Koiranpentua ei koskaan pidä ottaa harkitsematta asiaa huolellisesti. On pohdittava, onko valmis huolehtimaan lemmikistä vähintään seuraavan kymmenen vuoden ajan, sekä riittävätkö aika ja resurssit hyvän elämän tarjoamiseen. En suosittele ihastumaan koiranpentuihin valokuvien kautta tai tekemään päätöstä uudesta tulokkaasta yhden katsomiskerran perusteella, saati hankkimaan koiranpentua varsinkaan joululahjaksi. Ja juuri niin tein itse 🙂
Olen omistanut elämäni aikana nyt viisi omaa koiraa. Lapsuudenkotini koirat lisäävät lukua kymmenen tietämille. Jokaista koiraa on harkittu huolella, tutkittu luonteet ja rakenteet, tiirattu vanhemmat sillä silmällä ja keskusteltu kasvattajien kanssa tuntikausia.
Tällä kertaa oli kuitenkin tainnut järki-ihmiselle tulla se hetki, kun saattoi antaa vain mennä 🙂
Kun muutama kuukausi takaperin sain kuvan vastasyntyneestä pennusta, joka oli kuin oma rakas maantiekiitäjäni Ilo, ensimmäinen ajatukseni oli kyllä ja heti seuraava ei. Ilon täysveli oli tullut maailmaan pyytämättä ja yllättäen, ja kuulin kuinka sisälläni joku hykerteli onnesta.
Joitakin päiviä aiemmin olin istunut eläinlääkärin vastaanotolla pienen Niilomme kanssa, jonka olin tuonut viimeiselle käynnille, ja pohdin miksi elämä ei tällä kertaa voinut tehdä päätöstä ilman minua. Juuri sillä hetkellä olisin toivonut vapautusta vastuusta. Vietin Niilon kanssa elämästäni 14 vuotta. Tuona aikana valmistuin opinnoistani, muutin useasti, siirryin työelämään ja menin naimisiin. Koiran elämä on lyhyt, mutta silti niin kovin pitkä. Mietin Niiloa surressani, kuinka monta 14-vuoden sarjaa ihmiselämäänkään lopulta mahtuu. Elämän päättymisen edessä on voimaton, kunnes hoksaa että se jatkuu.
Ja sitten se ihme tapahtuikin, kun nuo kaksi koiraa, joita ei ollut tarkoitettu toisilleen toista kertaa, päättivät jättää noudattamatta ihmisten tekemiä sääntöjä. Ja lopulta mekin menimme katsomaan sen yhden ainoan kerran näitä yllättäviä pentuja, ja päätimme siinä hetkessä kyllä, ja jo seuraavana päivänä haimme Ilolle Velin kotiin.
Jo Ilon kanssa vain nautiskelin pentuajasta, nyt voin toistaa saman uudelleen. Koirat ovat pieniä niin lyhyen hetken, että kotvan kuluttua ei enää muista niitä naskalihampaiden puremia, verhojen repimisiä tai iltahepuleita, joista meidän joulumme tänä vuonna koostuu.
Toivotan kaikille blogin lukijoille ja koirakoulumme asiakkaille pienten tassun tepasteluiden säestämänä nautinnollista Joulua, ja erityisiä hetkiä omien koiraystävienne seurassa :)!
Kukin meidän koiramme on rakastettu perheemme jäsen, ja jokainen oman persoonansa kautta erityinen. Ilo on se, jonka pentua olisin toivonut itselleni, mutta josta ei koskaan isää voi tulla. Jos haluaisi toisen täysin samanlaisen, pitäisi siis tapahtua ihme.
Mirja Leinikka
Kirjoittaja
Mirja Leinikka on intohimoinen koiraharrastaja ja kouluttaja. Hän kilpailee koiriensa kanssa agilityssä, rally-tokossa ja tokossa, ja harrastaa myös muita lajeja. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista ja käyttäytymistä aikuisiällä, ihmisten valmentamista puolestaan työurallaan yritysmaailmassa. Syy eläinten kouluttamisen opintojen aloittamiseen on ollut loputon mielenkiinto siihen, kuinka me ihmiset voimme parantaa eläinten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja opettaa niille mitä ihmeellisimpiä asioita. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista pääasiassa Suomessa, mutta viime vuosina hän on pyrkinyt kouluttautumaan myös ulkomaisilla kursseilla. Tämän on tehnyt mahdolliseksi jäsenyys kansainvälisessä IAABC organisaatiossa (International Association of Animal Behavior Consultants).