Ilmaiset toimituskulut yli 75€ tilauksiin!
Canis lehdessä 01/2020 julkaistu Mirja Leinikan kirjoittama artikkeli.
Vesipelastus on suosiotaan kasvattava koiraharrastuslaji, jossa koiran tulee osata toteuttaa vedessä erilaisia tehtäviä, joista monen elementtinä on noutaminen, esineiden pito suussa, vetäminen ja erilaisten suuntien mukaan eteneminen. Vesipelastus on selvästi kesäharrastuslaji, mutta koirauimaloiden yleistyessä lajia voi harrastaa myös talviaikaan sisätiloissa. Näin esimerkiksi Nurmijärvellä sijaitsevassa Petbros-koirakylpylässä. Koska veteen liittyvät harrastukset ovat usein koirista erityisen palkitsevia, ei ole yllätys että uimisen ja vepeharrastuksen parissa ilmenee myös runsaasti koiran vireenhallintaan liittyviä ongelmia.
Vireenhallinnan ongelmat vepessä
Vireenhallinnan ongelmat vesiharrastuksissa näkyvät usein kaaosmaisena kiihtymisenä. Koirat valmistautuvat vesiharrastuksiin lähtöön jo kotona, keräävät kierroksia autossa ja lopulta uimaan päästyään niiden on vaikea kiihtymiseltään enää keskittyä, oppia uusia asioita, saati hetkeksi rauhoittua hengittämään. Koirat saattavat uidessaan juoda vettä litratolkulla ja kiljua korvia huumaavasti koko uimisen ajan.
Tällainen toiminta ei luonnollisesti ole terveellistä koiralle, eikä ihmisille etenkään silloin, jos koirien metelöinnin aiheuttama desibelitaso nousee vaarallisen korkeaksi. Vedessä kiihtyvä koira ei opi uusia asioita ja uiminen kerryttää koiran kehoon dopamiinien sijaan negatiivisia stressihormoneja, joista palautuminen vie runsaasti aikaa.
Lajiharjoituksissa vireongelmat näkyvät muun muassa oppimis- ja keskittymisvaikeuksina, noudoissa, irrotuksissa sekä kaikenlaisessa malttamisessa.
Jos koiran käyttäytymistä halutaan muuttaa, suuressa osassa on ohjaajan oma toiminta. Ohjaajan tulisikin tarkastella omaa toimintaansa kriittisesti ja pohtia, mitkä asiat ovat sellaisia joita omassa tekemisessä on mahdollista muuttaa. Usein koira on oppinut kiihtymään ohjaajan toistamien rutiinien vuoksi, ja jos tilannetta halutaan muuttaa tarvitaan muutoksia molemmilta osapuolilta.
Vireenhallinnan kouluttamisen vaiheet
Uintia ja vesipelastusta harrastavan koiran matkan harrastuksiin voi jakaa neljään tai viiteen eri vaiheeseen. Leikkisästi voidaan puhua vepekoiran prosessikaaviosta. Ensimmäinen vaihe on kotona lähtöön valmistautuminen, toinen matka harrastuspaikalle. Kolmas vaihe tarkoittaa harjoituspaikalle saapumista, neljäs mahdollista pesua ennen treeniä, näin etenkin jos ollaan koirauimalassa, ja lopulta viidentenä vaiheena on itse harjoitus. Vaiheet kuljetaan harjoituksen jälkeen myös takaisinpäin, ja joillakin koirilla saattaa olla myös tässä haasteita.
Jokaisessa vaiheessa tulisi miettiä, miten vaiheen tai prosessin osan voisi toteuttaa siten että koira olisi mahdollisimman tasapainoisessa mielentilassa. Jos koira kerää kierroksia vaihe vaiheelta enemmän ja enemmän, on lopulta uinnin alkaessa omistajalla käsissä räjähdysvalmis vesipeto joka tuskin kykenee tekemään hallittua harjoitusta tai oppimaan uusia asioita. Lienee selvää ettei tällainen kierrosten kasautuminen ole terveellistä koiralle itselleenkään.
