Mikä on suurin ja tärkein hyvinvointia lisäävä tekijä elämässä, joka yhdistää eläimiä ja ihmisiä? Positiivinen vahviste, jonka ylitse ei mene leikki taikka ruoka tai ihmisillä raha eikä rakkaus? Vastaus on itsekontrolli.
Jokainen elävä organismi maapallolla on syntynyt toteuttamaan tehtävää nimeltä elämä. Elämän vastakohta on luonnollisesti kuolema, jota jokainen terve elollinen jossakin määrin pelkää tapahtuvaksi. Kuolemanpelko on tunne, joka aiheuttaa stressiä, pakenemista ja taistelua, kuten eläinmaailmaa seuraavat hyvin tietävät. Kun kauris juoksee pakoon leijonaa, se juoksee pakoon kuolemaa.
Kuolemanpelkoa syntyy myös tilanteissa, joissa elävältä yksilöltä viedään mahdollisuus vaikuttaa siihen mitä sille tapahtuu. Jos elävälle olennolle tapahtuu asioita, joihin se ei itse pysty vaikuttamaan, pelko on luonnollinen tunne, kun yksilön päämäärä olisi saada jatkaa elämää. Myös hyvää tarkoittava ihminen voi aiheuttaa lemmikilleen kuolemanpelkoa, ja saada aikaiseksi tilanteita, joissa eläin yrittää paeta tai taistella tiensä ulos vaikkapa rutiininomaisesta hoitotoimenpiteestä tai eläinlääkärikäynnistä. Konkreettiseksi esimerkiksi tällaisesta tapahtumasta sopii mainosti niinkin arkinen asia kuin koiran kynsien leikkuu.
Oheisilta videolta näkyy erilaisia tapoja toteuttaa tällainen tavanomainen hoitotoimenpide. Ensimmäisellä videolla koira pakotetaan makaamaan lattialla, ja siitä pidetään kiinni sen taistellessa raivokkaasti vastaan.
Toisella videolla koirat suorastaan jonottavat manikyyriin. Tavoissa on merkittävä ero tarkasteltaessa koiran, tai minkä tahansa muun eläimen, hyvää ja stressitöntä elämää, jossa kuolemanpelolla ei tulisi olla sijaa. Jos ajattelet itse, että joutuisit tilanteeseen, jossa oheisella videolla olevaa koiraa pidetään aloillaan kynsien leikkuuta varten, mitä luulet että tekisit? Jos kuviteltaisiin, että sinuun tarttuisi joku toinen ihminen, joka ei puhu sinulle mitään, ja joka alkaisi painaa sinua kohti maata, saattaisit ensin yrittää pakenemista, sitten taistelemista, mutta lopulta jos mikään näistä ei auttaisi, saattaisit jähmettyä paikoillesi. Näin käy myös videon koiralle. Huonossa lykyssä eläin tai ihminenkin laskisi tilanteessa vielä alleen, mikä kertoo omaa karua kieltään siitä, että kuolemanpelko on todellista. Meillä ihmisillä on tällaisista tilanteista usein varsin ihmismäisiä ajatuksia, kuten “täytyyhän koiran kestää” ja “eihän se voi tällaista pelätä”. Hermorakennettakin saatetaan syyttää: ehkäpä hyvähermoinen koira kestää paremmin kuolemanpelkoa kuin huonohermoinen? Tällaisten ajatusten taustalla on eläintä inhimillistäviä ajatuksia, joiden taustaoletuksena on se, että eläin ymmärtäisi ihmisten aikomukset. Ihminen itsehän tietää, että mitään kamalaa ei ole tapahtumassa. Kuitenkaan koiralla tai eläimellä ei ole kykyä ymmärtää, että kun sille aiheutetaan asioita, ihminen ei aio tehdä sille pahaa ja se ei kuole. Ihminen tietää itse omat aikeensa, mutta meidän on hyvin vaikea pystyä välittämään tällaista tietoa eläimelle. Päädytään siis pattitilanteeseen: ihminen kokee, että hänen tekemänsä toimenpide ei ole pelkäämisen tunteen arvoinen, ja saattaa siksi pakottaa eläimen kestämään tekemiään asioita. Eläimen tuntema pelko ei kuitenkaan häviä mihinkään, eikä hermoilla ole asian kanssa mitään tekemistä. Miksi sitten jotkut eläimet tätäkin kautta oppivat sietämään ihmisen niille tekemiä asioita? Tilanteet joissa ihminen tai eläin pelkää, tapahtuu pelkokäyttäytymistä. Pelkokäyttäytymisen muotoja ovat muun muassa flight fight ja freeze, siis pakene, taistele tai jähmety. Jos tilanne viedään siis niin pitkälle kuin ensimmäisellä videolla, saadaan koira pelkoketjun eri vaiheiden kautta lopulta tilaan freeze: jähmety. Ihminen saattaa tulkita tämän siten, että koira vihdoin “on oppinut sietämään sille tehtäviä asioita”, kun tosiasiassa koira on pelkovasteiden kautta viety tilaan, jossa se ei enää kykene muuhun kuin jähmettymään. Koska jokaisen eläimen hyvään elämään kuuluu stressittömyys, eritoten lemmikkieläinten, jotka on hankittu ihmisen iloksi ja josta moni ihminen haluaa pitää mahdollisimman hyvää huolta, kannattaa asiaan suhtautua sen vaatimalla vakavuudella. Kuolemanpelko ei ole leikin asia vaan todellinen tunne, jota lemmikkikin kokee, jos siltä viedään itsekontrolli. Jos nyt sitten kynsien leikkuu on jo ehtinyt muodostua ongelmaksi, Dr. Sophia Yinin videolta voi katsoa ohjeita tilanteen ratkaisemiseksi. Yksi helppo tapa jota jokainen voi kokeilla kotona on myös se, että koiralle antaa luun tai muun pitkäkestoisen herkun jota se syö samaan aikaan kun kynsiä leikataan. Myös kaikki muut tilanteet joihin eläin ei itse pysty vaikuttamaan, kuten vaikkapa eläinlääkärikäynnit, kannattaa harjoitella samaan tapaan eläimelle mukaviksi. Lähteet: Susan Friedman – living and learning with animals 2015 & Helena Telkänranta – millaista on olla eläin 2015
Mirja Leinikka
Kirjoittaja
Mirja Leinikka on intohimoinen koiraharrastaja ja kouluttaja. Hän kilpailee koiriensa kanssa agilityssä, rally-tokossa ja tokossa, ja harrastaa myös muita lajeja. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista ja käyttäytymistä aikuisiällä, ihmisten valmentamista puolestaan työurallaan yritysmaailmassa. Syy eläinten kouluttamisen opintojen aloittamiseen on ollut loputon mielenkiinto siihen, kuinka me ihmiset voimme parantaa eläinten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja opettaa niille mitä ihmeellisimpiä asioita. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista pääasiassa Suomessa, mutta viime vuosina hän on pyrkinyt kouluttautumaan myös ulkomaisilla kursseilla. Tämän on tehnyt mahdolliseksi jäsenyys kansainvälisessä IAABC organisaatiossa (International Association of Animal Behavior Consultants).