Koiranpentu syntyy usein pohdittujen jalostusvalintojen tuloksena yhdistelmästä, jonka isän ja emän koiran kasvattaja on päättänyt. Pentulaatikosta se valitaan mahdollisesti tarkkasilmäisten arvioiden jälkeen kotiin elämään lyhyen elämänsä ihmisten kanssa, joita se ei ole valinnut.
Koira asuu siellä missä ihminen on päättänyt sen asuvan, on se sitten kerrostalo, omakotitalo tai maatila. Se elää sisällä tai ulkona, ketjun päässä tai tarhassa, riippuen siitä mitä ihminen on sen puolesta päättänyt.
Koiran elämää koskevia päätöksiä ei kysytä siltä itseltään. Koira syö sitä mitä ihminen sille antaa ja silloin kun ihminen sille sitä tarjoaa. Sen onko ruoka koiralle sopivaa päättää ihminen.
Koira ulkoilee silloin kun ihminen niin päättää, niissä maastoissa ja sen pituisen ajan kuin ihminen määrää. Ihminen päättää myös sen, saako koira juosta vapaana vaiko kulkea hihnassa kiinni.
Jos koira on kipeä, on ihmisen havainnointikyvyistä kiinni huomataanko se. Jos huomataan, ihminen päättää miten kipu hoidetaan ja milloin. Koira myös lepää silloin kun ihminen niin päättää ja levon sille sallii.
Koira kuin koira kaipaisi jonkinlaista aktivointia, siis aivonystyröidensä käyttöä, mutta ihminen päättää mitä koiraharrastuslajeja koira harrastaa, jos harrastaa. Jos ihminen ei halua harrastaa, koirakaan ei harrasta.
Ihminen päättää myös, miten hän koiraansa kohtelee arjessa ja harrastuksissa. Onko hän koiralle vihainen sen tehdessä “väärin” vai kohteleeko hän sitä sinä mikä se todella on: älykkyydeltään koko elämänsä 2-3 vuotiaan lapsen tasolla olevana ihmisestä täysin rippuvaisena eläimenä.
Koiran elämä on syntymästä lähtien pelkkää ihmisen hallintaa ja valtaa. Sen koko elämä on ihmisen käsissä.
Mihin siis vielä tarvitaan johtajuutta? Ihmisellä on se jo. Käytä sitä viisaasti.
Mirja Leinikka
Kirjoittaja
Mirja Leinikka on intohimoinen koiraharrastaja ja kouluttaja. Hän kilpailee koiriensa kanssa agilityssä, rally-tokossa ja tokossa, ja harrastaa myös muita lajeja. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista ja käyttäytymistä aikuisiällä, ihmisten valmentamista puolestaan työurallaan yritysmaailmassa. Syy eläinten kouluttamisen opintojen aloittamiseen on ollut loputon mielenkiinto siihen, kuinka me ihmiset voimme parantaa eläinten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja opettaa niille mitä ihmeellisimpiä asioita. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista pääasiassa Suomessa, mutta viime vuosina hän on pyrkinyt kouluttautumaan myös ulkomaisilla kursseilla. Tämän on tehnyt mahdolliseksi jäsenyys kansainvälisessä IAABC organisaatiossa (International Association of Animal Behavior Consultants).