Sänkipeltoa peittää ohut sumuvaippa. Vastapaalatut oljet ovat siisteissä riveissä valkoisen Auma-muovin alla. Kauempana pellolla erotan kaksi valkoista muhkuraa, jotka ovat liian pieniä ja liikkuvaisia ollakseen paaleja. Joutsenpari on juuri sillä pellon keskellä olevalla vihreällä saarekkeella, jonne olen koirien kanssa matkalla. Käännän vapaana kirmaavan kaksikkoni toiseen suuntaan, jotta emme häiritsisi lintupariskuntaa. Joutsenet huutavat silti aamuaurinkoon varoituksiaan, ja tarkkailevat meitä epäilevästi. Lopulta ne nousevat ilmaan, ja lennähtävät pellon vieressä olevalle Pyhäjärvelle. Tämä Pyhäjärvi on yksi niistä 38:sta joita Suomessa on, ja sen rannalla sijaitsee myös Venesillan leirintäalue, jonne olemme tuoneet vaunumme viikonlopun ajaksi. Leirintäalueen vieressä määkivät lampaat, jotka tuovat mieleen kesäloman Norjassa. Tammelan kulmilla lampaat ovat kaikkien onneksi kuitenkin aitauksissa.
Tämä viikonloppuretki on kymmenkuisen Velin ensimmäinen. Se on nukkunut vaunussa ensimmäisen yönsä hyvin, ja seurannut mitä kaksi muuta kokeneempaa retkeilijäkoiraa matkalla puuhaa.
Viikonlopun ensimmäinen retki suuntautuu Liesjärven kansallispuistoon. Patikoimme puistossa neljä tuntia ja saavumme kerta toisensa perään Savilahden niemennokkaan, jossa on ihmisiä enemmän kuin kotikylässämme koskaan. Mukana ei ole karttoja, ja puhelimen jumittava gps on kävelyttänyt meitä tuntitolkulla ympyrää. Liesjärven luonto on silti näkemisen arvoista: suolla kulkee korkeita pitkospuita, ja metsä jota koneet eivät ole päässeet runtelemaan on aina kaunista katsottavaa. Vaunulle takaisin saavuttuamme koirat nukkuvat loppuillan, ja me saamme ihailla järveen laskevaa oranssia aurinkoa.
Seuraavana päivänä päätämme kiertää Iso-Melkuttimen, ylängöllä sijaitsevan järven Räyskälässä. Iso-Melkuttimen maastot ovat mäntymetsien peittämää harjumaisemaa, samantyyppistä kuin kotikulmillamme Nurmijärven Rajamäellä. Idea järven kierrosta on kuitenkin kauniimpi kuin sen toteutus. Meidän koiramme ovat uimahulluja ja jahtaavat riistan sijaan vettä, joten kulkeminen valjaissa ja taluttimissa ei ole rentoa patikkaa nähnytkään. Uimaan olisi päästävä koko ajan ja meno on sen mukaista. Ohikulkijoita naurattaa kiihkeä kolmikkomme, joka syöksyilee kohti vettä meitä perässään kiskoen ja kiljuu innosta kun lopulta laskemme ne järveen.
Patikan päätteeksi pääsemme rentoutumaan itsekin, kun laitamme koirat autoon ja tulistelemme järven rannalla laavulla.
Tällä viikonloppuretkellä ehdimme nähdä vilauksen Tammelan ja Forssan retkeilypaikoista. Lisääkin riittäisi koettavaksi. Torronsuolle täytyy päästä ja Saaren kansanpuistokin kävellä läpi. Väkeä voisi toki aina olla vähemmän, mutta Etelä-Suomessa aurinkoisena ja lämpimänä viikonloppuna sellainen lienee toiveajattelua.
Mirja Leinikka
Kirjoittaja
Mirja Leinikka on intohimoinen koiraharrastaja ja kouluttaja. Hän kilpailee koiriensa kanssa agilityssä, rally-tokossa ja tokossa, ja harrastaa myös muita lajeja. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista ja käyttäytymistä aikuisiällä, ihmisten valmentamista puolestaan työurallaan yritysmaailmassa. Syy eläinten kouluttamisen opintojen aloittamiseen on ollut loputon mielenkiinto siihen, kuinka me ihmiset voimme parantaa eläinten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja opettaa niille mitä ihmeellisimpiä asioita. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista pääasiassa Suomessa, mutta viime vuosina hän on pyrkinyt kouluttautumaan myös ulkomaisilla kursseilla. Tämän on tehnyt mahdolliseksi jäsenyys kansainvälisessä IAABC organisaatiossa (International Association of Animal Behavior Consultants).