Kiihtymiseen taipuvaisen koiran kannalta kaikki odottelu jossa ei tapahdu mitään ovat potentiaalisia tilanteiden eskaloitumispisteitä. Siksi ohjaajan tulisi miettiä miten hän koiran odotteluhetket hoitaa ja toisaalta miten turhia odotteluita voisi harjoitteluprosessissa välttää. Moni turha odottelu korjaantuu sillä, että ohjaaja tarkistaa omaa toimintaansa eikä jätä koiraa niin sanotusti oman onnensa nojaan pohtimaan millä sen tulisi nuo tyhjät hetket täyttää. Toinen asia johon kannattaa kiinnittää huomiota ovat erilaiset siirtymät. Siirtymiin on hyvä olla mietittynä jokin toimintatapa miten ne koiran kanssa aikoo hoitaa. Ei ole väärin että koira siirtyy paikasta A paikkaan B esimerkiksi lelu, eli turvatutti suussa, tai heitettyjä nameja lattialta tai maasta etsien.
Lähtö kotoa
Moni veden kanssa harrastava koira oppii tuntemaan ne merkit kun kotona ryhdytään valmistelemaan uimaan lähtemistä. Ihmiset pakkaavat juuri ne tavarat ja lelut kassiin, joilla leikitään ja harrastetaan vedessä. Koiran viretila voi nousta jo näiden asioiden näkemisestä. Käytännössä koira on oppinut että nämä tietyt valmistelut ovat vihjeitä, jotka lopulta johtavat uintiin. Vesiharrastuksista kiihtyvän koiran kanssa onkin hyvä miettiä miten kotona toimitaan ennen harrastuksiin lähtemistä.
Jos koira on oppinut kiihtymään tiettyjen tavaroiden pakkaamisesta kannattaa tämän vihjeen merkitystä pyrkiä muuttamaan. Vesiharrastukseen liittyviä tavaroita voi esimerkiksi pakkailla silloin tällöin muutenkin kuin harrastamaan lähtiessä, ja niillä voi leikkiä kotona myös muita leikkejä koiran kanssa.
Myös liikuntaan kannattaa kiinnittää huomiota. Koira tulisi lenkittää huolella ennen uimaan lähtemistä muun muassa siksi, että liikunta on yksi tärkeimmistä keinoista joilla helposti kiihtyvän koiran mielentilaa saadaan turvallisesti purettua. Jos uimista ennen ehtii tehdä vain viiden minuutin pissalenkin, voidaan suurella todennäköisyydellä varautua siihen että koira tulee purkamaan kiihtymistään jossakin muussa vaiheessa.
Matka harrastuspaikalle
Se miten koira vesiharrastuksiin matkustaa on yhtä tärkeää kuin itse vepetreeni. Jos koira matkustaa ja odottaa autossa kiihtyneenä, saattaa kiihtyminen purkautua kuohuviinipullon lailla kun koira lopulta pääsee autosta ulos.
Kun koiraa kuljetetaan autolla harrastuksiin on jo liikenneturvallisuuden kannalta tärkeää että koira matkustaisi häkissä. Häkin ansiosta koira ei vaella ympäri autoa, ja sitä voidaan näin helpommin hallita esimerkiksi autosta ulos otettaessa. Häkkiharjoituksia kannattaa teettää paljon auton ulkopuolella etenkin jos koiralla on tapana rynnätä häkin ovesta ulos tai jos koiralla on muuten viihtymisen kanssa haasteita. Häkkitreeniä voi tehdä kotona sisätiloissa ja opettaa koiralle että häkissä tapahtuu aina mukavia asioita vaikkapa luunsyönnin tai kongin tyhjentämisen merkeissä. Omistajan vastuulla on myös päättää, miten koira pääsee häkistä ulos: vahvistetaanko ryntäämistä vai rauhallista käyttäytymistä. Jos koira on oppinut ryntäämään häkistä ulos, opettajana on aina valitettavasti toiminut koiran oma ohjaaja.
Automatkan ajaksi koiralle kannattaa siis pyrkiä järjestämään muuta puuhaa kongien, luiden ja vaikkapa palkitsemisautomaatin avulla. Thundershirtistä eli ukkospaidasta voi olla joillekkin koirille olla apua, jos matkustaminen on kiihdyttävä asia. Omia reittivalintoja voi myös pohtia: voiko harrastuspaikkaan joskus ajaa jotakin toista reittiä ja voisiko koiran lenkittää vaikkapa kilometriä ennen rantaan tai uimalalle saapumista.
Saapuminen rannalle tai uimalaan
Kun koiran kanssa sitten saavutaan itse harrastuspaikkaan on aika muistella Tommy Wireniä ja hänen hyvää oppiansa siitä kuinka eläin valmistellaan koulutushetkeen: näyttämö tarkistetaan itse ensin ennenkuin eläin viedään estradille. Tämä viisaus pätee myös vesiharrastuksiin.
