Koskaan et saa sitä mitä haluat, vaan sitä mitä vahvistat – kanakurssi 1.

Kirjoittaja Mirja Leinikka 28 lokakuu, 2012

Koskaan et saa sitä mitä haluat, vaan sitä mitä vahvistat – kanakurssi 1.

Vietin pitkän viikonlopun Trainer’s Choicen kanakurssi ykkösellä Tommy Wirenin ja Jaana Rajamäen opissa, enkä ole koskaan paremmalla koirien koulutuskurssilla oikeastaan ollutkaan. Oppia tuli koko rahan edestä ja ylikin – joka ilta olin varmasti väsyneempi kuin ne kanat, joille kurssilla eri käytöksiä koulutimme. Koirathan jäivät joka aamu kotiin, koska nyt keskityttiin siihen olennaiseen, eli kouluttajan taitojen parantamiseen.

Halusin mennä kurssille monestakin syystä, joista kaksi tärkeintä olivat seuraavat:

– En täysin ymmärrä mitä olen koiriani kouluttaessa tekemässä – liikettä ja toimintaa riittää ja jonkunlaisia ajatuksiakin, mutta suunta, perustelut ja etenkin systematiikka tekemiselle eivät ole selvillä. Yksi vaikeimmista asioista itselleni on kriteerin määrittely ja sen korotus. Korottelen kriteereitä mutu-tuntumalla ja lennosta syitä ja seurauksia juuri miettimättä.

– Minulla on kova tarve kehittyä itse paremmaksi, ja jo jonkin aikaa olen kokenut että en ymmärrä kaiken tämän kouluttamisen ja treenaamisen, siis suorittamisen (!) taustalla vaikuttavia malleja ja motiiveita enkä sitä, miten koira tosiasiassa oikein oppii. Ymmärtämiseen itselläni ei riitä se, että minulle todetaan että tee näin niin se toimii. Olen sen luontoinen, että minun on ymmärrettävä syy sille, miksi se toimii, jos se toimii.

Ja vastauksia, niitähän tulikin. Jotkut olivat sellaisia, että huomasin, että nyt alkaa vähän jo kilpailuviettisestä ja tavoitehakuisesta ohjaajasta tuntua pahalta! Esimerkiksi siinä kohtaa, kun mietittiin, kumpi on arvokkaampaa: se että koira osaa vaikkapa erikoisvoittajaluokan tokoliikkeet vai se, että sen arkikäytös on sujuvaa ja sitä voi vaikka harjata tai pestä siten että sen kuono koskettaa koko ajan seinässä olevaa kohdetta? Ihminen luo eläimen käytökselle arvostukset ei koira, ja siksi meilläkin on monet arkiasiat jääneet tyystin opettelematta. Koirallehan sillä ei ole merkitystä opetellaanko nyt arjessa vai kilpailutilanteessa tarvittavaa asiaa.

Kurssilla meitä kouluttivat Tommyn ja Jaanan lisäksi kanat, jotka ovat harmillisen tarkkoja paljastamaan kouluttajan tekemät virheet. Koira on kanaa älykkäämpi, ja kykenee siten adaptoitumaan ihmisen käytökseen, ja ehkä arvaamaankin, mitä ihminen siltä haluaa. Kana on huomattavasti armottomampi.

Yksi suurimmista ahaa-elämyksistä, jonka ymmärsin heti kurssin aluksi, oli se että positiivinen ei ole sallivaa. Operanttiin ehdollistamiseen ja naksutinkoulutukseen sisältyy runsaasti niin kutsuttuja lieveilmilöitä, joissa ihminen sekoittaa tunteet asiaan, eli menetelmään. Itse kun olen luonnostani asiasuuntautunut, niin tällainen häiritsee minua suunnattomasti, ja nämä ennakkoluulot, joita naksutinkoulutukseen liitetään, olivat mielessäni kurssin alussakin. Olen varsin eläinrakas, mutta en pidä eläinten inhimillistämisestä. Minusta esimerkiksi koirien kuuluu saada olla koiria.

