Kesätarjous: Koodilla Nosework-Kesä saat 2 laventeli- tai laakerinlehti hydrolaattia yhden hinnalla!

Urheilukoiran fyysinen harjoittelu

Kirjoittaja Mirja Leinikka 25 toukokuu, 2021

Urheilukoiran fyysinen harjoittelu

Tämän blogitekstin kuvassa on Veli Velpuri, 3-vuotias isokokoinen ja pitkäselkäinen bordecollieuros. Se hyppää kuvassa altaaseen heitetyn lelun perässä. Hauska harrastus, vai onko sittenkään? Velpu hyppää kuvassa altaaseen tekniikalla, joka kuormittaa sen selkää ja altistaa sen loukkaantumisille. 100 toistoa samaa, ja kuka tietää, sanooko sen selkä siinä kohtaa jo poks.

Olen viime vuosina joutunut kuluttamaan merkittävät summat rahaa eläinlääkärikäynteihin, ja tullut näiden käyntien myötä siihen tulokseen, että ylläpidän mielummin terveyttä, kuin hoidan sairautta, jos se vain on mahdollista. Siksi koiristani kaksi, täysin terve ja priimaksi kuvattu 2-vuotias bortsupoika Mauno, sekä terveeksi kontrolloitu ocd-leikattu 3-vuotias Velpu, jumppaavat ja vesijuoksevat Petbrosin Emman ohjauksessa nyt säännöllisesti. Jumppahommia harrastaa myös Iines, jolla pyrin ylläpitämään laadukasta seniorikoiran elämää. Emma on ystäväni, joka opiskelee parhaillaan koirien fysiikkavalmentajaksi MoveWellin Tanja Pitkäsen johdolla, ja hänellä on myös rautainen kokemus koirien vesimattoharjoittelusta niin kuntoutettavien kuin terveidenkin koirien osalta.

Velpu kävi talven 2020 agilitytreeneissä ja Petbrosin uimalassa vepeharjoituksissa. Joulukuussa otin siitä väliröntgenit, jotka näyttivät luuston osalta puhdasta. Agilityssä sille alkoi tulla hiljalleen vauhtia koko ajan enemmän, ja sen mukana haasteita kokoamisessa. Metsälenkeillä katselin sen liikettä, jossa oli mielestäni jotakin outoa, vaikka se ei ontunut, ja leikattu olka oli tutkittu puhtaaksi. Vepeharjoituksissa se ei mielellään hypännyt veneestä, ja kun asiaa kerran harjoittelimme, se loukkasi itsensä ja ontui päivän ajan.

Tällä hetkellä olen erittäin tyytyväinen, että Velpu on koira, joka tuntee omat rajansa. Agilityssä se ei tee asioita, jos se ei tunne hallitsevansa kroppaansa, ja vepessä se ei hyppää veneestä, jos se ei ole varma että se osaa hypätä. Olen tyytyväinen, että se pyrkii suojelemaan itseään loukkaantumisilta, ja että en ole nostanut sille agilityssä rimoja vielä kovinkaan korkealle.

Kun Velpu aloitti jumpat ja vesimattoharjoittelun uudelleen, kävi nimittäin ilmi, että sen keskikropan tuki on lähes olematon ja takaosan käyttö varsin huonoa. Itse olin luullut, että tilanne on jotakuinkin päinvastainen. Emma katsoi videoita Velpun liikkeestä, ja totesi että tuen puute saa sen selän tulemaan hypyissä ja vauhdista pysähtymisessä niin sanotusti yli, ja notkahtamaan, koska syvien lihasten tuki ei riitä pitämään kroppaa kasassa. Se jarruttaa ainoastaan etuosallaan, ja takaosa heittelehtii perässä. Tämä selittää sen, miksi sen liike oli mielestäni näyttänyt oudolta. Ei ontumaa, mutta syvien lihasten antaman tuen puutteesta aiheutuvaa omituisen näköistä liikettä erityisesti laukasta pysähdyttäessä, jonka syytä en osannut selittää. Se ei myöskään hae takaosastaan hyppyihin voimaa, eikä se näin ollen pyöristä hypyissä selkäänsä kuten pitäisi, jotta hypyt olisivat turvallisia suorittaa. Vaikka Velpu on innokas jumppaaja, Emman avustuksella huomasin, että se on oppinut esimerkiksi vatiinmenossa väärän tekniikan ja kiipeää vatiin kylki vinossa. Kyykyt se puolestaan suoritti pihtikintuin, koska se on jonkin verran kinnerahdas.

