Ilmaiset toimituskulut yli 75€ tilauksiin!
Me emme nää maailmaa sellaisena kuin se on, vaan sellaisina kuin me olemme. Stephen Covey
Kun kerrot koirastasi millainen se on, ja miten viikonloput kilpailut koiran kanssa sujuivat, kerrot oikeastaan tarinan siitä, miten itse maailmaa katselet ja millaiselta se sinun näkökulmastasi näyttää.
Jos kerrot kilpailuista, joissa kaikki meni pieleen, etkä löydä suorituksesta yhtään hyvää asiaa ja koirakin oli surkea, kerrot kilpailusuorituksesta, joka heijastaa omaa näkemystäsi maailmasta. Jos sinun sijastasi saman suorituksen olisikin kokenut joku toinen, tarina saattaisi olla tyystin toisenlainen.
Se miten maailmaa katsomme ja miten asioista ajattelemme on meidän itsemme päätettävissä. Voimme siis itse valita, pauhaammeko pieleen menneistä kilpailuista vai etsimmekö sieltä jotakin sellaista, joka saa meidät jatkamaan itsemme ja koiran kehittämistä.
Miksi sitten koiraurheilijan asenne on tärkeää?
Asenteessa piilee vastaus siihen, kuinka tullaan voittajiksi ja menestytään - se kai koiraurheilussakin lopulta on tavoitteena.
Koripallovalmentaja Henrik Dettman kiteyttää kirjassaan Dettmann ja johtamisen taito urheilijan asenteen yhteen lauseeseen sanomalla, että "urheilija joka saa urheilemisensa keskeisen sisällön muiden voittamisesta, on tuomittu olemaan tyytymätön ja myöhemmin katkera urheilija".
Koiraurheilun tavoitteena tulisi aina olla positiviinen yhdessä tekeminen jo pelkästään koiran, mutta myös ihmisen hyvinvoinnin vuoksi. Sekä siksi, että tällä asenteella voi lopulta menestyä.
Mitä sitten on menestyminen? Dettman on kokenut valmentajan urallaan lukuisia voittoja ja tappioita. Kun menestyksen tavoittelu ei enää ole pakonomaista, jäljelle jää Dettmanin tapauksessa intohimo koripalloon ja itse tekemiseen. Kun on vapaa erilaisten usein itseasetettujen paineiden ikeestä, pystyy keskittymään olennaiseen ja siihen, mihin olisi pitänyt keskittyä jo ennen voittoja ja tappioita: nauttimaan tekemisestä.
Dettman toteaa viisaasti, että voiton ja tappion välillä ei oikeastaan ole muuta eroa kuin se, että voitto motivoi usein urheilijaa jatkamaan harjoittelua tappiota enemmän.
Jos sitten ajatellaan asiaa koiraharrastusnäkökulmasta, voisi sanoa että voittaminen on vahviste ihmiselle. Voitto kilpailuissa on kuitenkin saatavilla usein sen verran epätodennäköisesti ja epäsäännöllisesti, että pitäisin itse sitä melko huonona vahvisteena, enkä tarjoilisi sitä esimerkiksi koiralleni. Ja tätä Dettmankin korostaa. Jos kaiken tekemisen motivaationa on voitto, menestys saattaa kiertää urheilijan kaukaa.
Winston Churchillin mukaan "Menestys on kykyä olla menettämättä innostustaan toistuvista epäonnistumisista huolimatta." Mikä suomeksi sanottuna tarkoittaa sitä, että urheilijan tulisi keskittyä voittojen tuulettamisten ja epäonnistumisten manailun sijaan tekemiseen ja harjoitteluun. Kehittymiseen, ja siitä saataviin positiivisiin kokemuksiin. Koiraurheilijan tapauksessa oman koiran kanssa tekemisestä nauttimiseen.
Siinäpä asennetta kerrakseen :)
Mirja Leinikka
Kirjoittaja
Mirja Leinikka on intohimoinen koiraharrastaja ja kouluttaja. Hän kilpailee koiriensa kanssa agilityssä, rally-tokossa ja tokossa, ja harrastaa myös muita lajeja. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista ja käyttäytymistä aikuisiällä, ihmisten valmentamista puolestaan työurallaan yritysmaailmassa. Syy eläinten kouluttamisen opintojen aloittamiseen on ollut loputon mielenkiinto siihen, kuinka me ihmiset voimme parantaa eläinten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja opettaa niille mitä ihmeellisimpiä asioita. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista pääasiassa Suomessa, mutta viime vuosina hän on pyrkinyt kouluttautumaan myös ulkomaisilla kursseilla. Tämän on tehnyt mahdolliseksi jäsenyys kansainvälisessä IAABC organisaatiossa (International Association of Animal Behavior Consultants).