Olen sitä mieltä, että koiraa ei tarvitse opettaa ajamaan jälkeä. Oikeastaan koira ei tarvitse ihmistä jäljestämiseen lainkaan.
On monta tapaa, joilla ihminen saa häirittyä koiraa hajuhommissa. Voidaan ohjata koiraa omaa liikkeellä, estää sen eteneminen “väärälle jäljelle” tai haistaa paremmin missä jälki kulkee. Jäljen opettamisessa painotus pitäisikin siirtää siihen, että saadaan ihminen lopettamaan koiran häiritseminen ja ohjailu.
Esineet ja esineilmaisut ovat usein jäljestyksen murheenkryyni. Ihminen on keksinyt, että koiran pitäisi ilmaista kesken jäljestyksen jäljentekijän matkalle tiputtelemia tavaroita. Joskus saa olla taikuri, että saisi koiran kiinnostumaan moisista tarvikkeista. Esineilmaisu onkin asia, joka koiralle pitää opettaa. Esineille pitää luoda arvo. Niitä ei kannata ripotella jäljelle, ennenkuin ne merkitsevät koiralle jotakin. Edelleen olen sitä mieltä, että jäljen opettaminen esineiden kautta, on yksi parhaista tavoista opettaa koiralle jäljestys, jos ajossa tarvitaan myös esineilmaisuja.
Joskus voi kuitenkin oikaista. Esimerkiksi silloin, jos esineilmaisut eivät ole juuri nyt niin tärkeitä. Jos tahtoo kokeilla, osaako koira jäljestää, ilman että koko puuhaa sille edes opettaa. Tai jos haluaa viettää aurinkoisen syysillan metsässä koiriensa kanssa mukavia puuhaillen. Tai ihan vaan jos laiskottaa, ja haluaa tehdä positiivisia eläinkokeita 🙂
Tälle videoblogille on taltioitu yhden tiistai-illan kokeilu, jossa bordercollie Ilo ajaa jälkeä kolmatta kertaa ikinä. Miten mahtaa puuha koiralta onnistua, löytyykö jälki, entä pysähdytäänkö esineille?
Jos tämä videobloggaus kiinnosti, annathan siitä palautetta. Haluatko nähdä näitä lisää, tai onko sinulla aihe-ehdotuksia? Kaikki palaute on kiitoksen arvoista 🙂
Mirja Leinikka
Kirjoittaja
Mirja Leinikka on intohimoinen koiraharrastaja ja kouluttaja. Hän kilpailee koiriensa kanssa agilityssä, rally-tokossa ja tokossa, ja harrastaa myös muita lajeja. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista ja käyttäytymistä aikuisiällä, ihmisten valmentamista puolestaan työurallaan yritysmaailmassa. Syy eläinten kouluttamisen opintojen aloittamiseen on ollut loputon mielenkiinto siihen, kuinka me ihmiset voimme parantaa eläinten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja opettaa niille mitä ihmeellisimpiä asioita. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista pääasiassa Suomessa, mutta viime vuosina hän on pyrkinyt kouluttautumaan myös ulkomaisilla kursseilla. Tämän on tehnyt mahdolliseksi jäsenyys kansainvälisessä IAABC organisaatiossa (International Association of Animal Behavior Consultants).