Ilmaiset toimitukset yli 75€:n tilauksiin! Postin lakon vuoksi voit valita toimitustavaksi paketin, jolloin tilauksesi on nopeammin perillä.

Fannaråken ja Sognefjelletin näköalareitti

Kirjoittaja Mirja Leinikka 19 Heinäkuu, 2019 2 kommenttia

Fannaråken ja Sognefjelletin näköalareitti

Oletteko ensimmäistä päivää täällä, kysyy ruotsalaismies minulta leirintäalueen keittiössä, kun tiskaamme astioita.

Emme, vastaan, ja kerron että olemme viettäneet päivän ylhäällä Jotunheimenin kulmilla. Ruotsalaiset ovat matkassa ensi kertaa vaunulla, ja juttelemme päivän retkestämme. Kerron, että tie numero 55, jälleen yksi Norjan näköalareiteistä, on osoittautunut niin vaativaksi, että me olemme päättäneet muuttaa reittisuunnitelmaa. "Not every tourist route" sanoo matkaopaskin internetissä, ja jatkaa kertomalla, että kyseinen väylä on korkein Euroopassa oleva vuorten yli kulkeva tie.

Minä en halua tämän matkan päätteeksi autooni kallista remonttia, jota epäilen auton vaativan, mikäli sillä vedetään puolitoistatuhatkiloista vaunua pitkin Euroopan korkeimpia ylämäkiä, joten emme aja tietä pitkin ylös seuraavaan paikkaan, vaan palaamme muutaman päivän kuluttua takaisinpäin, ja menemme tuttuun ja kauniiseen Beitostoleniin.

Ruotsalainen kertoo olevansa leveän vaunun kanssa liikenteessä ensimmäistä kertaa, ja aikovansa matkata tietä 55 Lomiin saakka. Vetoautona hänellä on pickup. Toivotan heille onnea matkaan. Tie ylös on kapea, paikoitellen yksikaistainen, nousu jopa 10 prosenttia ja liki parinkymmenen kilometrin mittainen.  Alas tullaan todennäköisesti pitkän laskun kautta, jossa auton ja vaunun jarruja saa jälleen jäähdytellä pitkin matkaa.

Meidän päiväretkemme reittiä etsimme tänään pitkään. Nousimme ylös Nymoenin leirintäalueelta, joka on maisemaltaan kuvankaunis paikka (kartta nro 1), kohti Sognevuorta ja Jotunheimenin vuoristoa.

Täällä tunturit ovat vaihtuneet vuoriksi, huiput ovat korkeita ja teräviä. Kuin sattumalta päiväretkemme suuntautui kohti Fannaråkin ikijäätikköä (kartta nro 2) ja patikoimme vaikeakulkuisessa maastossa viitisen tuntia noin 1400 metrin korkeudessa.

Koirat olivat edellisen matkapäivän ja lyhyiden lenkkien jäljiltä täynnä energiaa, ja ne kiskoivat valjaissa tavallistakin enemmän niin, että käveleminen on ajoittain vaikeaa. Vasemmasta jalastani on pitkien patikoiden, vetämisen ja uusien kenkien jäljiltä kulunut pois osa isonvarpaan kynnestä, ja reittä ja polvea särkee jatkuva veto. Onneksi Fannaråkin alla oleva laakso kumisee tyhjyyttään, ja päästämme koirat vapaiksi. Ne kierivät jälleen lumessa, juoksevat kylmiin vesiin joissa Ilo istuu ja tärisee joko innosta tai kylmästä, kunnes pyydän sen pois vedestä.

Fannaråkin ikijään reuna näyttää olevan niin lähellä, että yritämme nousta sitä kohti. Matkan katkaisee kuitenkin voimakkaasti virtaava koski, jonka pauhu vain yltyy mitä korkeammalle koitamme nousta. Koirat ovat vapaina eivätkä juokse koskeen, mutta en luota tähän touhukolmikkoon niin paljon, että tohtisin nousta niiden kanssa enää yhtään ylemmäksi. Joku niistä kuitenkin saattaa kokea kohta olevansa kuumissaan, ja koittaa uida virtauksessa. Lähdemme palaamaan takaisinpäin, ja ehdimme autolle takaisin ennenkuin vettä alkaa sataa.

Illalla leirillä satelee hiljalleen, mutta on lämmintä. Veli on oppinut miten vaunussa ollaan niin että kaikki mahtuvat sinne sulassa sovussa, eikä sen tarvitse enää olla omassa huoneessa, vaan sekin saa vapaasti valita paikkansa. Selailen norjalaisen eräretkeilijän Lars Monsenin sivuja, joka tuli suomalaisillekin tutuksi televisiosarjasta Erämaan armoilla. Sarjassa hän retkeilee koiransa kanssa pohjolan luonnossa, muun muassa Norjan monissa kansallispuistoissa.




Mirja Leinikka
Mirja Leinikka

Kirjoittaja

Mirja Leinikka on intohimoinen koiraharrastaja ja kouluttaja. Hän kilpailee koiriensa kanssa agilityssä, rally-tokossa ja tokossa, ja harrastaa myös muita lajeja. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista ja käyttäytymistä aikuisiällä, ihmisten valmentamista puolestaan työurallaan yritysmaailmassa. Syy eläinten kouluttamisen opintojen aloittamiseen on ollut loputon mielenkiinto siihen, kuinka me ihmiset voimme parantaa eläinten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja opettaa niille mitä ihmeellisimpiä asioita. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista pääasiassa Suomessa, mutta viime vuosina hän on pyrkinyt kouluttautumaan myös ulkomaisilla kursseilla. Tämän on tehnyt mahdolliseksi jäsenyys kansainvälisessä IAABC organisaatiossa (International Association of Animal Behavior Consultants).


2 vastausta

MZxwimgbNeTGA
MZxwimgbNeTGA

03 Marraskuu, 2019

dpnZejwrgxHU

iKnDXkBZvGRyO
iKnDXkBZvGRyO

03 Marraskuu, 2019

WbpnsqyG

Kommentoi


Karavaanarikoirat -blogissa sinua saattavat kiinnostaa myös:

Tuttu ja kaunis  Beitostølen
Tuttu ja kaunis Beitostølen

Kirjoittaja Mirja Leinikka 24 Heinäkuu, 2019 2 kommenttia

Lue lisää

Pala Hallingskarvetin kansallispuistoa ja Aurlandin helmi
Pala Hallingskarvetin kansallispuistoa ja Aurlandin helmi

Kirjoittaja Mirja Leinikka 16 Heinäkuu, 2019 2 kommenttia

Lue lisää

Katoava jäätikkö
Katoava jäätikkö

Kirjoittaja Mirja Leinikka 13 Heinäkuu, 2019

Lue lisää