Koiranpennun saapuminen kotiin mullistaa sekä pennun että ihmisten elämän. Jotta pennusta kasvaa ihmisiin luottava tasapainoinen aikuinen, kannattaa pennun kotiutumiseen ja ensimmäisen vuoden harjoitteluun käyttää aikaa, kärsivällisyyttä ja lempeitä otteita.
Peruasiat pennun elämässä ovat yksinkertaisia: pieni koira tarvitsee lepoa, leikkiä ja ravintoa, sekä turvalliset ohjeet siihen miten ihmisten maailma kohdataan. Kun uusi perheenjäsen tulee kotiin, perheen aikuisen kannattaisi pitää muutaman viikon loma – ensimmäiset viikot kun ovat pennun elämässä kaikkein tärkeimpiä sen tulevaisuuden kannalta.
Ensimmäisiä pennulle opetettavia asioita ovat oman nimen tunnistaminen, ja kaulapannassa tai valjaissa liikkuminen. Oma rauha ja lepo ovat tärkeitä etenkin lapsiperheissä, joissa lapsillekin kannattaa opettaa, että nukkuvaa pentua ei saa häiritä.
Eläinten kokemaa stressiä ja turvattomuuden tunnetta vähentää tutkimusten mukaan oleellisesti se, että ne saavat ennakoida niille tapahtuvat asiat. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että pennun ja aikuisenkin koiran elämässä tulisi olla mahdollisimman vähän asioita, jotka tapahtuvat pakottamalla tai väkisin, ja mahdollisimman paljon asioita jotka tapahtuvat vapaaehtoisesti. Se, ettei eläintä pakoteta asioihin omistajan tai muiden ihmisten toimesta on myös luottamuksen perusta. Mitä tämä sitten tarkoittaa käytännössä? Kyse on hiukan samasta asiasta, kuin jos itse seisoisi kauppajonossa ja joku haluaa tulla takaa ohitse: sen sijaan että takaa tulija mitään sanomatta työntää sinut pois edestään, on mukavampaa ja turvallistakin, jos ohitusta aikova sanoo sanat “anteeksi, voitko väistää”. Siksi kannattaa ottaa tavaksi se, että aina ennen kuin pentuun esimerkiksi kosketaan aikeissa esimerkiksi laittaa sille kaulapanta kaulaan, se kerrotaan sille etukäteen vaikkapa yksinkertaisella sanalla “koskee”. Järjestys olisi siis seuraava: sanotaan sana “koskee” – laitetaan kaulapanta kaulaan – annetaan pennulle makupala.
Koiraa tullaan sen elämän aikana käsittelemään useissa eri tilanteissa ja myös monien eri ihmisten toimesta. Jotta käsittelystä muodostuisi pennulle positiivinen mielikuva, kannattaa erilaisia käsittelyharjoituksia ryhtyä tekemään mielellään joka päivä. Tällöin esimerkiksi kynsienleikkuu ei muodostu ongelmaksi, kun pentu tottuu alusta lähtien siihen, että sen jokapäiväisessä elämässä varvashieronta on varsin normaali toimenpide. Käsittelyyn on olennaista liittää ennakointia tarkoittava vihjesana, jotta pentu oppii mitä tuleman pitää. Käsittelyharjoitukset kannattaa toteuttaa siten, että ensin pentu tottuu siihen että oma ihminen katsoo sen hampaat, antaa “tassu- ja varvashierontaa” sujuvaa kynsienleikkuuta silmälläpitäen, tutkii korvia, tunnustelee pennun selkää, vatsaa, jalkoja ja häntää, sekä myöskin hännän alta löytyviä herkempiä paikkoja. Kun oman ihmisen kanssa tehdyt harjoitukset ovat sujuvia, siirrytään asteittain vieraiden ihmisten tekemiin harjoituksiin. Harjoituksia tehdessä kannattaa pitää edelleen kiinni koulutusjärjestyksestä: ensin sanotaan vihjesana, sen jälkeen koiraan kosketaan ja tätä seuraa maistuva makupala.
Pentujen kohdalla puhutaan paljon sosiaalistamisesta, eikä syyttä. Se kaikki jonka pentu 14 viikon ikään mennessä näkee ja kokee, jättää koiran mieleen vahvan muistijäljen tapahtuneesta. Sosiaalistamiseen kannattaa siis uhrata pennun kanssa aikaa, ja tavoitella sitä, että pennulle jää mahdollisimman positiivinen mielikuva kaikesta siitä, mikä ihmisten maailmaan kuuluu.