Koira, joka harrastaa vauhdikkaita lajeja ja vaikkapa reipasvauhtisia metsälenkkejä ilman, että sillä on riittävää tukea keskikropassa ja yleisellä tasolla erinomaista lihaskuntoa, altistuu loukkaantumisille. Itselläni on ollut yksi agilitykoira, Iines, jonka selkä notkahteli agilityssä ja jota en silloin osannut vielä kuntouttaa. Iineksen agilityura loppui selkävaivoihin, ja kertausta en tälle asialle tarvitse. Nyt pidän Iinestä Emman avustuksella kunnossa, jotta se saisi elää laadukasta seniorikoiran elämää.

Käymme nyt Velpun ja Maunon kanssa vesimatolla kuuriluontoisesti, ja jumppaamme ahkerasti. Itselleni on tärkeää että saan jumppiin tarkat kädestäpitäen -ohjeet, sillä jumpatakin voi väärin, kuten Velpun kanssa kävi. Vesimattoharjoittelussa on ollut hienoa huomata, kuinka nopeasti se tuo tuloksia: Maunon lanneselkä on lakannut vatkaamasta, ja se hakee jo juostessaan mainiosti takaosaa alle. Hypyillä sen takaosa ei enää heittelehdi eikä selkä juuri notkahtele, vaikka rimakorkeutta en ole sille silti vielä korkeaksi nostanut. Velpu taas venyttelee nautinnollisesti selkäänsä aiempaa enemmän, koska vesimattoharjoittelu saa koiran selkälihakset aktivoitumaan ja liikeradat aukeamaan. Ahkeran jumppaamisen myötä, takajalat ovat myös hiljalleen alkaneet kyykyissä suoristua, ja laukassa Velpu hakee takaosaa jo paremmin alle.

En ole aiemmin ymmärtänyt koirien fyysisen kunnon ylläpitämisestä läheskään kaikkea sitä, mitä Emman ansiosta ymmärrän tänään. Olen ajatellut, että koska koirani saavat lenkkeillä joka päivä vapaana metsässä, ne ovat hyvässä kunnossa. Tieto lisää tuskaa, mutta myös mahdollisuuksia ennakoida ja ennaltaehkäistä potentiaalisia loukkaantumisia harrastuslajeissa, ja ennaltaehkäisystä pyrin pitämään nyt kiinni. Koirat eivät valitettavasti rakenna eri harrastuslajeissa tarvittavaa syvälihastukea kroppaansa oma-aloitteisesti itse, vaan sellainen tuki täytyy sinne ihmisen avustuksella rakentaa ja ylläpitää. Tällä tiellä nyt olemme.

Jumppavideoitamme ja klippejä vesimattoharjoitteluista voi katsella Youtuben-soittolistalta, joka löytyy täältä.

 




Mirja Leinikka
Mirja Leinikka

Kirjoittaja

Mirja Leinikka on intohimoinen koiraharrastaja ja kouluttaja. Hän kilpailee koiriensa kanssa agilityssä, rally-tokossa ja tokossa, ja harrastaa myös muita lajeja. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista ja käyttäytymistä aikuisiällä, ihmisten valmentamista puolestaan työurallaan yritysmaailmassa. Syy eläinten kouluttamisen opintojen aloittamiseen on ollut loputon mielenkiinto siihen, kuinka me ihmiset voimme parantaa eläinten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja opettaa niille mitä ihmeellisimpiä asioita. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista pääasiassa Suomessa, mutta viime vuosina hän on pyrkinyt kouluttautumaan myös ulkomaisilla kursseilla. Tämän on tehnyt mahdolliseksi jäsenyys kansainvälisessä IAABC organisaatiossa (International Association of Animal Behavior Consultants).



Ilotreenit -blogissa sinua saattavat kiinnostaa myös:

Liikehäiriötreenejä
Liikehäiriötreenejä

Kirjoittaja Mirja Leinikka 23 helmikuu, 2020

Lue lisää

Häiriöharjoittelun anatomiaa
Häiriöharjoittelun anatomiaa

Kirjoittaja Mirja Leinikka 22 tammikuu, 2020

Lue lisää

Veli mukaan Handling 360 & Agility Nation ohjelmiin
Veli mukaan Handling 360 & Agility Nation ohjelmiin

Kirjoittaja Mirja Leinikka 21 joulukuu, 2019

Lue lisää