Operanttiin ehdollistamiseen ja positiiviseen vahvistamiseen perustuva koulutus ei siis tarkoita sitä, että kaikki on eläimelle sallittua ja kouluttaja itse on kukkahattuun pukeutunut täti-ihminen, joka naksuttaa siksi, että ei uskalla sanoa koiralle ei. Toki kouluttaja voi halutessaan siihen kukkahattuunkin pukeutua 🙂 Operantti ehdollistaminen on metodologia ja mekaaninen taito, jonka avulla eläimelle voi kouluttaa eri käytöksiä. Se ei tarkoita sitä, että kouluttajan on taidot opittuaan ryhdyttävä kasvissyöjäksi ja luovuttava nahkakengistä. Lisäksi operantti ehdollistaminen perustuu tieteellisiin tutkimuksiin siitä miten eläin oppii. Menetelmän avulla on koulutettu koirien lisäksi lintuja ja villieläimiä tekemään käytöksiä, joita ne eivät luontaisesti tee ja näin koulutettuja eläimiä on käytetty eri tehtävissä muun muassa sodissa ja huvipuistoissa monien vuosikymmenien ajan.

Sanomattakin selvää on kuitenkin se, että kurssilla emme käyttäneet ihan hirveästi kallista kurssiaikaa sen miettimiseen olemmeko me kanojen johtajia, onko meillä niiden kanssa johtajuusongelma kun ne eivät tee toivomaamme käytöstä tai dominoivatko ne kenties meitä kotkotuksellaan. Tätä kiinnostavampaa olivat ärsykkeet ja niiden aiheuttamat reaktiot, vihjeet ja käytökset.

Kurssin aikana koulutimme kanoille väri- ja muotoerottelua, häiriökestävyyttä ja vihjeen odottamista. Keinoina positiivinen vahvistaminen (palkkio) ja negatiivinen rankaisu (mahdollisuus palkkioon poistetaan) ja kanojen selätys kielletty ;). Kaikki helposti sovellettavissa koiran kouluttamiseen, ja aivoni käyvät edelleen ylikierroksilla kun mietin mihin kaikkeen näitä taitoja voi soveltaa: tunnari, ruutu, näyttelykäytös, hihnassa kulkeminen, ovikelloon reagointi jne.

Sain värierottelua tekevän kanani käytöksen valmiiksi ja häiriökestäväksi, alla olevassa videossa se tekee vielä muutaman virheen Tommyn testatessa sitä. Kanaa jolle koulutin muotoerottelua en ehtinyt saada valmiiksi.

Koulutuksen helpoin osa on käytöksen esiin saaminen, vaikein sen saaminen sellaiseen ärsykekontrolliin ja häiriökestäväksi, että se voidaan toistaa missä tahansa tilanteessa ja milloin tahansa. Ihan heti en halua edes kokeilla, moniko asia meillä esimerkiksi ei ole oikeasti ärsykekontrollissa! Tuleeko koira esimerkiksi sivulle milloin tahansa missä tahansa, vai onko se ehdollistunut tulemaan sinne vain jossakin tietyssä tilanteessa, esimerkiksi koulutuskentällä. Arvaan vaan mikä on vastaus 🙂 Koira joka pystyy tekemään käytöksen vihjeestä missä tahansa ja milloin tahansa on toimintavarma.

Itselleni vaikeita asioita oli lukemattomia, jotka kurssin aikana nousivat loistavasti esiin. Parasta oli, että sain myös vastaukset siihen, miten pääsen niitä korjaamaan ja taitojani edistämään. Vaikeudet alkoivat tavoitteen päättämisestä, kriteereiden määrittämisestä per koulutuskerta ja erityisen vaikeaa on kriteereistä kiinni pitäminen. Systematiikkaa tarvitaan, jotta tietää, koska kriteeriä voi nostaa, eli käytännössä pitää pystyä laskemaan, että 80 % yhden koulutussession suorituksista onnistuu alemmalla kriteerillä ennenkuin kriteeriä nostetaan. Kriteeriä ei siis voi nostaa vain sillä perusteella, että “musta tuntuu että se meni nyt aika hyvin” ja jos se sitten oikeasti meneekin hyvin, niin pitää tietää mikä on seuraava kriteeri, eli pitää olla suunnitelma. Ja suunnitelmaksi ei riitä se, että se on päässä, sen pitää olla paperilla ja edistymisestä pitää tehdä kirjanpitoa.

