Ammattilaisten jäljillä SWDI-seminaarissa

Kirjoittaja Mirja Leinikka 16 Toukokuu, 2016

Ammattilaisten jäljillä SWDI-seminaarissa

Vietin viikonlopun Noseworksin järjestämässä seminaarissa, jonne luennoitsijaksi oli saapunut Tobias Gustavsson Scandinavian Working Dog Instituutista. Olen vuoden verran odottanut, että pääsisin kuulemaan Tobiasta ja vihdoin tähän tarjoutui mahdollisuus. Olen jonkin verran tutustunut SWDIn toimintaan, mutta seminaariin lähdin oikeastaan vailla minkäänlaisia odotuksia – ja vaikutuin. Jos jotkin aiemmat seminaarit ovat jättäneet mieleeni hyvän tai erinomaisen vaikutelman, ylitti tämä ne moninkertaisesti.

Tobias Gustavsson kouluttaa viranomaisia ympäri maailmaa sekä jäljestykseen että hajutunnistukseen (mm. räjähteet ja huumeet). Kouluttamisen lisäksi hän tutkii kollegoidensa kanssa jäljestystä ja hajutunnistusta, sekä erityisesti molemmissa käytettäviä menetelmiä. Tutkimus ja sen puute jäljestyksessä ja hajutyöskentelyssä ovat jättäneet jälki- ja hajutyöskentelyyn lukuisten isojen kysymysten mentävän aukon. Hajutyöskentelyssä on tutkittu paljon hajujen koostumusta ja sitä kuinka hajut käyttäytyvät – mutta hyvin vähän sitä miten koira jäljestää ja millaisella työskentelyllä saadaan parhaat jäljestystulokset. Olen itsekin osallistunut koirieni kanssa kevättalvella pieneen kokeilututkimukseen, jonka tarkoituksena oli selvittää kuinka vanhaa jälkeä koira pystyy ajamaan juuri siksi, ettei aiheesta löydy minkäänlaista tutkimustietoa. Seminaarissa Tobias pystyi nyt tuomaan vihdoin vastauksia konkreettisiin kysymyksiin, joita he itse ovat myös tutkineet.

Erityisen positiivista seminaarissa oli se, että viranomaisia kouluttava kouluttaja ja työkoirainstitutti käyttävät koulutusmenetelminä positiivisen vahvistamisen tekniikoita. Miellyttävää oli myös se, että Tobias korosti hänkin hyvän luottamussuhteen merkitystä eläimen ja ihmisen välillä, jolla hän viittasi siihen että pelkkä mekaaninen hyvä koulutustekniikka ei riitä luotettavien lopputulosten aikaansaamiseen.

Millainen työskentelytekniikka on jälkikoiralle paras ja miksi?
Viranomaiskäytössä olevien jälkikoirien tulee olla niin tarkkoja ja luotettavia kuin mahdollista – silloin tällöin tapahtuvat onnistumiset eivät riitä. Siksi koirien tulisi jäljestää aina sellaisella tekniikalla, että omistajan ei tarvitse tulkita jäljestääkö koira vaiko ei. Tobiaksen mukaan ensimmäinen helmasynti jäljestyksen opetuksessa on se, että ohjaajia opetetaan lukemaan ja luottamaan koiriinsa. Tämä ei ole mahdollista siksi, että me ihmiset emme näe tai haista missä haju on ja jälki kulkee. Siksi koiran on jäljestettävä samalla tekniikalla aina alustasta, vuorokaudenajasta ja häiriöistä riippumatta, jotta ohjaaja voi luottaa siihen että koira on oikealla jäljellä. Oikeanlainen tekniikka on puolestaan jäljestyksessä se, että koira etenee jäljellä tarkasti ja huolellisesti, syvällä nenällä ja jatkuvasti siten että se on niin sanotun ydinjäljen päällä. Sen ei tule nostaa kirsuaan maasta ja edetä jäljellä ilmavainulla edes kulmissa. Jos koiran annetaan näin tehdä, ajaudutaan Tobiaksen mukaan vaikeuksiin ja asioihin, joista vaikkapa moni ID-harrastaja puhuu. Toisinsanoen, tällöin koiraa joudutaan tulkitsemaan onko se oikealla jäljellä vaiko ei, joudutaan miettimään tuulen käyttäytymistä ja jäljestyksen lopputuloksista tulee epävarmoja. Tobias kertoi, että he ovat tehneet 6-vuotta tutkimusta siitä, millaisella jäljestystekniikalla saadaan parhaita lopputuloksia, eli vaikkapa pelastusetsinnöissä kadonneen henkilön löytöjä. Ero syvällä nenällä ydinjäljen päällä tapahtuvassa jäljestyksessä ja ilmavainuisesti vapaammalla tekniikalla toteutetussa jäljestyksessä on heidän tutkimustensa mukaan kuin yöllä ja päivällä – eniten positiivisia tuloksia tulee tarkalla ja huolellisella jälkityöskentelyllä. Harrastajan näkökulmasta Tobiaksen esittelemä tekniikka on sama kuin kuin FH eli peltojäljellä.

