Vietin viime viikonlopun operantin ehdollistamisen workshopissa Training Millin hienossa ympäristössä, Tommy Wirénin ohjauksessa, sekä kouluttajamme Anu Rikkilän mahtavassa seurassa 🙂 Tällä kertaa vuorossa oli siis kanakurssi numero neljä ja aiheena ketjutus. Näiden workshopien hienointa antia on ollut aina se, että saa rauhassa keskittyä omien koulutustaitojen parantamiseen, mekaanisten taitojen hiomiseen sekä uuden oppimiseen varsin viisaiden eläinten opettamana.

Ketjuttamistehtäviä ja kanaopettajia saimme kurssin aluksi kaksi. Molempien kanojen tuli opettaa meille, miten saamme ne kiertämään pöydällä ollutta rataa joko kahdeksikon mallisesti tai sitten niin, että ne tekevät radan toisessa päässä  kolme ympyrää. Radalla ja pöydällä tuli lisäksi suorittaa jokin erillistehtävä, joka oli joko erottelua, nostamista tai vetämistä. Itse valitsin tehtäviksi värierottelun, priorisointitehtävän (jossa kanan tulisi nokkaista halutussa järjestyksessä eri värisiä noppia), leikkiveturin vetämisen kuminauhasta sekä pallon nokkaisemisen maaliin.

Kurssi kesti viisi päivää ja syynä lienee se, että me ihmiset olemme varsin hitaita oppijoita emmekä saa esimerkiksi uusia mekaanisia ja motorisia taitojamme kuntoon tätä nopeammin.

“Kuusi tuntia on aika, joka aiempien tutkimusten perusteella tarvitaan, jotta ensimmäisen harjoituskerran muistijäljet lujittuivat aivoissa.”

Ensimmäisellä kanakurssilla kulutin väri- ja muotoerottelun kouluttamiseen kokonaiset kolme päivää. Nyt neloskurssilla kyseiseen tehtävään kului alle viisi minuuttia. Tässä on hyvä esimerkki siitä, että koulutustaidot vaativat sinnikästä käytännön harjoittelua kehittyäkseen.

Koska opettajinamme toimivat kanat oppisivat kaikkien kurssien tehtävät siis yli puolet lyhyemmässä ajassa, jos niillä olisi riittävän harjaantuneet kouluttajat, olin itse kurssin aikana erityisen kiinnostunut siitä, kuinka vajavaiset taitoni vaikuttavat kanaopettajieni kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Kananmunien kuluttajana kanojen hyvinvointi on lähellä sydäntäni, ja  minulle on tärkeää esimerkiksi se, että taloutemme munat tulevat kotiimme  free range -tilalta. Kun siis koulutamme eläimiä, meidän tulisi aina katsoa, miten koulutuksemme vaikuttaa yksilöön myös koulutusajan ulkopuolella. Ovatko kanat hyvinvoivia myös silloin kun ne ovat treenitauolla?

Meidän kurssipäivämme alkoivat aamulla kello 9 ja kestivät iltapäivään noin kello neljään saakka. Vertailun vuoksi Nizzassa tänä vuonna järjestettävä  Chirag Patelin ja Dr. Susan Friedmanin hiukan vastaava koulutuskokonaisuus toteutetaan siten, että kanat opettavat ihmisiä iltaisin vain kahden tunnin ajan, kun päivän vilkkain muninta-aika alkaa olla ohi. Kanathan mieluiten munivat hämärässä pesässä, ja tähän niillä tulisi olla joka päivä mahdollisuus. Nizzassa kurssipäiviin on aikataulutettu maisemien katselua, ehkäpä etenkin kesäaikaan tätä nautintoa voisi tarjota myös kauniin Fiskarsin Ruukin ympäristö 🙂 ?

Workshopin parhaita oppeja tällä kertaa oli esimerkiksi se, että optimaalisesti toteutettu koulutus on sekä ajallisesti tehokasta, että rakennettu siten, että eläin tekee suoraan halutun asian oikein josta se palkitaan. Tähän päästään, kun apuna käytetään esimerkiksi kohdetyöskentelyä. Kohteiden avulla eliminoidaan niin sanotut roskakäyttäytymiset, joita helposti syntyy esimerkiksi asioita eläimelle sheipatessa (shaping, eli toiminnan vaiheittainen vahvistaminen).