Kun koiran kanssa saapuu uimalaan tai rannalle, ensimmäinen asia jota ohjaajan ei tulisi tehdä on se, että hän ottaa koiran ulos autosta. Tilanteissa joissa ohjaaja etsii tavaroitaan, riisuu kenkiä ja vaatteita ja ihmettelee mihin seuraavaksi menisi koira on usein toimeton, ja kiihtymiseen taipuvainen koira keksii nopeasti millä se tällaisen tyhjän odotusta täynnä olevan tilan täyttää. Useinkaan nämä valinnat eivät ole ohjaajan tai koiran itsensä kannalta viisaita ja kaaos on nopeasti valmis. Jos tilanne pääsee eskaloitumaan tähän on hallitusta vesiharjoituksesta enää turha haaveilla. Siksi ohjaajan tulee ensin itse esimerkiksi uimalaan saavuttuaan riisua omat vaatteensa ilman koiraa, valmistautua harjoitukseen siten että namit ja lelut ovat välittömästi saatavilla, tarkistaa reitti rannalle tai altaaseen, suunnitella koiran siirtymä autosta harjoituspaikalle ja vasta kun kaikki tämä on tehty, on aika ottaa koira ulos autosta.
Suihkuttelusta rentoutushetki ennen uintia
Koirauimaloissa ennen altaaseen menoa koirat tulee pestä. Pesemiseen liittyy jälleen odottelua ja siksi olisikin hyvä miettiä miten pesu toteutetaan. Suihkussa oleminen ja shampoon levittäminen ovat oivallinen paikka antaa koiralle niin sanottua biopalautetta, eli hyödyntää erilaisia hieronta- ja sivelytekniikoita vaikkapa Tellington Touchin mukaisesti.
Korvien sively, hännän kevyt painaminen alaspäin ja erilaiset vartaloa hierovat tekniikat ovat yhteensopimaton asia kiihtyneen käyttäytymisen kanssa, ja juuri siksi usein tehokas keino saada koira hieman rauhallisempaan mielentilaan ennen vesiharjoitusta. Tavoitteena olisi, että koira oppii siihen että aina ennen uintia tai muuta kiihdyttävää harjoitusta sillä on rentouttava hierontahetki. Samaa tekniikkaa voi hyödyntää kun koira palaa harjoituksesta. Uimaloissa koiran kuivaamisen tarkoitettu pyyhe kannattaa levittää koiran päälle kokonaan kapalomaisesti ja puristella sen läpi koira kuivaksi sen sijaan että koiraa kuivataan kiihkeillä liikkeillä.
Tavoitteena itsensä hallitseva vepekoira
Kiihtyminen on usein osoitus siitä, että koira on tekemisissä voimakkaiden vahvisteiden kanssa: tarjolla on jotain niin mahtavaa, että koira ei kykene niin sanotusti pysymään nahoissaan. Jos vesi ja uiminen on koirasta kenties maailman parasta puuhaa, se kiihtyy haistaessaan ja nähdessään vettä. Näin tapahtuu siitä riippumatta osaako koira säädellä itse viretilaansa vaiko ei.
Jos koiran kiihtymistä yrittää hallita ohjaaja erilaisilla käskyillä tai tarjoilemalla koiralle korvaavia käyttäytymismalleja koiran on mahdotonta päästä oman mielentilansa kanssa sinuiksi, ja oppia miten näissä tilanteissa tulisi toimia. Ja jos koiraa jatkuvasti käskytetään voi perustellusti kysyä, kuka koiran viretilaa silloin hallitsee, koira vai ohjaaja?
Leslie McDevittin Off switch harjoitus taipuu vesiharrastuksiin erinomaisesti. Kun koira tarjoaa itse vaikkapa altaan reunalla tai rannalla istumista, se saa palkkioksi uida. Tähän tilanteeseen päästään helposti siten, että koiralta ensin pyydetään muutaman kerran istumista josta se palkaksi vapautetaan veteen, ja muutaman toiston jälkeen pyyntö jätetään tekemättä ja odotetaan että koira tarjoaa itse istumista. Harjoitusta voi varioida odotusajan pituudella, häiriöillä ja dummyn veteenheitolla miten pitkälle tahansa. Off switch on erinomainen harjoitus jonka avulla koira oppii itse säätelemään kiihtymistään ja jonka ansiosta se kykenee opiskelemaan vepeharrastuksessa tarvittavia taitoja. Kun palkkioista mahtavin seuraa hetken istumista, istuminen on kohta yhtä vahvaa kuin veteen juokseminenkin.