Kriteeristä kiinni pitäminen on itselleni myös äärimmäisen vaikeaa, koska siihen sekoittuvat ne tunteet. “Se teki nyt jo aika hyvin eli nyt mä voin palkata”. Aika hyvin ei riitä, pitää tietää tuliko maali vai eikö tullut, sinnepäin maali ei riitä. Kriteeriä pitää myös pystyä nostamaan, koska koirakin on luontainen ekonomi, joka testaa, miten vähäisellä toiminnan tarjoamisella kouluttajalta irtoaa haluttu käytös. Kanat testasivat minua useampaan otteeseen!

Viimeisenä päivänä pääsin myös näkemään, kuinka vahva on ominaiskäytös suhteessa koulutettuun käytökseen, kun kana alkoi vetämään kuminauhan päässä ollutta poliisiautoa. Kana oppi kuminauhan vetämisen äärimmäisen nopeasti, sillä se aktivoi sen taistelutahdon (kuminauhan kiskominen on samanlaista toimintaa kuin kastemadon kiskominen mullasta), joka puolestaan on kanaa jo itsessään palkkaavaa toimintaa. Käytännössä tässä tapahtui niin, että en saanut kanaa irrottamaan naksusta otettaan kuminauhasta, koska se ei enää kuullut naksua eikä piitannut siitä, kuminauhan veto oli huomattavasti kiinnostavampaa puuhaa. Saman efektin voi nähdä siinä kun koira ei irrota vaikka purusta tai ei mene maahan paimenessa. Ominaiskäytös on koiralle hyvin palkitsevaa ja menee ohi koulutetun käytöksen, ellei koulutettu käytös ole riittävän vahva. Toisinsanoen, on tehtävä suuri määrä koulutetun käytöksen toistoja yhtä ominaiskäytöksen vahvistamista kohden, silloin nämä saattavat pysyä tasapainossa.

Kurssi antoi minulle ehkä siis enemmän kuin kaikki aikaisemmat kurssit yhteensä, ja totesinkin homman päätteeksi, että olen nyt päässyt sen polun alkuun jonka olen aiemmin useammassa kohdassa sieltä täältä ylittänyt, näkemättä missä se reitti oikeasti kulkee. Opeteltavaa ja opittavaa riittää, miten sillä polulla sitten oikein kuljetaan mutta kuten Tommy sanoi: täsmälleen oikein tehty harjoitus tekee mestarin 🙂




Mirja Leinikka
Mirja Leinikka

Kirjoittaja

Mirja Leinikka on intohimoinen koiraharrastaja ja kouluttaja. Hän kilpailee koiriensa kanssa agilityssä, rally-tokossa ja tokossa, ja harrastaa myös muita lajeja. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista ja käyttäytymistä aikuisiällä, ihmisten valmentamista puolestaan työurallaan yritysmaailmassa. Syy eläinten kouluttamisen opintojen aloittamiseen on ollut loputon mielenkiinto siihen, kuinka me ihmiset voimme parantaa eläinten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja opettaa niille mitä ihmeellisimpiä asioita. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista pääasiassa Suomessa, mutta viime vuosina hän on pyrkinyt kouluttautumaan myös ulkomaisilla kursseilla. Tämän on tehnyt mahdolliseksi jäsenyys kansainvälisessä IAABC organisaatiossa (International Association of Animal Behavior Consultants).



Ilotraining-blogi -blogissa sinua saattavat kiinnostaa myös:

Koiran stressi ja selviytymisstrategiat
Koiran stressi ja selviytymisstrategiat

Kirjoittaja Mirja Leinikka 21 elokuu, 2022

Lue lisää

Onko ihminen eläin?
Onko ihminen eläin?

Kirjoittaja Mirja Leinikka 21 marraskuu, 2021

Lue lisää

Mitä on luottamus?
Mitä on luottamus?

Kirjoittaja Mirja Leinikka 21 marraskuu, 2021

Lue lisää