Ilmaiset toimituskulut yli 75€ tilauksiin!
Matalavireinen, tasavireinen vai ylivireinen? Koiran viretila on monimutkainen asia, jonka hallitsemiseksi pitäisi ymmärtää mistä puhutaan, kun puhutaan koiran vireestä.
Vireen englanninkielinen vastine on drive, joka suomennettuna tarkoittaa viettiä. Vietti puolestaan on asia, joka sisältää useita eri asioita alkaen koiran persoonasta ja temperamentista, sisäsyntyisistä käyttäytymismalleista aina koulutuksen keinoin aikaansaataviin asioihin saakka. Siksi vietille tai viretilalle kokonaisuutena on vaikea löytää tieteestä tukea, sen sisältämille osa-alueille tietoa löytyy kyllä.
Käyn koiran viretilan osa-alueista muutamaa läpi tässä kirjoituksessa. Jos koiran viretilaan halutaan koulutuksen keinoin vaikuttaa, pitäisi ensin ymmärtää mitä osa-aluetta pyritään muuttamaan, jotta voisi valita keinot oikein.
Koiran tunteet ovat omien tunteidemme lisäksi läsnä kaikessa kouluttamisessa halusimme tai emme. Tunteiden kouluttamisessa voidaan puhua respondentista tai klassisesta ehdollistumisesta. Koira muodostaa automaattisesti jonkin mielipiteen tai tunnetilan asioista joita se tekee. Osa asioista on epämiellyttäviä, osa miellyttäviä, ja tunteet vaihtelevat sen mukaan. Jos tavoitteena on optimaalisessa viretilassa työskentelevä koira, olisi hyvä, että koiralla on mahdollisimman myönteinen kuva ohjaajan kanssa tehtävästä yhteistyöstä ja niistä asioista, joita koiralle tehtäväksi annetaan. Kuten kaikki muutokset, myös tunnetilan, eli mielipiteen muuttaminen toiseksi on vaikeampaa kuin se, että huolehtii heti aluksi siitä millainen mielipide koiralle yhteistyöstä ja eri tehtävistä syntyy. Tavoitteena pitäisi olla se, että tehtävät ja ohjaajan kanssa toimiminen herättävät koirassa pääsääntöisesti myönteisiä tunteita, eli että yhdessä tekeminen on mukavaa. Mukavuuden kokemuksen pitäisi lisäksi koskea molempia osapuolia, koska ohjaajan tunteet välittyvät ihmisestä koiraan. Jos koiran tunnetilaa ja mielipidettä haluaa muuttaa, pitäisi omaakin mielipidettä ja tunnetilaa kyetä tarkastelemaan kriittisesti.
Jokainen koira kokee elämänsä varrella erilaisia konfliktitilanteita ja painetta. Se miten koira tällaiset tilanteet käsittelee voi juontua osittain persoonallisuudesta, mutta myös aiempien kokemusten kautta opituista toimintatavoista. Konfliktitilanteista yleisimpiä lienevät ne tilanteet, joissa ohjaajan koiralle antamat ohjeet ovat epäselviä, tai joissa ohjaaja itse on paineistunut tai jännittynyt. On koiria, jotka reagoivat epäselvään kouluttamiseen ja ohjaajan puutteelliseen koulutusmekaniikkaan passivoitumalla, ja ohjaajaa rauhoittelemalla. Jos ohjaaja sitten toruu koiraansa usein rauhoittelutarkoituksissa käynnistyvän haistelun vuoksi on kierre valmis. On myös mahdollista, että passivoituvan tai konfliktitilanteista ulos hakeutuvan koiran ohjaaja tulkitsee koiran näyttävän hänelle ns. keskisormea ja viis veisaavan yhteisistä harjoituksista, vaikka kyse on koiran yrityksestä selvitä ahdistavasta tilanteesta rauhoittavia eleitä tai nopeaa poistumista hyväksikäyttäen. Useimmiten passivoituvat koirat luokitellaan luonteeltaan herkiksi, vaikka passivoitunut tila on mahdollista saada aikaiseksi mille tahansa eläimelle, myös ihmiselle.
