Ilmaiset toimituskulut yli 75€ tilauksiin!

Houkuttelu vai tarjoaminen?

Kirjoittaja Mirja Leinikka 09 helmikuu, 2013

Houkuttelu vai tarjoaminen?

Onko koiraa kannattavampi opettaa houkuttelemalla se tekemään oikea asia, vai pyrkimällä siihen, että se itse tarjoaa haluttua asiaa tai halutun asian palasta? Mielestäni kannattavampaa on pyrkiä siihen, että saadaan koira tarjoamaan haluttu asia ja ymmärtämään itse, mikä toiminta tuottaa sille kannattavimman lopputuloksen. Itse olen testaillut tätä asiaa omassa kolmen koiran koelaboratoriossani.

Olen opettanut kaikki koirani esimerkiksi seuraamaan niin sanotulla nakki-imutuksella, eli nakki vasemmassa kädessä ja koira seuraa nakkia. Tässä pitäisi sitten saada häivytettyä lopulta se nakki pois vasemmasta kädestä, ja saada koira seuraamaan ihmistä ilman makupalaa. Mielestäni tässä  koulutustavassa on perustavanlaatuinen ongelma, ja se on se, että koira seuraa palkkaa. Sama ongelma on mielestäni siinä, että koiralle laitetaan lelu agilityssä esteen taakse näkyviin tai ruudussa lelu keskelle ruutua.

Seuraamisesimerkissä koira saa palkan seurattuaa riittävän pitkään ja intensiivisesti vasemmassa kädessä olevaa makupalaa. Mitä koira tästä oppii? Ihmisen tavoite toki oli, että koira seuraa ihmistä, mutta tässä harjoituksessa koira oppii ensisijaisesti seuraamaan palkkaa. Toki koira fiksuna eläimenä jossain vaiheessa riittävän monen toiston jälkeen ymmärtää, että palkka tulee ihmisen seuraamisesta. Kannattavinta ja koiraa motivoivinta olisi kuitenkin mielestäni se, että koira tekee ensin tehtävän, josta se saa palkkioksi palkan. Tällöin koira on koulutushetkessä aktiivinen toimija, joka voi omalla toiminnallaan vaikuttaa siihen saako se palkan vai menettääkö se sen.

Itse olen saanut opetettua yhden koirani passiiviseksi muun muassa siten, että se seuraa vasemmassa kädessä olevaa nakkia. Uskon, että se miksi palkan seuraaminen tai palkalle juokseminen passivoittaa koiraa piilee juuri siinä, että palkkaa seuratessaan tai sille juostessaan koira ei ratkaise tehtävää.  Yhden koiran kokemuksella voin todeta, että näin on meillä nimenomaan tapahtunut. Kun sen sijaan opetan koiriani siten, että ne itse tarjoavat toimintaa, ja saavat siitä palkkion, passiiviseksi oppinut Nero on muuttunut niin aktiiviseksi, että sitä saa jo pidätellä. Kun se saa itse tarjota toimintaa ja ratkaista sille annettuja tehtäviä, se ryntää ruutuun ja seuruu on iloista ja intensiivistä.

Kun odotan, että koira tarjoaa itse toimintaa, tajuaa jonkin asian ja niin edelleen, koira usein oppii asian huomattavasti nopeammin, kuin jos olisin houkutellut sen tekemään jotakin tai kieltänyt sitä väärästä toiminnasta. Kieltäminen oppimisprosessissa on muutenkin ongelmallinen asia – jos osoitan koiralle, että jokin asia jota se yritti tehdä, johti negatiiviseen lopputulokseen, miksi se yrittäisi tehdä kyseistä asiaa enää uudelleen? Itse haluan koiran, joka tarjoaa minulle asioita. Jos se ei heti tarjoa oikeaa asiaa vaan tekee virheen, en rankaise sitä siitä.

Käytännön esimerkkejä on muitakin. Ovesta ulosmeno vaati aluksi useamman toiston oven edessä ja ihmiseltä hirvittävän pitkää pinnaa, kun ulos ei tahdottu päästä ei sitten millään siten, että koira istuu rauhassa kun ovi avataan, ja lähtee ulos vasta vapautuskäskyn saatuaan. Nyt oven eteen istuminen on jo rutiinia, ja yhtään käskyä tai kieltoa ei tässä ole edelleenkään käytössä. On vain koiran oma ymmärrys siitä, että ovi menee kiinni, jos se yrittää rynnätä ulos joten siksi oven edessä kannattaa istua rauhassa.

Kun koira, jolla on kuitenkin melko suuret aivot, saa itse ajatella, olla aktiivinen ja miettiä miten se pääsee sen haluamaansa päämäärään, se oppii nopeasti ja oppiminen on sille mielekästä ja motivoivaapuuhaa. Se, että omalla toiminnalla on jokin selkeä seuraus, on meille ihmisillekin merkityksellinen asia.




Mirja Leinikka
Mirja Leinikka

Kirjoittaja

Mirja Leinikka on intohimoinen koiraharrastaja ja kouluttaja. Hän kilpailee koiriensa kanssa agilityssä, rally-tokossa ja tokossa, ja harrastaa myös muita lajeja. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista ja käyttäytymistä aikuisiällä, ihmisten valmentamista puolestaan työurallaan yritysmaailmassa. Syy eläinten kouluttamisen opintojen aloittamiseen on ollut loputon mielenkiinto siihen, kuinka me ihmiset voimme parantaa eläinten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja opettaa niille mitä ihmeellisimpiä asioita. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista pääasiassa Suomessa, mutta viime vuosina hän on pyrkinyt kouluttautumaan myös ulkomaisilla kursseilla. Tämän on tehnyt mahdolliseksi jäsenyys kansainvälisessä IAABC organisaatiossa (International Association of Animal Behavior Consultants).



Ilotraining-blogi -blogissa sinua saattavat kiinnostaa myös:

Koiran stressi ja selviytymisstrategiat
Koiran stressi ja selviytymisstrategiat

Kirjoittaja Mirja Leinikka 21 elokuu, 2022

Lue lisää

Onko ihminen eläin?
Onko ihminen eläin?

Kirjoittaja Mirja Leinikka 21 marraskuu, 2021

Lue lisää

Mitä on luottamus?
Mitä on luottamus?

Kirjoittaja Mirja Leinikka 21 marraskuu, 2021

Lue lisää