukauden ajan säännöllisesti. Se tullaan kuvamaan useita kertoja niin röntgenillä kuin tietokonetomografiallakin. Ainakaan ei itse siis tarvitsisi huolehtia kuntoutumisen edistymisestä, tai jännittää virallisia luustokuvia.
"Sinulle soitetaan ja varataan aika screenaukseen. Koiralla siinä menee koko päivä".
Puhelun jälkeen ymmärrän, että pienestä pennustani saattaa tulla hetkeksi koe-eläin. Mielessä pyörii ristiriitaisia ajatuksia. Rustosiirtoistutteen on tarkoitus auttaa muita eläimiä ja ihmisiä, kunhan sitä saadaan tutkittua riittävästi. Ehkä Velin tehtävä on auttaa että tästä tulee mahdollista.
Kuva: Helsingin yliopisto, Linda Tammisto
Mirja Leinikka
Kirjoittaja
Mirja Leinikka on intohimoinen koiraharrastaja ja kouluttaja. Hän kilpailee koiriensa kanssa agilityssä, rally-tokossa ja tokossa, ja harrastaa myös muita lajeja. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista ja käyttäytymistä aikuisiällä, ihmisten valmentamista puolestaan työurallaan yritysmaailmassa. Syy eläinten kouluttamisen opintojen aloittamiseen on ollut loputon mielenkiinto siihen, kuinka me ihmiset voimme parantaa eläinten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja opettaa niille mitä ihmeellisimpiä asioita. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista pääasiassa Suomessa, mutta viime vuosina hän on pyrkinyt kouluttautumaan myös ulkomaisilla kursseilla. Tämän on tehnyt mahdolliseksi jäsenyys kansainvälisessä IAABC organisaatiossa (International Association of Animal Behavior Consultants).