Koirat jotka reagoivat konfliktitilanteisiin haukkumalla, ja kenties ohjaaja näykkimällä purkavat tilanteet auki niin sanotusti aktivoitumalla. Ne turhautuvat samaan tapaan kuin passivoituvat kaverinsa, mutta vetäytymisen sijasta päättävät ikäänkuin taistella. Turhaumaa aktivoitumalla auki purkava koira voi olla ohjaajalleen selkeämpi harrastuskaveri, kun koira “vaatii” ohjaajaa toimimaan paremmin, mutta myös vaarallinen. Erityisesti voimakkaiden käyttökoirarotujen kohdalla turhaumaa aktiivisesti ulos purkava koira vaatii rinnalleen erittäin taitavan kouluttajan, joka ei aja koiraa turhauttaviin tilanteisiin, mutta toisaalta opettaa koiran asteittan käsittelemään turhaumaansa turvallisesti.
Molemmat tavat vastata konflikteihin ja paineeseen vaikuttavat koiran viretilaan ja työskentelymotivaatioon, ja molempia on mahdollista viedä kouluttamisen keinoin eteenpäin. Molemmissa tapauksissa lääkkeenä toimii ensisijaisesti ohjaajan koulutusmekaniikan ja treenimenetelmien parantaminen, joiden tavoitteena on ehkäistä koiran turhautumista ja palkita koiraa sen omaehtoisesta aktiivisuudesta. Lisäksi koiralle on hyvä opettaa vaihtoehtoisia toimintatapoja paineisten tilanteiden käsittelyyn kuin ne, jotka se on valinnut itse.
Koiran impulssikontrolli ja kyky palautua määrittävät usein sen onko koira niin sanotusti “tasavireinen” vai “ylivireinen”. Ylivireinen koira on helposti myös reaktiivinen ja hermostunut, reaktiivisuuden tarkoittaessa sitä, että koira reagoi herkästi kaikkeen ympärillään tapahtuvaan. Impulssikontrolli on koira kyky tai taito hallita jonkin ärsykkeen aiheuttamaa reagointiaan, ja tehdä valintoja kuinka se ärsykkeisiin reagoi. Jos koiralla on huono impulssikontrolli, se reagoi usein viiveettä ja usein myös suunnattomalla voimalla. Usein sen reagointi jää myös niin sanotusti päälle, eli palautuminen on hidasta, jolloin koiraan on haastavaa saada “yhteyttä”. Kyseessä on siis niin sanottu “kärpästä tykillä” ja “katoaminen kuuluvuusalueelta” -ilmiö. On valitettavaa, että koiran kykenemättömyys hallita omia reaktioitaan vaikuttaa merkittävästi koiran hyvinvointiin. Jos koiraa ei auteta, se niin sanotusti polttaa itsensä loppuun kykenemättä vaikuttamaan asiaan juurikaan itse.
Ylivireinen, kiihtynyt ja voimalla asioihin reagoiva koira saatetaan sekoittaa helposti ns. voimakkaaseen ja korkeavireiseen koiraan. Ero näiden kahden välillä löytyy kuitenkin eritoten impulssikontrollista. Hyvän impulssikontrollin omaava koira voi työskennellä hyvinkin voimakkaasti ja korkeassa vireessä, mutta se usein hallitsee reaktionsa ja on kiihkeimmilläänkin kykenevä ajattelemaan.
Koiran heikkoa impulssikontrollia voi ja pitääkin harjoituttaa. Parempi impulssikontrolli vaikuttaa suoraan koiran hyvinvointiin, kun koira oppii säätelemään reaktioitaan, ja tekemään tilanteissa itselleen edullisempia valintoja. Heikon impulssikontrollin omaavasta koirasta ei kuitenkaan välttämättä saada koulutuksenkaan keinoin luonnostaan tasavireisen kaltaista koiraa, ja koulutusprosessi vaatii omistajalta merkittävää panostusta.