Toinen tärkeä oppi ketjuttamista ajatellen oli myös se, että jatkuvalla jo valmiiden asioiden palkitsemisella, saa toiminnan helposti rikottua. Usein siis kanaa tuli  “hätäpalkattua” kesken tehtävien siksi, että oma kantti ei kestänyt odottaa tekeekö kana sille opetetun asian vaiko ei. Sama pätee sujuvasti myös koirien kouluttamiseen – jos ei malta odottaa ja katsoa mitä  jo on olemassa ja valmiina, voi käydä niin, että kohta jatkuvan palkkauksen ansiosta ei ole mitään toimintaa enää olemassa.

Operantin ehdollistamisen koulutuspalettiin kuuluvat palkitsemisen lisäksi myös rankaisut. Käytännössä rankaisun muotoja on kaksi: joko eläimeltä poistetaan sen tekemän toiminnan seurauksena mahdollisuus saada palkkio (negatiivinen rankaisu), tai sitten eläimen ympäristöön lisätään jotakin ikävää tai epämiellyttävää, jolla sen tekemää toimintaa pyritään vähentämään (positiivinen rankaisu).

Erilaiset positiiviset rankaisut ovat eläinten ja ihmisten elämässä jokapäiväisiä – hyvänä esimerkkinä toimii esimerkiksi se, että jos astut koiraasi kohti se todennäköisesti väistää, lisättynä ikävänä tällöin siis aiheuttamasi paine kun astut kohti koiraasi. Eläimiä koulutettaessa positiivisen rankaisun käyttö on haastavaa: sitä on vaikea mitoittaa eläinyksilölle sopivaksi siten, että toiminta vähenisi sen verran kuin halutaan, mutta ei loppuisi kuitenkaan kokonaan. Myös rankaisun oikea-aikainen toimittaminen on hyvin vaikeaa, etenkin jos rankaisemista ei edellä samantyyppinen sekundaarisignaali, kuten vaikkapa palkkiota edeltävä naksuttimen ääni.

Workshopissa positiivisen rankaisun esimerkkinä toimi kanojen nostelu pois ja takaisin harjoituspöydälle. Nostaminen oli myös yksi mahdollinen tapa estämisen ja houkuttelun lisäksi, jolla kanan toiminta voitiin keskeyttää: jos kana siis valitsi radalla väärän suunnan, se nostettiin pois ja asetettiin se oikeaan kohtaan rataa, jotta päästiin ottamaan uusi yritys. Rankaisun käytön haasteet näki nopeasti siinä, että ne kanat, jotka kokivat nostelun rankaisuna saattoivat lakata yhden nostokerran jälkeen kokonaan toimimasta tai ryhtyivät välttelemään niitä paikkoja, joissa niitä oli nosteltu.

Itse haluan pyrkiä kouluttamaan eläimiä LIMA-periaatteen mukaan. LIMA on lyhenne sanoista least intrusive & minimally aversive, eli  vapaasti käännettynä eläimen kannalta vähiten vahingollisin ja vastenmielisin koulutustapa. Tavoitteeni on kouluttaa eläimiä niin pitkälle kuin mahdollista positiivisen vahvistamisen menetelmillä, jotka on todettu tähän päivään mennessä parhaaksi strategiaksi kaikkien elollisten organismien kouluttamisessa.*  Siksi koitinkin miettiä, miten kanojen toiminnan virhetilanteessa olisi voinut keskeyttää ilman fyysistä nostelua tai estämistä, johon kurssin edetessä lopulta päädyin. Dr. Susan Friedmanin Behavior worksin facebook-sivuilta löytyikin nopeasti varsin käyttökelpoinen ratkaisu, jota olisi mukavaa kanojen kanssa kokeilla: kanat opetetaan astumaan ihmisen kädelle itse, ja niitä kuljetetaan häkkiin ja takaisin siten että ne seisovat ihmisen kädellä. Ehkäpä jossakin vaiheessa siis pääsen kokeilemaan tätä tapaa toiminnan keskeyttämisessä :)!

* Lähde: Dr. Susan Friedman, Living and Learning with animals 2015 -kurssin muistiinpanot