Leikki on kaikki!

Leikki opettaa ja leikki parantaa: ei ole asiaa, jota ei leikillä ratkaista koirien kanssa eläessä. Leikki on kaikki. Leikkimisestä on tehty useita tutkimuksia, joita on koottu yksiin kansiin kirjaan: Canine Play Behavior – The Science of Dogs at Play.

Mitä leikkiminen sitten on? Jotta koira voisi leikkiä, sen on koettava olonsa turvalliseksi ja rennoksi. Pelkäävä ja jännittynyt koira ei leiki. Leikkiminen on siksi yksi tärkeimpiä keinoja auttaa koiraa pääsemään yli peloistaan ja jos koira leikkii, se ei voi toisaalta olla jännittynyt tai pelokas. Jos koira leikkii, se voi hyvin, ja jos se kykenee pääsemään yli pelottavista, jännittävistä tai kiihdyttävistä tilanteista leikkimällä,  kannattaa olla tyytyväinen.

Aidolla leikkimisellä ei ole muuta tarkoitusperää tai tavoitetta, kuin leikki itsessään. Jos siis leikkiä käytetään välineenä koulutuksellisten kunnianhimoistenkin tavoitteiden saavuttamisessa, sillä ei saavuteta samoja hyötyjä, kuin tavoitteettomalla leikkimisellä.

Unkarissa on tehty tutkimus poliisikoirilla, jossa leikkimisen nostamia stressihormonitasoja vertailtiin kahden eri ryhmän välillä.  Niillä koirilla, joiden kanssa leikki toteutettiin koulutustilanteessa, stressihormonitasot nousivat, kun taas ne koirat, joiden kanssa leikittiin “muuten vaan”, ei saatu tulokseksi vastaavia kortisolitason nousuja. (Horvath et al 2008). Aidon leikin tavoite on siis pelkkä leikki, jolloin leikistä saadaan kaikki sen positiiviset vaikutukset irti.

Leikkiminen on luonteeltaan vapaaehtoista ja itseään vahvistavaa toimintaa: leikkiessä ei siis tarvita nameja eikä välttämättä lelujakaan. Myös ihmisen ja koiran välisen leikin voi toteuttaa vaikkapa puolin ja toisin tapahtuvana jahtausleikkinä tai sitten riehakkaana “painimisleikkinä”, jos se on molemmille osapuolille turvallista toteuttaa.

Yksi  tärkeimpiä asioita leikkimisessä on fyysinen kontakti, kosketus, ja katsekontakti. Kaikki nämä vapauttavat dopamiinia, endorfiineja, prolaktiinia ja oksitosiinia, eli mielihyvähormoneja, sekä ihmisellä että koiralla. Leikkivä koirakko luo siis toisiinsa syvää luottamussuhdetta, jonka syntymisestä myös hormonit pitävät huolen.

Leikki hoitaa ja opettaa koiraa monella tavalla: eroahdistus voi helpottua, koiran itsetunto parantua ja leikin kautta koira saa useita oppitunteja siitä, kuinka se pystyy käsittelemään turhaumaansa ja kontrolloimaan impulssejaan. Leikkimistä ei siis missään tapauksessa saa kieltää tai välttää, varsinkaan koulutuksellisista syistä. Päinvastoin: leikki on lääke lähes kaikkeen.

Kun ihmiset leikkivät koiriensa kanssa, leikki voi kääntyä addiktion ja stressin puolelle, jos leikkimisen yhtä perusominaisuutta ei noudateta: leikin tulee muuntua jatkuvasti. Pallonheittoleikissä pitää siis tapahtua muutakin, kuin että koiralle heitetään yhä uudelleen palloa, jota se juoksee noutamaan – heittokertojen välissä voi siis vaikkapa pitää pienen jahtauskilpailun. Noin yleisesti ottaen nopeatempoiset leikit ovat hyvästä, koska nopeat liikkeet vapauttavat dopamiineja ja rentouttavat koiraa.

Mistä sitten erottaa, onko koira stressantunut ja addiktoitunut vai rentoutunut vaikkapa sitten siitä palloleikissä? Rentoutunut ja leikkivä koira ei hae joka kerralla palloa samalla tavalla, ja sille palloleikissä tärkein asia on oma ihminen, eli leikkikumppani.  Addiktoitunut ja stressaantunut koira puolestaan käyttäytyy pallon haussa monotonisesti ja pallo on tärkeämpi kuin se joka sitä heittää: oma ihminen on siis korvattavissa. Jotta leikkiminen kannattaa ja toimisi koiraa rentouttavana puuhana, kannattaa tähän siis kiinnittää huomiota.

Ihmisen ja koiran välisiä leikkejä on niitäkin tutkittu, ja monia saattaa askarruttaakin kysymys siitä, kumpi on palkitsevampaa ja tärkeämpää koiralle: leikki oman lajikumppanin vai oman ihmisen kanssa? Tutkimustulokset kääntyvät tässä suhteessa ihmisen puolelle. Leikkiessä kumppanit kiinnittävät jatkuvasti huomiota toisiinsa ja ovat valppaina jotta ne saisivat toisen huomion kohdistettua itseensä. Onkin todettu, että ihmisen ja koiran välisissä leikeissä koirat ovat enemmän läsnä ja kiinnittävät enemmän huomiota ihmiseen, kuin jos leikkikaverina olisi toinen koira. Myös useamman koiran talouksissa asuvilla eläimillä on suurempi tarve leikkiä nimenomaan ihmisen eikä lajitoverin kanssa, kuin niissä talouksissa joissa asuu vain yksi koira.

Ihminen on siis koiralle tärkeä leikkikumppani, jopa tärkeämpi, kuin oma lajitoveri. Jos koiraansa haluaa luoda syvällisen suhteen, se luodaan leikillä, jolla ei ole muita tavoitteita kuin yhteinen hauskanpito. Yhteinen leikki hoitaa sekä koiran että ihmisen mieltä ja ruumista ja luo kahden elollisen välille siten, joka on ainutlaatuinen ja korvaamaton 🙂

Lähde: Mechtild Käufer – Canine Play Behavior: The Science of Dogs at Play