Viretilaa ajatellen koiran impulssikontrolli on merkittävässä roolissa. Jos koiran tulisi kyetä pitkäkestoisiin suorituksiin ja se on jatkuvasti kiihtynyt, pitkäkestoisten keskittyneiden suoritusten teko voi olla haastavaa, ellei jopa mahdotonta. Koira joko väsyy, tai on tilassa, jossa se ei kykene vastaanottamaan ohjaajalta tulevia vihjeitä kiihtymistilansa vuoksi.
Kuva: Anne Barck
Koira joka työskentelee kuin vuoristoradalla, jossa viretila vaihtelee täydestä kiihtyneisyydestä rauhoitteluun ja passiivisuuteen, voi tuottaa harmaita hiuksia ohjaajalleen. Näin myös itselleni 🙂 Harjoittaako parempaa impulssikontrollia, siedättääkö koiraa uusiin tilanteisiin, treenatako huolellisemmin ja tarkemmin tehtäviä, vai mistä mahtaisi olla kyse. Vuoristoratatilanteet tulisikin purkaa auki, ja miettiä mistä mikäkin asia juontaa juurensa, jotta löytää ne asiat joita voi kehittää koirassa ja itsessään vahvemmiksi. Jos koira rauhoittelee jännityksestä paineistuvaa ohjaajaa, tulisi koiran kanssa harjoitella runsaasti tällaisia tilanteita, ja opettaa koiralle vaihtoehtoisia tapoja toimia paineisissa tilanteissa. Ellei koiralle vaihtoehtoisia tapoja opeta, se valitsee sen tavan joka sille itselleen on tutuin ja luontevin. Monien vuoristoratakoirien impulssikontrollissa saattaa olla parannettavaa samoin kuin palautumisessa, ja tavassa suhtautua paineeseen.
Koiran viretilaan vaikuttaa yllä lueteltujen asioiden lisäksi monta muutakin seikkaa, kuten koiran rohkeus ja itseluottamus, sille koulutettu suorituskestävyys, sekä sisäsyntyisten käyttäytymismallien voimakkuus. Viretilaa ei siis voida mitenkään pitää vain yhtenä asiana, johon löytyisi vain yksi taikatemppu tai koulutuskeino, vaan menetelmien tulee muokkaantua koirakon tilanteen mukaan. Valitettavasti, tai ehkä onneksi, vireenhallinnan kouluttamisen opettaminen on koiran kokonaisvaltaista kouluttamista, jossa ohjaaja oppii runsaasti itse kouluttamisesta, ja pystyy kehittämään taitojaan monessa asiassa eteenpäin. Ja mikä parasta, vireenhallintaa kouluttamalla saadaan myös koiran hyvinvointia usein merkittävästi parannettua 🙂
P.S. Koulutan ja luennoin vireenhallinnasta, sekä muista aiheista säännöllisesti erilaisille ryhmille ja seuroille. Jos olet kiinnostunut oman luennon tai seminaaripäivän järjestämisestä tutustu tarjoamiini palveluihin täällä. Vireenhallinnan verkkovalmennuksiin voit puolestaan tutustua täällä.
P.P.S. Jos olet kiinnostunut lukemaan aiheista lisää, suosittelen esimerkiksi seuraavia kirjoja:
Leslie McDevitt – control unleashed & control unleashed puppy program
Burch Mary R. & Bailey John S. – How dogs learn
Mirja Leinikka
Kirjoittaja
Mirja Leinikka on intohimoinen koiraharrastaja ja kouluttaja. Hän kilpailee koiriensa kanssa agilityssä, rally-tokossa ja tokossa, ja harrastaa myös muita lajeja. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista ja käyttäytymistä aikuisiällä, ihmisten valmentamista puolestaan työurallaan yritysmaailmassa. Syy eläinten kouluttamisen opintojen aloittamiseen on ollut loputon mielenkiinto siihen, kuinka me ihmiset voimme parantaa eläinten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja opettaa niille mitä ihmeellisimpiä asioita. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista pääasiassa Suomessa, mutta viime vuosina hän on pyrkinyt kouluttautumaan myös ulkomaisilla kursseilla. Tämän on tehnyt mahdolliseksi jäsenyys kansainvälisessä IAABC organisaatiossa (International Association of Animal Behavior Consultants).