Vieraiden ihmisten kohtaamiseen ja tilanteisiin joissa omakin väki tulee kotiin, pennulle kannattaa opettaa kuonokosketus-temppu. Tässä tempussa pentu koskettaa kuonollaan ihmisen kättä, ja saa tämän jälkeen palkkioksi makupalan. Tätä toistamalla pentu oppii nopeasti, että ihmisen kohti lähestyvä käsi tarkoittaa vihjettä koskettaa kättä kuonolla, josta seuraa aina jotakin positiivista eli makupala. Näin pentu saa toimintaohjeet siihen, mitä ihmisten lähestyvät kädet tarkoittavat ja ihmisistä tulee koiran silmiin viestinnältään huomattavasti selkeämpiä olentoja.
Vieraiden koirien kanssa kannattaa olla tarkkana ja antaa pennun leikkiä vain ystävällisten ja jotakuinkin samankokoisten kavereiden kanssa, jotta pentu ei säikähdä leikkikaverin mahdollisesti liian kovia otteita.
Kun pentua totutetaan erilaisiin ympäristöihin, kannattaa matkaan ottaa mukaan päivän ruuat, parhaat lelut ja vaikkapa häkki tai auto, johon pennun saa välillä laitettua huilitauolle. Tarkoitus ei ole, että pentu tuijottelee erilaisia ympäristössä ilmeneviä asioita tuntikausia niistä itsekseen erilaisia johtopäätöksiä tehden, vaan että pennun kanssa leikitään vaikkapa kontaktipeliä (kävellään eteenpäin ja palkitaan pentu jokaisesta sen oma-aloitteisesti ottamasta katseesta omistajaan) tai leikitään leluilla erilaisissa ympäristöissä, jolloin se oppii, että mukavia asioita tapahtuu kaikenlaisissa ympäristöissä erilaisista äänistä, alustoista ja ohikulkijoista huolimatta.
Pentu kannattaa tutustuttaa tähän tapaan kaikkiin niihin ympäristöihin, joissa se tulee elämänsä aikana käymään – siis tehdä vierailuja juna-asemalle, bussiin, metroon, eläinlääkäriin, autoon, mahdollisesti trimmaamoon ja niin edelleen.
Rauhoittuminen ja yksinolo ovat taitoja, joita pennun ja nuoren koiran kanssa kannattaa reilusti harjoitella. Harjoittelu kannattaa ajoittaa niihin hetkiin, kun pentu on saanut purkaa energiaansa ensin esimerkiksi omistajan kanssa leikkimiseen. Leikkihetken jälkeen siis pentua kannattaa alkaa syöttelemään joko matolle tai häkkiin, jotka ovat helposti siirrettävissä myös muihin ympäristöihin. Tavoitteena on, että pentu käy makuulle ja kun näin käy, palkkausväliä voi alkaa hiljalleen pidentää. Pentu palkitaan kaikista rauhallisista eleistä kuten haukottelusta, hengityksen tasaantumisesta, silmien “luppaamisesta” ja niin edelleen.
Rauhoittumisharjoittelussa pentua voidaan myös sivellä kyljistä ja antaa sille korvanlehtihierontaa, joka ihmisten lisäksi rentouttaa siis myös koiria. Yksinolon harjoittelussa häkki on mainio väline – häkkiä ei siis laiteta kiinni, vaan sen etuovi pidetään avoinna jotta pennulla on vapaa pääsy häkkiin sisään ja sieltä ulos. Jotta häkistä muodostuu pennulle mukava paikka, sille kannattaa antaa sinne kaikki se ruoka, joka päivittäisistä koulutushetkistä jää yli. Lisäksi häkissä syödään kaikki luut ja muut herkut. Kun pentu saa häkkiin jonkin herkun, kuten luun tai kongin, omistaja voi poistua hetkeksi toiseen huoneeseen. Kun pentu alkaa viihtyä häkissä luiden ja kongien parissa, yksinoloaikoja voidaan ryhtyä pidentämään. Jos pentu nukahtaa matolle tai häkkiin riippumatta siitä missä omistaja on, koulutustavoite on saavutettu.
Kirjoitus on julkaistu aiemmin toukokuun 2015 Golden Ring -lehdessä.
Mirja Leinikka
Kirjoittaja
Mirja Leinikka on intohimoinen koiraharrastaja ja kouluttaja. Hän kilpailee koiriensa kanssa agilityssä, rally-tokossa ja tokossa, ja harrastaa myös muita lajeja. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista ja käyttäytymistä aikuisiällä, ihmisten valmentamista puolestaan työurallaan yritysmaailmassa. Syy eläinten kouluttamisen opintojen aloittamiseen on ollut loputon mielenkiinto siihen, kuinka me ihmiset voimme parantaa eläinten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja opettaa niille mitä ihmeellisimpiä asioita. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista pääasiassa Suomessa, mutta viime vuosina hän on pyrkinyt kouluttautumaan myös ulkomaisilla kursseilla. Tämän on tehnyt mahdolliseksi jäsenyys kansainvälisessä IAABC organisaatiossa (International Association of Animal Behavior Consultants).