Ilmaiset toimituskulut yli 75€ tilauksiin!
Tanskalainen Canis-kouluttaja Jan Østergaard saapui huhtikuussa ensimmäistä kertaa Suomeen kouluttamaan tokoilevia koirakoita Salon Moukaripäät hallille. Osallistuin Janin koulutukseen kahdella koiralla: mukaani lähtivät Iines ja Ilo, joista jälkimmäisen tähtäimessä on myös tokokoiran ura.
Viikonloppuseminaarit ovat meille retkiä joissa arki katkeaa, ja jotka mahdollistavat sen, että voi keskittyä muutaman päivän ajan vain koirien treenaamiseen eikä tarvitse ajatella muuta. Vaikka mitä sitä muuta vapaa-aikana ajattelisikaan :) Majoituin Iineksen ja Ilon kanssa Vuohensaari Campingin Putka-nimiseen mökkiin merenrannalla. Mökki oli nimensä mukaisesti vanhasta putkasta entisöity majoitusmökki, jossa oli yksi huone yhdellä sängyllä ilman vettä ja wc:tä. Mahduimme Putkan mainosti, nukuimme sikeästi ja lenkkeilimme saaren luonnonsuojelualueella ihastellen vanhoja puita ja runsasta linnustoa.
Aiemmin tänä vuonna osallistuimme Anna Larssonin rally-toko ja koiratanssi-seminaariin, joka oli anniltaan aivan huikea. Valitettavasti en ehtinyt kirjoittaa tästä tarkempaa blogiraporttia, mutta esimerkiksi Leena Inkilän kirjoittama blogipostaus tiivistää tuon seminaarin tunnelmia mainiosti. Annan huikean motivoiva seminaari oli nostanut odotukset korkeille myös Janin seminaarin osalta. Valitettavasti aivan samaan ei päästy tällä kertaa, mikä johtui lähinnä siitä, ettei Janille ollut varattu ohjelman alkuun luento-osuutta, joka olisi tiivistänyt yhteen hänen keskeiset koulutusperiaatteensa sekä sen millaista työskentelyä hän koirakoilta haluaa nähdä, ja mitä harjoituksia haluaisi meidän ennakkoon lähettämiemme tietojen pohjalta tekevän. Ryhdyimme siis harjoittelemaan suoraan koirakoiden itsensä esiin tuomia asioita ilman tietoa siitä, mitä asioita Jan haluaisi meidän painottavan.
Yhtä kaikki, pyrin itse alkuhämmennyksen jälkeen ottamaan ilon irti seminaarista sekä siitä että treenikaverinani toimi Masseterin Liisa Tikka, jonka kanssa treenit sujuivat mitä mainioimmassa yhteishengessä.
Molempina päivinä jokainen koirakko sai Janilta vartin "yksityiskoulutusaikaa", ja iltapäivästä ohjeita ryhmätreenien aikana. Yhteensä treenasimme niin paljon, että omat koirani näyttivät kerrankin siltä, että puuhaa oli ollut molempina päivinä tarpeeksi.
Ilo keskittyi tosimielellä tehtyyn tokotreenaamiseen, vaikka häntä tällä bordercolliella heiluu kuin spanielilla konsanaan, niin kivaa kaverilla tuntuu olevan ja hyvä niin. Työstimme mm. ruutua ja kartion kiertoa, seuraamista ja kaukokäskyjä. Janin kanssa keskityimme pääasiassa kohteiden poistamiseen ja kilpailunomaiseen treenaamiseen.
Janin mukaan eritoten naksutinkouluttajat treenaavat liian vähän kisamaisesti - kisamaisen treenauksen tulisi olla osa säännöllistä harjoitusohjelmaa, ja sitä tulisi tehdä heti kun koira osaa liikkeet noin 80%:sti. Kisaharjoittelussa suoritetaan ennalta päätetty määrä tehtäviä, eikä pieleen menneitä osuuksia kesken kaiken korjata. Janin mukaan jos harjoitellaan kisamaisesti, toteutaan asiat kuten ne kisoissa tapahtuisivat. Kesken suorituksen ei siis ryhdytä treenaamaan asiaa joka ei aivan onnistunut. Jan ohjeisti minua treenaamaan ruutua esimerkiksi siten, että ajelen kauppareissulla muutamaan eri paikkaan jonne voin laittaa ruudun. Otan koiran autosta, ja teemme ruutuliikkeen yhden kerran jonka jälkeen jatkamme matkaa seuraavaan paikkaan. Jan korosti, että liikkeen voi tehdä vain kerran, kuten kisoissakin. Jos se ei onnistu, sitä ei jäädä treenaamaan. Itse sain valtavasti motivaatiota Janin kanssa käydyistä keskusteluista, ja seminaarin jälkeen olemmekin jo tehneet yhdet kisamaiset harjoitukset.