Usein vepe- ja uintiharrastuksissa koiran paras palkkio ei kuitenkaan ole uiminen tai vesi, vaan jahtaaminen. Se mikä palkkio koiralle on suurin asia selviää usein sillä, että uimaan mennessä koiralle ei heitetä yhtäkään lelua. Jos koira ui tästä huolimatta innokkaasti ja itse, vesi on usein se joka koiraa palkitsee eniten tai vähintään yhtä paljon kuin vedestä noudettavat esineet. Jos taas koira jää rannalle tai uimalan rampille ihmettelemään, kenties turhautuen haukkumaankin, vahviste josta koira kiihtyy ja jota se odottaa on sen sijaan lelu.
Lelu- ja jahtaamisleikit ovat oikein toteutettuina oivallisia vahvisteita. Kuitenkin jos koira on oppinut miltei pakonomaisesti juoksemaan heitettyjen pallojen ja lelujen perässä, saatetaan olla kaukana leikin määritelmästä. Leikki vapauttaa dopamiiineja silloin kun se muuntuu jatkuvasti, ja kun koira pysyy leikkiessä niin sanotun kiihtymiskynnyksen alapuolella. Jos leikki on jatkuvaa lähes pakonomaista jahtaamista leikin terveysvaikutukset jäävät varsin vähäisiksi. Heitetyn lelun perässä vesikammoinenkin koira saattaa uida, mutta kun lelu otetaan pois, epävarmuus paljastuu nopeasti. Ohjaajan tulisikin siis tarkkailla koiraa ja miettiä, miten vesiharjoittelusta saadaan sen kaikki terveyshyödyt irti, ja onko koira todella rohkea uimari vai peittyykö epävarmuus lelujen perässä uimisen alle.
Jahtaamisesta kiihtyvien koirien kanssa lelujen heittelyn tilalle kannattaa miettiä muita vaihtoehtoja. Uimalassa lelun voi pudottaa altaan toiseen päähän ilman heittoa ja rannalla koiran kanssa kannattaa kahlailla ja uida myös itse. Jos koiralle sitten lelun tai dummyn heittääkin noudettavaksi, sen heittoa tulisi harjoitella off switchin kautta. Kun koira tarjoaa itse esimerkiksi istumista ilman ohjaajan käskyä, eli rauhoittuu itse hetkeksi voimakkaan vahvisteen läsnäollessa, se voidaan tästä uroteosta palkita sen tavoittelemalla kiihdyttävällä vahvisteella, eli heitetyn lelun perään juoksemisella.
Koira joka nauttii uimisesta on usein erinomainen vesipelastuskoira, ja jos uiminen toimii harrastuksen moottorina siitä ei käyttövoima heti lopu. Siksi ohjaajan ei tulisi pelätä koiran kiihtymistä, vaan valjastaa tuo palkkioista mahtavin itsensä kaveriksi. Se mitä koiran puolestaan tulisi oppia on se kuinka se pystyy itse säätelemään omaa kiihtymistään, ja miten pysyä toimintakykyisenä voimakkaan vahvisteen läsnäolosta huolimatta. Tähän päästään monipuolisilla vireenhallinnan harjoituksilla.
Lue lisää vireenhallinnasta Ilotraining-blogista!
Mirja Leinikka
Kirjoittaja
Mirja Leinikka on intohimoinen koiraharrastaja ja kouluttaja. Hän kilpailee koiriensa kanssa agilityssä, rally-tokossa ja tokossa, ja harrastaa myös muita lajeja. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista ja käyttäytymistä aikuisiällä, ihmisten valmentamista puolestaan työurallaan yritysmaailmassa. Syy eläinten kouluttamisen opintojen aloittamiseen on ollut loputon mielenkiinto siihen, kuinka me ihmiset voimme parantaa eläinten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja opettaa niille mitä ihmeellisimpiä asioita. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista pääasiassa Suomessa, mutta viime vuosina hän on pyrkinyt kouluttautumaan myös ulkomaisilla kursseilla. Tämän on tehnyt mahdolliseksi jäsenyys kansainvälisessä IAABC organisaatiossa (International Association of Animal Behavior Consultants).