Ilmaiset toimituskulut yli 75€ tilauksiin!
Käyn koireni kanssa jonkin verran harjoituskilpailuissa, jotta etenkin nuoret koirani saavat kokemusta siitä kuinka kilpailuympäristössä toimitaan. Ennen kisauran aloittamista kilpailemisen harjoittelemisella on oleellinen merkitys koirakon harrastusuralla edetessä. Harjoittelemisesta noin yleisesti hyötyvät sekä koira että usein myös ohjaaja, etenkin jos kilpaileminen ei ole tuttua.
Itse epistelen koirieni kanssa eri lajeissa, ja tällä hetkellä totutan nuoria koiriani toimimaan niille vieraissa paikoissa, vieraissa hajuissa ja vieraissa halleissa. Aina kaikki ei etene kuten kotihallilla harjoitellessa, ja juuri siksi harjoitusta tarvitaan.
Noin vuosi sitten keskustelimme epävirallisesta kilpailemisesta jonkin verran Anna Larssonin koiratanssi- ja rallytokoseminaarissa. Ruotsissa tapana on viedä hyvinkin keskeneräisiä koiria epävirallisiin kilpailuihin, jotta koirakko saa tuntumaa mitkä asiat kisatilanteissa eivät toimi ja mitkä toisaalta jo toimivat, mutta etenkin kisatilanteisiin mennään tekemään harjoituksia uusissa tilanteissa ja uusissa ympäristöissä.
Koska kisatilanteissa harjoitellaan kisaamista, koiran palkkaamisen täytyy olla aina sallittua. Jos koiraa ei saa harjoituskilpailussa palkata, ollaan kaukana harjoittelusta. Itse palkkaan koiriani epävirallisissa kilpailuissa aina riippumatta siitä mitä sen kertaiset säännöt asiasta sanovat. Emme hae harjoituskilpailuista tuloksia vaan harjoitusta, joten podium-paikoilla tai suorituksen hylkäyksillä ei ole meille väliä. Pääasia on se että pääsemme harjoittelemaan.
Silti toivoisin, että kaikissa epävirallisissa kilpailuissa järjestäjät ja epäviralliset tuomarit sallisivat, ja jopa kehottaisivat ohjaajia palkkaamaan koiriaan jos tarve niin vaatii, tai jos ohjaaja itse niin päättää. Se että päättää palkita koiraansa vaikka epävirallisten kisojen säännöt sen kieltävät voi olla ohjaajalle liian vaikea tilanne, etenkin jos kilpailemisesta ei ole entuudestaan paljoakaan kokemusta.
On tärkeää että sekä ohjaaja että koira saisivat ensimmäisistä kisatilanteista positiivisia mielikuvia, ja että koiran onnistumiset kisatilanteessa voitaisiin siksi palkita. Usein ihmisellekin tulee positiivisempi mieli, kun koira toimii myös kisatilanteessa palkaamisen ansiosta paremmin. Jos koiralle on tähtäimessä kisaura, palkattomia suorituksia ehtii tekemään lajissa kuin lajissa niin runsaasti, ettei pehmeästä, positiivisia mielikuvia luovasta alusta, tai jo kokeneen kisakonkarin yllättämisestä palkalla kesken suorituksen, ole kenellekään haittaa. Päinvastoin.
Mirja Leinikka
Kirjoittaja
Mirja Leinikka on intohimoinen koiraharrastaja ja kouluttaja. Hän kilpailee koiriensa kanssa agilityssä, rally-tokossa ja tokossa, ja harrastaa myös muita lajeja. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista ja käyttäytymistä aikuisiällä, ihmisten valmentamista puolestaan työurallaan yritysmaailmassa. Syy eläinten kouluttamisen opintojen aloittamiseen on ollut loputon mielenkiinto siihen, kuinka me ihmiset voimme parantaa eläinten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja opettaa niille mitä ihmeellisimpiä asioita. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista pääasiassa Suomessa, mutta viime vuosina hän on pyrkinyt kouluttautumaan myös ulkomaisilla kursseilla. Tämän on tehnyt mahdolliseksi jäsenyys kansainvälisessä IAABC organisaatiossa (International Association of Animal Behavior Consultants).