Toinen asia johon Ilon kanssa keskityimme oli suoraan juokseminen kartion kierrossa. Ilo on luonnostaan flänkkäävä, eli kaarelle hakeutuva paimen, Janin mukaan isoin ja pitkäjalkaisin bordercollie jonka hän on ikinä nähnyt :) Ilon tapa lähestyä kartiota on siis se, että se ei lähesty kartiota suoraan vaan kaaren kautta. Jos vielä harrastaisin paimennusta, olisin tästä ominaisuudesta enemmän kuin tyytyväinen. Kartion ympäri ei kuitenkaan tarvitsisi flänkätä, joten työstimme sitä että Ilo lähestyisi kartiota suoraan. Jan laittoi kartion seinän viereen, ja jätti Ilolle pienen raon seinän ja kartion väliin. Tällä tavoin Ilo saatiin menemään suoraan, mutta matkalla se otti seinästä tukea: tälle koiralle kun ei ole vierasta hiipiä seiniä pitkin paimentaen myöskään :) Jan käyttää koulutuksessaan paljon kohteita ja ympäristön rajaamista, pyrkien jälkimmäisellä errorless trainingiin, siis suoraan virheettömiin suorituksiin. Itse hyödynnän niinikään molempia, mutta voi olla etten kartion kierrossa ota seinää Ilolle avuksi, vaan koitan saada sen liikkumaan suoraan eteenpäin kohteiden avulla. Yksi Ilon lempiliikkeistä kun on tyhjään juokseminen, jota olemme harjoitelleet kohteiden avulla (voit kurkata ohjeita lisää ohjaasta etäällä toimimisen tokokoulutusmodulista).
Muita asioita joita Ilon kanssa työstimme oli seuraaminen, jossa Ilo käyttää kauniisti takaosaansa, mutta palkkauksen takia on juuri nyt hieman turhan edessä. Olen opettanut Ilolle seuraamisen Silvia Trkmanin pivotingin kautta, mitä pidän parhaimpana tapana asian opettamisessa. Tie on ollut kohtuullisen pitkä, koska Ilolle tämä kaikki on pitänyt opettaa vain lelupalkkioita hyödyntäen, mikä ei ole helppo juttu tarkkuutta vaativissa tehtävissä. Janin ja Liisan kanssa katsoimme, että jos siirrän palkan tulemaan takaa, saan asentoa varmasti korjattua himpun verran taaemmas.
Lisäksi keskityimme kaukokäskyihin, ja kohteen poistamiseen Ilon jalkojen alta. Olen opettanut Ilolle vaihdot takajalat paikallaan, ja käyttänyt kohteena lautaa. Nyt vaihdoimme kohteen pyyhkeeseen ja sujuvimmat vaihdot teimme jo ilman kohteitakin. Jan muistutti tässä kohdin koulutuksen järjestyksestä: ensin kohteet on häivytettävä, sitten vasta keskitytään etäisyyden lisäämiseen. Käytän itse istu-seiso ja maahan-seiso vaihdoissa apuna käsitargettia, josta on muodostunut käsivihje näihin vaihtoihin. Jan muistutti että koska Ilo osaa käsitargetin hyvin, minun on käytettävä kättä vain vihjeenä ja apuna kun Ilo nousee seisomaan, mutta suljettava käsi heti kun Ilo seisoo, jotta se ei astu eteenpäin.
Iines harjoitteli viikonloppuna myös paljon. Jaoin aikaa sen ja Ilon välillä, koska sitä oli niin runsaasti käytössä, että sitä riitti kahdelle koiralle varsin mainiosti. Iineksen kanssa saimme harjoiteltua koiratanssiohjelmamme pätkiä, sekä seuraamista että joitakin tokoliikkeitä, kuten ohjattua ja tunnistusnoutoa. Iineksen harrastusten pääpaino ei kuitenkaan ole jatkossa tokon puolella, joten Janin kanssa emme sen harjoituksia juurikaan käyneet läpi. Olin kuitenkin Iineksen työskentelyyn erittäin tyytyväinen - se harjoitteli vapaana hallissa vieraiden ihmisten ja koirien ympäröimänä ilman ongelmia, mikä ei ole täysin tavallinen tilanne sille.
Viikonloppu oli lopulta erittäin antoisa ja mukava. Pidän suuresti siitä, että meillä Skandinaviassa on näinkin korkeatasoista kouluttamista saatavilla kuitenkin kohtuullisen lyhyen matkan päässä, sekä siitä, että koko viikonlopun vietin mitä parhaimmassa treeniseurassa, jossa positiivisten menetelmien käyttö koulutuksessa on sääntö, ei poikkeus. Hyvässä seurassa ja hyvän kouluttajan opissa on rento tunnelma ja voi keskittyä täysillä itse asiaan :)!
Mirja Leinikka
Kirjoittaja
Mirja Leinikka on intohimoinen koiraharrastaja ja kouluttaja. Hän kilpailee koiriensa kanssa agilityssä, rally-tokossa ja tokossa, ja harrastaa myös muita lajeja. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista ja käyttäytymistä aikuisiällä, ihmisten valmentamista puolestaan työurallaan yritysmaailmassa. Syy eläinten kouluttamisen opintojen aloittamiseen on ollut loputon mielenkiinto siihen, kuinka me ihmiset voimme parantaa eläinten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja opettaa niille mitä ihmeellisimpiä asioita. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista pääasiassa Suomessa, mutta viime vuosina hän on pyrkinyt kouluttautumaan myös ulkomaisilla kursseilla. Tämän on tehnyt mahdolliseksi jäsenyys kansainvälisessä IAABC organisaatiossa (International Association of Animal Behavior Consultants).