Kritiikkiä ID-jäljestäjille
ID-jäljestäjät saivat myös Tobiakselta kritiikkiä lähinnä vapaan etsintätekniikan sallimisesta, joka johtaa koiran tulkitsemiseen ja tuulien analysointiin, sekä siitä, että ID-jäljestyksen yleistymisen kautta on ajauduttu pitämään koiran jäljestystaitoja  epärealistisina. Tobiaksen mukaan tarkasti ja huolellisesti koulutettu koira pystyy ajamaan taajamassa maksimissaan 2-4 tunnin ikäistä jälkeä ja tähänkin pystyy vain harva koirakko, kun ID-harrastajat yleisesti ajattavat koirillaan vuorokaudenkin vanhoja jälkiä. ID-koirille SWDI onkin suunnitellut oman testin, jonka kautta voidaan selvittää osaako koira todella etsiä annettua hajunäytettä vastaavan parin vaiko ei. Testissä viisi henkilöä kävelee rinnakkain noin 300 metrin pituisen jäljen jonka päähän sijoitetaan jokin esine. Koiralle annetaan ensin yksi lähtöhaju ja seurataan löytääkö se oikean esineen luo. Tämän jälkeen koiralle annetaan heti perään toinen lähtöhaju, ja jos koira jäljestää uutta lähtöhajua vastaavan jäljen ja ilmaisee toisen esineen, voidaan todeta että koira on oppinut yhdistämään annetun lähtöhajun maasta löytyvään vastinpariin.

Miten koulutetaan jälkikoira?
Kun jälkikoiran kouluttamisessa tärkeintä on tarkkuus ja huolellisuus, koulutuksen tulee olla niinikään tarkkaa ja huolellisesti suunniteltua. Tobias aloittaa jäljen kouluttamisen takaperinketjutettuna esineiden kautta. Ennen jäljestykseen siirtymistä esineilmaisuja tehdään huomattavan runsaasti ja erittäin pienillä esineillä – konkreettisissa harjoituksissa käytössämme oli esimerkiksi puolen sentin muovipaloja. Ilmaisuista halutaan häiriönkestäviä ja kestoltaan pitkiä – siksi ilmaisuna käytetään usein myös esineen tuijottamista seisten. Esineilmaisuja harjoitellaan jopa ruokahäiriöissä, eli siten että esine löytyy lattialle levitetyn ruuan keskeltä.  Ihastuin itse tähän ilmaisutapaan lähinnä siksi, että tässä on selvästi tarjolla varsin vaativa koulutushaaste, jota on milteipä pakko kokeilla 🙂 Esineiden kautta edetään varsinaisen jäljestyksen kouluttamiseen, joka aloitetaan asvaltilta. Tämä muun muassa siksi, että jäljenajosta saadaan suoraan tätä kautta tarkkaa, kun hajua on alustassa vain vähän. Perusopetuksessa jokainen jälki kannattaa tehdä aluksi itse, jotta ohjaaja tietää missä jälki menee. Iineksen kanssa kokeilimme koulutuksessa, miten tällaiset jäljet etenisivät, ja ongelmia ei juurikaan ilmennyt muutoin kuin vapaammassa tekniikassa  – ihmeekseni esineetkin Iines malttoi tällä kertaa ilmaista, vaikka kyseessä olikin täysin tuore jälki.

Jälkikoirat viranomaisten apuna
Puhuttaessa viranomaisten apuna toimivista jälkikoirista liikutaan eri maailmassa kuin harrastus- tai urheilukäyttöön koulutettavista koirista. Standardit ovat viranomaistyössä korkeammalla, koska etsinnöissä tulisi aina onnistua ja harjoittelu on systemaattista ja jopa jokainen vahviste suunniteltu. Tästä ja koirieni oppimishistoriasta huolimatta sain itse Tobiakselta haasteen kouluttaa omat koirani jäljelle myös tähän tapaan, ja unohtaa koirieni aiemman oppimishistorian, jossa niille on sallittu myös vapaampi jäljestystekniikka. Lähinnä sain haasteen siksi, että oppisin itse samalla prosessista vielä lisää. Seminaarin toisena päivänä Iines pääsi näyttämään jäljestystaitojaan, ja tyyli on sen verran lähellä oikeaa, että sitä hiomalla oltaisiin lähellä tavoiteltua lopputulosta. Nero puolestaan jäljestää jo valmiiksi niin syvällä nenällä alustoista riippumatta, että hiottavaa voisi olla pääasiassa kulmatyöskentelyissä. Nähtäväksi jää, tartunko haasteeseen ja jos niin minkä koiran vaiko peräti kaikkien kanssa :)!

Lisää videoita löytyy SWDI:n Facebook-sivuilta.




Mirja Leinikka
Mirja Leinikka

Kirjoittaja

Mirja Leinikka on intohimoinen koiraharrastaja ja kouluttaja. Hän kilpailee koiriensa kanssa agilityssä, rally-tokossa ja tokossa, ja harrastaa myös muita lajeja. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista ja käyttäytymistä aikuisiällä, ihmisten valmentamista puolestaan työurallaan yritysmaailmassa. Syy eläinten kouluttamisen opintojen aloittamiseen on ollut loputon mielenkiinto siihen, kuinka me ihmiset voimme parantaa eläinten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja opettaa niille mitä ihmeellisimpiä asioita. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista pääasiassa Suomessa, mutta viime vuosina hän on pyrkinyt kouluttautumaan myös ulkomaisilla kursseilla. Tämän on tehnyt mahdolliseksi jäsenyys kansainvälisessä IAABC organisaatiossa (International Association of Animal Behavior Consultants).


Kommentoi


Ilotraining-blogi -blogissa sinua saattavat kiinnostaa myös:

Mitä tapahtuu nose workin hajutestissä?
Mitä tapahtuu nose workin hajutestissä?

Kirjoittaja Mirja Leinikka 08 Kesäkuu, 2018

Lue lisää

Päivä eläinnäyttelijänä
Päivä eläinnäyttelijänä

Kirjoittaja Mirja Leinikka 03 Kesäkuu, 2018

Lue lisää

Jan Østergaard - tokoseminaarin antia
Jan Østergaard - tokoseminaarin antia

Kirjoittaja Mirja Leinikka 29 Huhtikuu, 2018

Lue lisää