Kun koira jähmettyy paikalleen tuijottamaan lasittunein silmin ohjaajansa taskussa mahdollisesti piilevää lelua, hidastuu lelupalkasta tai kadottaa sen vuoksi kokonaan toimintakykynsä, ns. “aijaa” tai ei irrota sujuvasti, on usein kyse siitä että koira ei osaa vaihtaa toiminta-aluettaan vaistonvaraisista toiminnoista takaisin koulutettuihin toimintoihin. Koiran aivoissa jahtaaminen, pureminen ja saalistuskäyttäytymiset sijaitsevat eri lohkoissa, kuin ihmisen niille kouluttamat käyttäytymiset*. Vaihtaminen näiden välillä voi olla melkoisen hankalaa, jos koiralle ei ole opetettu miten vaihto tapahtuu.
Jos koiralla on ongelmia toiminta-alueen vaihtamisen kanssa, se ilmenee tyypillisesti siten, että se kykenee tekemään muutaman toiston jotakin koulutettua asiaa lelupalkalla sujuvasti ja nopeasti, minkä jälkeen kyseinen toiminta hidastuu tai lakkaa kokonaan. Käytännössä esimerkiksi koira pystyy toistamaan vaikkapa puun kiertoja muutaman kerran lelupalkalla sujuvasti ja nopeasti, mutta seuraavat toistot hidastuvat ja lopulta loppuvat kokonaan. Tämä johtuu siitä, että koiran on vaikea palautua takaisin koulutettuja käyttäytymisiä toistavaksi koiraksi palkkauksen aiheuttaman stimuluksen jälkeen. Yksi vaihtoehto toki on jättää lelupalkkaus treeneistä pois kokonaan ja palkata koiraa vain nameilla. Jos näin saa haluttuja asioita aikaiseksi, voi toimia niinkin. Toiminta-alueen vaihdon vaikeudet voivat kuitenkin näkyä myös muualla kuin lelupalkkauksessa: esimerkiksi noutokapuloiden ja merkkien tuijottelussa, agilityesteiden aijauksessa ja irrottamisessa. Siksi jos koiran harrastusvalikoimaan kuuluu sen vaistonvaraisia ominaisuuksia hyödyntäviä tekemisiä, on toiminta-alueen vaihtotreeneistä hyötyä. Bordercollie Nero on aijaaja. Se on hidastunut lelupalkasta, jää helposti silmiensä kautta kiinni leluihin, agilityesteisiin, noutokapuloihin ja niin edelleen, ja sen on ollut erittäin vaikea suorittaa koulutettuja käyttäytymisiä, jos jokin edellämainituista on ollut näkyvillä. Usein helppokin koulutettu toiminto lelun läsnäollessa on aikaansaanut sen, että alkaa kuulua viesti: “tavoittelemaanne henkilöön ei juuri nyt saada yhteyttä”. Nero ei myöskään ole luonnostaan hyvä irrottaja tai lelun palauttaja. Sen leuat lukkiutuvat helposti kuten saksanpaimenkoiralla konsanaan, jos se saa niiden väliin riittävän arvokkaan lelun tai noutokapulan. Sen nuoruudessa olemmekin saaneet monenkirjavia neuvoja, miten tällaisen purutykin leuat irrotetaan patukoista 🙂 Sille on myöskin pitänyt opettaa Premackin periaatetta hyödyntäen pitkän kaavan mukaan, että lelun palautus tarkoittaa aina sitä, että lelun saa jälleen itselleen. Toiminta-alueen vaihtamista kuitenkin voi, kuten lähes kaikkia muitakin asioita koirien elämässä, kouluttaa. Kouluttaminen tapahtuu vaiheittain, ja on käytännössä eräänlaista off switch-harjoittelua. Toiminta-alueen vaihtotreeneissä myös heikompia palkkoja vahvistetaan vahvemmilla palkoilla: käytännössä usein namipalkan arvoa nostetaan lelupalkalla, tai Neron tapauksessa myös lelupalkan arvoa noutokapulalla. Erilaiset lelut voivat olla myös koiralle eriarvoisia: joku lelu ei aikaansaa minkäänlaista toiminta-alueen vaihto-ongelmaa, kun taas joku pysäyttää koiran yhden palkkauskerran jälkeen täysin. Usein mitä arvokkaampi palkka, sen pysäyttävämpi ja koiraa hidastuttavampi se on (jos koiralla on vaikeuksia toiminta-alueen vaihtamisen kanssa). Toiminta-alueen vaihtotreenit ovat yksinkertaisuudessan aluksi helppojen harjoitteiden toteuttamista lelupalkkahäiriöissä. Häiriöinä voi tietysti käyttää myös noutokapuloita, agilityesteitä, miksei puruhihaakin, jos ne aiheuttavat vastaavia hidastumis- tai tuijotusilmiöitä ja irrotusongelmia, kuin lelupalkat. Vaihtotreenit toteutetaan siten, että koira pyydetään tekemään jotakin sille koulutettua toimintaa, josta se ensin palkataan namipalkalla. Seuraavaksi tilanteeseen tuodaan edellä mainittuja häiriöitä: ensin niin, että lelu tai muu asia vain vilahtaa näkyvissä ja menee piiloon ennenkuin koiralta pyydetään toimintaa ja lopulta pyritään siihen, että koira pystyy jatkamaan sujuvasti toimintaa, vaikka kiihdyttävä palkka on koko ajan näkyvissä. Tämän jälkeen harjoitteita ryhdytään vaikeuttamaan. Vaikeutus tapahtuu siten, että koiraa palkataan vuorottain jähmettymistä aiheuttavalla lelulla tai asialla ja vuorottain nameilla. Ensin lelupalkkaus pidetään kuitenkin minimissä: noin viittä toistoa kohden koira palkitaan lelulla kerran ja neljästi nameilla.
Mirja Leinikka
Kirjoittaja
Mirja Leinikka on intohimoinen koiraharrastaja ja kouluttaja. Hän kilpailee koiriensa kanssa agilityssä, rally-tokossa ja tokossa, ja harrastaa myös muita lajeja. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista ja käyttäytymistä aikuisiällä, ihmisten valmentamista puolestaan työurallaan yritysmaailmassa. Syy eläinten kouluttamisen opintojen aloittamiseen on ollut loputon mielenkiinto siihen, kuinka me ihmiset voimme parantaa eläinten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja opettaa niille mitä ihmeellisimpiä asioita. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista pääasiassa Suomessa, mutta viime vuosina hän on pyrkinyt kouluttautumaan myös ulkomaisilla kursseilla. Tämän on tehnyt mahdolliseksi jäsenyys kansainvälisessä IAABC organisaatiossa (International Association of Animal Behavior Consultants).