Kesäkuun alussa kävin pitämässä luennon vireenhallinnasta ja haukkumisesta Turun Koirankodassa. Samalla reissulla päätimme tehdä kesän ja vuoden ensimmäisen vaunuretken. Mukaan lähti tuttu karavaanarikaksikko Ilo ja Iines.
Googlailin viikon verran ennen reissua paikkoja, jossa koirien kanssa olisi mukava viettää viikonloppu. Sääennusteet lupailivat lämpimiä kelejä, joten mieli halaji metsän sijaan saariston kallioille kiipeilemään. Vaihtoehtoina oli Parainen, Taivassalo ja Ruissalo. Lopulta valinta kohdistui jälkimmäiseen. Ruissalosta olisi lauantain luentopaikkaan vain vartin matka, ja internet lupaili että saarelta löytyy paljon muutakin nähtävää kuin Ruisrock. Siispä perjantai-iltana saavuimme Ruissalon leirintäalueelle, josta löytyy koirille aidattu ulkoilualue ja niitä varten ruopattu uimaranta. Mikäpä sen mukavampaa!
Ruissalon leirintäalueen karavaanaripaikat ovat asvaltoituja, ja meillä kulkee mukana vaunuun kiinnitettävä teltta, joka on melkeinpä pakollinen varuste koirien kanssa reissattaessa. Saimme onneksi vaihdettua paikan asvalttipihasta paikkaan, jossa oli pieni nurmikkokaistale, johon teltan saattoi laittaa kiinni. Jos vastaavan paikan tahtoo itselleen varata kannattaa vastaanotosta pyytää käyttöönsä numeroita 43, 44 tai 45.
Leirintäalueella on kaksi huoltorakennusta, josta uudempaan saa avaimen kympin panttia vastaan. Suosittelen lämpimästi. Alueella on paljon lintuja ja muita pieneläimiä. Meidän naapurissamme asui orava ja pieni kani tai liekkö rusakko juoksi telttojen välissä aamuisin.
Lauantaina luennon jälkeen lähdimme tutustumaan Ruissalon tammilehtoihin luonnonsuojelualueella. Ilo kulki valjaissa ja vetovyössä, Iines sai kävellä flexissä. Ennen patikointia kävimme testaamassa niin leirintäalueen koirapuiston kuin uimarannankin. Koirapuisto onneksi ammotti tyhjyyttään lähes koko viikonlopun ajan, joten saatoimme rauhassa antaa kaksikkomme tutustua sen hajuihin.
Tammilehdot olivat mukava poikkeus kotimetsiin, joissa kasvaa lähinnä mäntyjä ja kuusia sekä aukkopaikoissa tiheitä piiskataimia. Lehtojen pohjakasvillisuus oli kielopainotteista, eikä villivadelmista tai horsmista näkynyt merkkiäkään. Valtavia tammia sen sijaan näkyi siellä täällä, yhtä halaisin, eivätkä kädet yltäneet edes puolen puun ympärille. Tällaisen puun kasvamiseen kuluu useampi ihmiselämä.
Ruissalosta löytyy noin 20 kilometriä luontopolkuja, joten patikointiretkiä voi suunnitella tälle alueelle taukojen kera koko viikonlopuksi. Luontopoluilla meitä vastaan taisi tulla vain muutama kanssakulkija.
Mirja Leinikka
Kirjoittaja
Mirja Leinikka on intohimoinen koiraharrastaja ja kouluttaja. Hän kilpailee koiriensa kanssa agilityssä, rally-tokossa ja tokossa, ja harrastaa myös muita lajeja. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista ja käyttäytymistä aikuisiällä, ihmisten valmentamista puolestaan työurallaan yritysmaailmassa. Syy eläinten kouluttamisen opintojen aloittamiseen on ollut loputon mielenkiinto siihen, kuinka me ihmiset voimme parantaa eläinten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja opettaa niille mitä ihmeellisimpiä asioita. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista pääasiassa Suomessa, mutta viime vuosina hän on pyrkinyt kouluttautumaan myös ulkomaisilla kursseilla. Tämän on tehnyt mahdolliseksi jäsenyys kansainvälisessä IAABC organisaatiossa (International Association of Animal Behavior Consultants).