Monen koiraperheen kauhu, kynsien leikkuu, on tärkeä osa jokaisen koiran terveydenhuoltoa. Kynsiä pitäisi huoltaa säännöllisesti, vähintään parin viikon välein, jotta tassuilla kelpaisi astella vaivattomasti eteenpäin. Jos lattioilla ropisee koiran astellessa, ovat kynnet liian pitkät.
Kynsienleikkuu on toimenpide, jota koira kuin koira on helppo opettaa inhoamaan. Riittää, kun tarttuu tassusta kerran kiinni ja nappaisee kynnen poikki, ja homma saattaa olla siinä. Seuraavalla kerralla koiraa saakin kalastella sohvan takaa kun se näkee kynsisakset, ja tilanne eskaloituu nopeasti siihen, että hammastakin voi tulla, jos kaikesta vastustelusta huolimatta kynsiä vain leikataan.
Koira ei siis totu itsekseen kynsien leikkuuseen, eikä kynsien leikkuu ole koirista noin luonnollisesti mitenkään mukavaa. Jos sitä ei mukavaksi opeteta.
Pahin este sujuvan kynsien leikkuun tiellä on ihmisen kärsimättömyys. Jos kaikki kynnet on pakko leikata kerralla ei koiralle jää aikaa oppia, että näinkin yksinkertainen toimenpide voi kestää vain hetken ja olla mukava. Kynsien leikkuun opettaminen, tai uudelleen kouluttaminen, kannattaa siis aloittaa siten, että joka päivä leikataan vain yksi kynsi. Välineistä kannattaa myös huolehtia. Parhaimpina kynsisaksina pidetään Millersejä, jotka pysyvät terävinä ja ovat riittävän jämäkät leikkaustarkoituksiin. Niiden kanssa kynttä ei tarvitse väkertää minuuttitolkulla. Jos sattuu käymään vahinko, ja kynnestä vuotaa verta, kannattaa hankkia myös BioGroomin SureClot-valmistetta, jolla saa tyrehdytettyä nopeasti verenvuodon.
Meillä kynnet leikataan aina samassa huoneessa. Tämä siksi, että koira pystyy ennakoimaan, ettei kynsiin kosketa muualla. Kun tietää ja pystyy ennakoimaan, mitä itselle tehdään, eläimen stressi helpottuu. Omat koirani jännittävät helposti enemmän toimenpiteitä edeltäviä tilanteita, kuin itse toimenpiteitä. Siksi meillä leikataan kynnet yksitellen niin, että jokaista leikattua kynttä kohden saa herkkumakupalan. Kun Ilo oli pentu, sen kynnet leikattiin joko niin, että se nuoli samalla piimäpurkkia ja hieman vanhemmin niin, että joka päivä leikattiin koiranmakkarapalaa vastaan yksi kynsi.
Kynsien pitäminen lyhyenä on tärkeää erityisesti harrastuskoiralle, mutta myös seniori-ikään ehtineille. Vanhoilla koirilla saattaa olla kropassa kaikenlaista jumitusta ja kolotusta, jolloin on tärkeää, että paino jakautuu tassuille tasaisesti, eikä liian pitkien kynsien päälle. Meidän veteraanikoiriemme, Niilon ja Neron kynnet vaativat leikkuuta huomattavasti nuorempia useammin, sillä seniorikaksikkomme ei enää riehu metsissä ja harrasta aktiivista elämää, joka pitäisi kynnet itsekseen lyhyinä.
Harrastuskoiran säännöllinen pedikyyri saattaa pelastaa varpaat ligamenttivaurioilta. Kun nykyisin harrastetaan paljon lämpimissä halleissa, joissa on keinonurmimatot, liian pitkä kynsi voi tarttua mattoon ja vääntää varpaaseen vauhdissa vaurion.
Jos kynnet sitten ropisevat lattiaan, vaikka näyttäisi siltä, että ne on leikattu juuri niin lyhyiksi kuin ydin antaa myöten, kannattaa omaa leikkausmenetelmää tarkistaa. Kynsi kannattaa leikata päältä viistosti ytimen myötäisesti, ja sen jälkeen vielä toisen kerran, jolloin ytimen kärki jää aivan kynnen päähän. Kynnen ytimeen ei siis kosketa, mutta pyritään siihen, että sen kärki pilkistäisi kynnen kärjestä. Tällä tavoin leikattuna ydin vetäytyy hiljalleen taaemmaksi, ja joka kerran kynttä pystyy leikkamaan hieman enemmän. Kynttä voi ja kannattaa myös viilata, jos siihen on tarve. Erityisesti silloin, jos kynnessä on pieniä lohkeamia, jotka laajetessaan saattavat aiheuttaa kynnen repeämisen voi viilaan tarttua.
Susan Garretin sivuilta löytyy loistava pidempi video kynsienleikkuusta, johon kannattaa tutustua: http://susangarrettdogagility.com/2013/08/cutting-your-dogs-nails-how-important-is-it-really/
Blogitekstin lähteenä on käytetty myös eläinlääkäri Tiiu Toijalan luentoa agilitykoirien yleisimmistä rasitusvammoista.
Mirja Leinikka
Kirjoittaja
Mirja Leinikka on intohimoinen koiraharrastaja ja kouluttaja. Hän kilpailee koiriensa kanssa agilityssä, rally-tokossa ja tokossa, ja harrastaa myös muita lajeja. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista ja käyttäytymistä aikuisiällä, ihmisten valmentamista puolestaan työurallaan yritysmaailmassa. Syy eläinten kouluttamisen opintojen aloittamiseen on ollut loputon mielenkiinto siihen, kuinka me ihmiset voimme parantaa eläinten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja opettaa niille mitä ihmeellisimpiä asioita. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista pääasiassa Suomessa, mutta viime vuosina hän on pyrkinyt kouluttautumaan myös ulkomaisilla kursseilla. Tämän on tehnyt mahdolliseksi jäsenyys kansainvälisessä IAABC organisaatiossa (International Association of Animal Behavior Consultants).