ClickerExpo Live 2021 - Emma Parsons: siirtyminen pois jatkuvasta katsekontaktista

ClickerExpo Live 2021 järjestettiin vihdoinkin virtuaalisena, joten sain mahdollisuuden osallistua tähän kouluttamisen vuosittaiseen päätapahtumaan, joka kokoaa koulutusmaailman ekspertit yhteen. Clicker Expossa kuulee yhdellä kertaa useita eri luentoja monilta eri alojen asiantuntijoilta, ja omien tietojen tuoreistus on näin näppärästi mahdollista. Koska monen esityksen kuunteleminen samalla kertaa on mahdotonta, saamme me osallistujat vuodeksi käyttöömme tallenteet esityksistä.

Kirjoitan kaikista kuuntelemistani esityksistä blogiini sitä mukaa kun ehdin esityksiä käymään läpi.

Emma Parsons piti lauantaina session otsikolla "koira pois katsekontaktista".

Ensikuulemalta aihe kuulosti oudolta, mutta teemassa on paljonkin järkeä. Tämä asia menee myös omien koirieni treenilistalle, erityisesti Veli Velpurin.

Katsekontakti on asia, joka tulee sekä koiralta mutta etenkin meiltä ihmisiltä usein kuin luonnostaan. Tuijotamme toisiamme tai vähintään me ohjaajat koiria. Reaktiivisten koirien kanssa tämä korostuu erityisesti: koirassa tulee pitää silmät kiinni, jotta ehtii reagoida pienimpäänkin käyttäytymisen muutokseen, ja ennakoimaan mahdolliset tulevat tapahtumat. Asiassa on kuitenkin kääntöpuoli: katsekontaktista tulee usein joko vihje toiminnalle, tai jopa edellytys toiminnan jatkumiselle. Tämän huomaa nopeasti esimerkiksi reaktiivisten tai korkeavireisten koirien kanssa: kun ohjaajan katse koirasta herpaantuu, koirankin huomio ohjaajasta saattaa kadota, ja se saattaa reagoida äkkinäisesti johonkin ärsykkeeseen. Siksi on tärkeää, että tietyt asiat jotka koira osaa, sujuvat myös ilman että ohjaaja katsoo koiraa. Koiran tulisi siis osata olla keskittynyt ohjaajaan ilman että ohjaaja ylläpitää siihen jatkuvaa katsekontaktia.

Emman sessiossa oli neljä harjoituskoirakkoa, jotka harjoittelivat ohjaajan katsekontaktin poistamista koiran kanssa toimiessa. Ensimmäisenä ohjaajat opettelivat pelkästään palkkaamaan koiraa nameilla ilman että katsoivat koiraa. Sitten ohjaajat katsoivat jotakin kohdetta seinässä ja toistivat samaa harjoitusta. Harjoituksia vaikeutettiin aina siihen asti, että ohjaajat laskivat ääneen montako sormea Emma nosti screenillä ilmaan, eli keskittyivät muuhun kuin koiraansa, kuitenkin palkaten koiraansa samaan aikaan.

Käyttökelpoisia sovelluksia arkielämään oli paljon, kuten se että ohjaajat tähyilivät ympäristöään, sitoivat kengännauhojaan samalla koiraa palkaten, mutta ilman että koiraan otettiin katsekontaktia. Monet näistä tilanteista ovat arkielämässä sellaisia, joissa odottamattomia asioita tapahtuu jos koiraa ei pidetä koko ajan silmällä. Itse olen kokenut haastavaksi esim. agilityharjoituksissa vaihtaa näin talvikeleillä kengät ahtaissa tiloissa ennen harjoitusta, kun koira on täynnä energiaa eikä sitä ole mahdollista laittaa hetkeksi häkkiin odottamaan. Vireenhallinnan kannalta tällaiset tilanteet ovat myös usein niitä, joissa asiat pääsevät eskaloitumaan, ja eskaloitumiset vaikuttavat aina myös itse harjoitukseen.