Kartan mukaan polun piti kulkea siitä, missä nyt oli järvi. Järven rantaa tutkiessa löytyi vedenpaisumukselle syy: majavat olivat rakentaneet padon vesijuoksulle, ja piilottaneet retkeilyreitin veden alle. Ehkä ne olivat saaneet tarpeekseen patikoijista, ja päättäneet sulkea tien. Sudenpesänkankaan luonnonsuojelualueella majavat saavat päättää miten asiat ovat.
Viikonloppuretki Evon retkeilyalueelle ei ollut kelien mukaan suunniteltu. Ilma oli sateinen ja harmaa, ja polut vaelluskengän alla liukkaita. Retkiseurakin oli kutistunut puoleen, kun Iines jouduttiin jättämään vaunuvahdiksi epämääräisen ontumisen vuoksi: sairaslomaa ainakin kolme viikkoa.
Kun Sudenpesänkankaan aarniometsä jäi kokematta, päädyimme patikoimaan vaihtoehtoiselle reitille Sorsakolulle. Myös täällä majavien insinööritaitoja pääsi seuraamaan. Lehtipuiden runkoja oli raahattu siellä täällä patojen aluiksi keskelle virtaavaa vettä, ja rakennelmat nostivat kauniita taideteoksia esiin, kun puut pudottelivat lumpeiden sekaan lehtiään.
Ilo ja majavat eivät kiinnostuksenkohteiltaan juurikaan toisistaan poikkea. Retkiseuralaisemme raahasi nytkin kaatuneita puunrunkoja kumisevan murinan säestyksellä veteen ja sieltä pois, ja jokaiseen lätäkköön piti saada tassuilla kunnon kosketus. Uimisella oli kuitenkin seurauksensa. Laavulla kesken makkaranpaiston alkoi kylmä tärisyttää märkää koiraa, ja Ilo piti ottaa nuotion viereen lämmittelemään. Ensi kerraksi tai pidemmille lenkeille sille täytyy varata mukaan takki, jos aikomuksena on tulistella kesken patikan.
Reiteillä emme vastaantulijoihin törmänneet. Metsät olivat hiljaisia sateen ropinaa lukuunottamatta, ja ainoat kanssaretkeilijät tulivat vastaan laavuilla. Evon alue on laaja, ja tilaa riittää useammankin yön reissuun, jos matkaa tahtoo taittaa teltalla.
Me yövyimme tällä kertaa Päijänteen rannalla, Mainiemen leirintäalueella. Kauniin alueen rantapaikat ovat kausipaikkalaisten varaamia, mutta saavat siellä Päijännettä muutkin ihailla. Rantamaisemasta pääsi satunnainenkin leiriytyjä nauttimaan vuokraamalla illaksi puulämmitteisen tynnyrisaunan omalla pienellä uimarannalla. Tynnyrissä sai makoisat löylyt, mutta viileässä vedessä emme tohtineet uittaa kuin varpaita. Alue oli sekin nyt hiljainen, ja jaoimme yleiset tilat vain muutaman leiriläisen kanssa. Koirille sopivia aamulenkkejä löytyi heti vierestä, sekä pitkää heinikkoa Ilolle, joka tarvitsee miltei metsänpuolikkaan verran tilaa tehdäkseen isomman hätänsä.
Sunnuntain kiersimme Evoa maastopyörillä koirien lepäillessä vaunussa. Hiekkateitä löytyi reilusti, kun metsäpoluilla ei liukkauden vuoksi juurikaan tohtinut kurvailla. Saimme vinkin, että Saukonojantiellä kannattaisi käydä kurkkaamassa, josko siellä törmäisimme paikallisiin insinööreihin. Näimme valtavan padon, ja taidokkaasti kaadettuja puita, mutta rakennusarkkitehdit taisivat olla unilla, tai sitten siirtyneet seuraavaan paikkaan. Pyöräillessä näki monta esimerkkiä majavien metsänhoidosta: useampi metsäkaistale oli veden vallassa, ja puut kuolleet liikaan kosteuteen. Ihmisen näkökulmasta voi näyttää siltä, että majava vain tuhoaa metsää, mutta ekosysteemille sen puuhat ovat tärkeitä. Majava rakentaa arvokkaita kosteikkoja ja elinympäristöjä niille, joilta se muuten saattaisi olla katoamassa.
Sateinen viikonloppuretki oli rentouttava, ja sopivasti arjen tahdin pysäyttävä. Retkeillessä rytmi hidastuu, jopa energisillä majavan kaltaisilla koirilla 🙂
Mirja Leinikka
Kirjoittaja
Mirja Leinikka on intohimoinen koiraharrastaja ja kouluttaja. Hän kilpailee koiriensa kanssa agilityssä, rally-tokossa ja tokossa, ja harrastaa myös muita lajeja. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista ja käyttäytymistä aikuisiällä, ihmisten valmentamista puolestaan työurallaan yritysmaailmassa. Syy eläinten kouluttamisen opintojen aloittamiseen on ollut loputon mielenkiinto siihen, kuinka me ihmiset voimme parantaa eläinten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja opettaa niille mitä ihmeellisimpiä asioita. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista pääasiassa Suomessa, mutta viime vuosina hän on pyrkinyt kouluttautumaan myös ulkomaisilla kursseilla. Tämän on tehnyt mahdolliseksi jäsenyys kansainvälisessä IAABC organisaatiossa (International Association of Animal Behavior Consultants).