Kriteerien nostoa kanakurssi kolmosella

Kirjoittaja Mirja Leinikka 09 Lokakuu, 2015

Kriteerien nostoa kanakurssi kolmosella

Vietin pitkän viikonlopun Training Millin operantin ehdollistamisen workshopissa, eli kanakurssi kolmosella, jonka aiheena oli kriteerit. Edellisestä kanakurssi kakkosesta ehti kulua kaksi vuotta, joten lähdin innoissani kolmoskurssille oppimaan taas uutta koulutustekniikan saralla. Koulutustekniikkaa ja omia mekaanisia taitoja ei oikeastaan koskaan voi treenata liikaa ja on ihan eri asia tietää teoriassa miten joku asia toimii, kuin sitten toteuttaa se käytännössä. Tämä kävi nopeasti selväksi kurssin aluksi: pää tiesi noin sunnilleen mitä tulisi tehdä, mutta tieto ei tavoittanut koulutusta toteuttavia käsiä 🙂 Oheisilta videoilta näkyy, miten treenit etenivät päivien kuluessa. Neljän päivän aikana sai rauhassa syventyä kouluttamisen perusasioihin ja hiljalleen kädetkin alkoivat toimia. Tehtävänä oli kouluttaa kanoille pitkäkestoista liikettä siten, että ne kiertävät pöydällä kartioita joko ympyrän tai kahdeksikon muotoisesti, riippuen siitä onko pöydällä lilat tai mustat kartiot. Kartioiden väri ja muoto olivat siis vihje kanalle kumpaa tehtävää sen tuli suorittaa. Lopuksi tehtävään tuli hakea myös etäisyyttä siten, että kartioiden välissä oli noin 1,5 metriä tyhjää tilaa ja kanan liike kartioiden ympäri jatkuisi silti. Ensimmäiset kaksi päivää kuluivat perinteiseen tapaan pääasiassa epätoivon vallassa, mielialan vaihdellessa huvittuneisuudesta harmitukseen: eihän ympyrän kulkemisen kouluttaminen nyt näin vaikeaa voi olla :)! Kouluttamisen perustekniikoita sai kokeilla käytännössä moneen kertaan jotta oppi esimerkiksi siitä, että vahvistaminen on prosessi tuli todella sisäistetyksi. Vahvistamisen prosessimaisuutta demonstroitiin palkkion poiston suunnalla: jos poisti palkkion väärään suuntaan, kana ei luonnollisesti jatkanut liikettä siihen suuntaan kuin oli tarkoitus, vaan kääntyi esimerkiksi kouluttajaa kohti ja hyppäsi tämän harteille (kyllä, tämäkin tuli koettua). Muutaman päivän kun tätä harrasti, alkoi vihdoin valjeta, että palkkion poiston suunnalla on todella iso merkitys ja vahvistaminen todella on prosessi, joka jatkuu senkin jälkeen kun palkkio on eläimelle toimitettu. Kriteerit-kurssilla tehtävät ovat sellaisia, että koko ajan pitäisi hallita noin 10 eri asiaa samaan aikaan. Siksi osan pitäisi tulla rutiinisti selkäytimestä, jotta niihin kaikkiin ei tarvitsisi samanaikaisesti keskittyä. Erityistä päänvaivaa itselleni aiheuttivat kaikkien eri palasten pitäminen epäsäännöllisessä rytmissä: siis palkkaa epäsäännöllisesti, nosta kriteeriä epäsäännöllisesti ja lisää etäisyyttä epäsäännöllisesti. Lisäksi piti miettiä, että jos jotain kriteeriä nostaa, toista pitäisi aina laskea, ja sitten kuitenkin nostaa taas sen verran, että saa asian etenemään. Harjoituksen pitäisi siis koko ajan hiukan vaikeutua jotta se etenee, ja jumiin ei saisi jäädä. Lopulta kahden päivän tuskastelun jälkeen sain rytmistä kiinni ja asiat alkoivat hiljalleen sujua. Opittavaa toki jäi vielä rutkasti, mutta epätoivon hetkiä en enää kahden päivän jälkeen onnekseni kokenut. Kouluttaminen alkoi tuntua keskittyneeltä improvisoinnilta, jossa on tietyt raamit ja säännöt joiden sisällä voi toimia vapaasti ja hetkeen reagoiden. Itseasiassa koko touhu alkoi tuntua enemmänkin kommunikaatiolta: kana teki jotakin johon minä vastasin. Koska haluan viedä aina kanakurssien oppeja nopeasti käytäntöön, nostin kotiin palattuani Iineksen tokotreeneissä reilusti kriteereitä ylöspäin ajatuksilla “älä toista samaa treeniä ilman että havainnot mitä sinulla on” ja “älä välitä mikä on mahdollista ja mikä ei”. Ja kas: pääsimme samantien monta askelta eteenpäin vauhdilla ja koirallakin oli hauskemmat treenit kun aikoihin kun ohjaajaa oli taas koulutettu :)!


Mirja Leinikka
Mirja Leinikka

Kirjoittaja

Mirja Leinikka on intohimoinen koiraharrastaja ja kouluttaja. Hän kilpailee koiriensa kanssa agilityssä, rally-tokossa ja tokossa, ja harrastaa myös muita lajeja. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista ja käyttäytymistä aikuisiällä, ihmisten valmentamista puolestaan työurallaan yritysmaailmassa. Syy eläinten kouluttamisen opintojen aloittamiseen on ollut loputon mielenkiinto siihen, kuinka me ihmiset voimme parantaa eläinten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja opettaa niille mitä ihmeellisimpiä asioita. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista pääasiassa Suomessa, mutta viime vuosina hän on pyrkinyt kouluttautumaan myös ulkomaisilla kursseilla. Tämän on tehnyt mahdolliseksi jäsenyys kansainvälisessä IAABC organisaatiossa (International Association of Animal Behavior Consultants).


Kommentoi


Ilotraining-blogi -blogissa sinua saattavat kiinnostaa myös:

Mitä tapahtuu nose workin hajutestissä?
Mitä tapahtuu nose workin hajutestissä?

Kirjoittaja Mirja Leinikka 08 Kesäkuu, 2018

Lue lisää

Päivä eläinnäyttelijänä
Päivä eläinnäyttelijänä

Kirjoittaja Mirja Leinikka 03 Kesäkuu, 2018

Lue lisää

Jan Østergaard - tokoseminaarin antia
Jan Østergaard - tokoseminaarin antia

Kirjoittaja Mirja Leinikka 29 Huhtikuu, 2018

Lue lisää