Ilmaiset toimituskulut yli 75€ tilauksiin!
Kuva: Susanna Mustonen
Ilo aloitti tänään kisauransa rallytokon alokasluokassa. Ilon kanssa kisaamaan pääseminen ei ole ollut itsestäänselvyys, joten siksikin kisauran korkkaaminen jännitti itseäni melkoisesti. Sen lisäksi että Ilon leikattu olka oireilee aika ajoin, ja sitä hoidetaan mm. Cartrophen-pistoksilla joiden takia olemme ajoittain doping-karenssissa, tämä koira ei palkkaudu ruuasta lainkaan. Jo 10 viikkoisena pentuna se poistui treenihetkistä paikalta, jos palkaksi tarjoiltiin ruokaa. Olen siis joutunut opettamaan sille kaikki tokon lajitaidot vain lelupalkkaa hyödyntäen. Lelupalkan kanssa riittääkin haasteita tarkkuudesta toistomääriin.
Viime ajat olemme työstäneet harjoituksissa kisarutiineja, kehääntuloja ja palkatonta tekemistä. Olen hakenut Ilolle sopivinta verryttelytapaa, ja on osoittautunut, että se on parhaimmillaan noin 10 minuutin verryttelyn jälkeen. Sen kanssa pystyy toisaalta menemään kehään myös miltei kokonaan suoraan autosta. Se mitä se tarvitsee alkuun on muutaman minuutin leluleikki, joka pääsääntöisesti koostuu siitä että se hakkaa itseään hetken patukalla. Se on siis tässä mielessä helppo koira, mutta minulle tämä on ollut haastavaa, sillä Iines jonka kisarutiineihin olen vuosien varrella tottunut, tarvitsee noin puolen tunnin verryttelyn ennenkuin se pystyy jotakuinkin keskittyneeseen suoritukseen.
Ensimmäiset kisat sujuivat tänään tavoitteiden mukaisesti. Toivoin tulosta, ja sen me saimme pistein 84/100. Kehääntulo oli haastava. Odotustilaa oli jälleen kerran rallykisoille tyypilliseen tapaan hyvin vähän, tila oli täynnä koiria, ja rata alkoi heti kehänauhojen edestä. Tein siis Ilon kanssa lyhyen verryttelyn ulkona, ja sen jälkeen odotimme vuoroamme sisällä niin että Ilo oli kiinni purupatukassa. Kehään astuttuamme en pystynyt tilanpuutteen vuoksi tekemään meidän normaalia kehääntuloamme, joten odotin paikallani että Ilo kertoisi sen olevan valmis suoritukseen. Haluan, että koira aktivoi itse itsensä myös kehänauhojen sisäpuolella, ja siksi odotin aluksi jonkin aikaa että Ilo antaisi minulle kontaktin.
Pistevähennyksiä radalla tuli yhden tehtävän uusinnasta, epätarkkuuksista, sekä yhden pisteen vähennys muutamasta haukahduksesta vasemmalle käännyttäessä. Ilo on isokokoinen koira, ja opetin sille vasta muutama viikko sitten vihjeen vasemmalle kääntymiseen, jotta se osaisi ennakoida minun askellustani. Vihje ei ole vielä niin vahva, tai sitten annan sen vielä liian lähellä käännöstä, että se estäisi Ilon hienoisen turhautumisen.
Ilo aktivoitui kisaradan puolivälissä siihen viretilaan, jossa se on parhaimmillaan, ja se suorittikin haukahduksista huolimatta loppuradan erinomaisesti. Se tunne kun pääsee koiran kanssa lähes flow-tilaan on koukuttava. Palkkasin Ilon radan päätteeksi sille opetetulla sosiaalisella palkalla, ja radan jälkeen ulkona hurjalla taisteluleikillä. Kotiin tullessa oli mukava huomata, ettei koira ollut erityisen väsynyt, vaan se jäi kotipihalle muiden kanssa leikkimään.
Mirja Leinikka
Kirjoittaja
Mirja Leinikka on intohimoinen koiraharrastaja ja kouluttaja. Hän kilpailee koiriensa kanssa agilityssä, rally-tokossa ja tokossa, ja harrastaa myös muita lajeja. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista ja käyttäytymistä aikuisiällä, ihmisten valmentamista puolestaan työurallaan yritysmaailmassa. Syy eläinten kouluttamisen opintojen aloittamiseen on ollut loputon mielenkiinto siihen, kuinka me ihmiset voimme parantaa eläinten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja opettaa niille mitä ihmeellisimpiä asioita. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista pääasiassa Suomessa, mutta viime vuosina hän on pyrkinyt kouluttautumaan myös ulkomaisilla kursseilla. Tämän on tehnyt mahdolliseksi jäsenyys kansainvälisessä IAABC organisaatiossa (International Association of Animal Behavior Consultants).