Ilmaiset toimituskulut yli 75€ tilauksiin!
Nose workissa edellytys kokeisiin osallistumiselle on hyväksytysti suoritettu hajutesti. Hajutestissä koiran tulee tunnistaa kussakin koeluokassa käytettävä haju. Ykkösluokassa hajuna on testissä eucalyptus, kakkosluokassa laakerinlehti ja kolmosluokassa laventeli. Hajutestissä koiralla on 3 minuuttia aikaa tunnistaa etsittävä haju. Testinä toimii laatikkoetsintä, mutta itse olen ollut koirani kanssa testissä, jossa käytettiin myös kannellisia purkkeja. Sääntöjen mukaan laatikkoetsintä koostuu "kahdestatoista keskenään identtisestä, suljetusta, kiinteäpohjaisesta kappaleesta, joihin hajulähteen voi piilottaa", eli reiällisillä kansilla suljetut lasipurkitkin ovat laatikoiden ohella täysin sallittuja.
Hajutestissä ennen suorituksia käydään läpi missä testi tapahtuu, sekä se miten löytö tulee ilmoittaa. Käytännössä radalle ei saa lähteä ennenkuin on saanut lähtöluvan, eli kannattaa tarkailla radan edessä olevaa viivaa, jota ei saa ylittää ennen lupaa. Viivan ylittämisestä käynnistyy ajanotto. Tämän jälkeen koirakolla on kolme minuuttia aikaa löytää etsittävä haju. Kun koira ohjaajan mielestä löytää hajun, ohjaaja nostaa kätensä ylös ja sanoo kuuluvasti "löytö". Tämän jälkeen hajutestin tuomari kertoo onko löytö oikea vaiko ei. Jos oli, koiran saa palkita hieman kauempana etsittävistä laatikoista tai purkeista: pääasia ettei nameja tiputtele etsintäalueelle. Mikäli ohjaaja ilmoitti väärän kohteen etsintää saa jatkaa, ja tuomarilta voi kysyä missä kohteessa haju sijaitsee jos koiran haluaa päästä palkkaamaan. Ajanotto pysähtyy silloin kun ohjaaja ilmoittaa löydöstä.
Hajutestissä radalla on siis 12 laatikkoa, ja oma etsintätaktiikka kannattaa miettiä sen mukaisesti. Testiympäristöt vaihtelevat samoin kuin ne pohjat ja alustat joilla testi tehdään. Paikalla voi olla koiran silmissä häiriöitä, tai sitten ympäristö voi olla koiralle muuten vieras.
Hajutestissä on mahdollista saada ainoastaan hyväksytty tai hylätty suoritus. Hylätyn suorituksen saa, jos koira ei löydä hajua tai jos ohjaaja ilmoittaa löydöksi väärän kohteen. Jos hajutestissä tulee oikea löytö, koira saa luvan osallistua kyseisen luokan kokeeseen. Jos taas testissä ei onnistu, sen saa suorittaa uudelleen. Etsinnän aikana koira voi koskea laatikoihin, ja liikutellakin niitä ilman että liikuttelusta tulee virhepisteitä. Säännöt ovat siis tämän suhteen väljiä.
Minä vein kuluneena keväänä koiristani kaksi, Iineksen ja Neron, nose workin hajutestiin. Tämä kaksikko on kokenut hajutyöskentelijäpari: niillä on takana kymmeniä jälkikilometrejä niin metsästä kuin kaupungista. Neron olen kouluttanut myös sienikoiraksi. Nose workin olen opettanut koirilleni hajuerottelun menetelmin purkkiradalla, kuten tunnistusetsinnän salat aiemmin.
Osallistuin Iineksen kanssa myös kakkosluokan hajutestiin, ja tuossa testissä radalla käytettiin myös häiriöhajuja.
Itse ID-harrastustaustaisena pyrin pitämään lukua siitä, mitkä laatikot koirani oli jo tarkistanut. Haluan että koirani tekee etsintää siten, että vaikka se ilmaisisi jonkin kohteen saan sen tarkistamaan myös muut alueet ja palaamaan takaisin löydölle. Näin toimin myös jäljestettäessä kun tarkistan kaupungilla suuntia esimerkiksi risteysalueilla: tarkistan kaikki suunnat ja teen päätöksen sen perusteella mihin koira näyttää etenevän. Pyrin siis kouluttamaan koirani siten, että ne kestävät sen etten heti palkkaa niitä ilmaisusta tai oikean suunnan valinnasta, ja pystyvät jatkamaan etsintää myös keskeytyksen jälkeen.
Nose workissa en lämpene ajatukselle mahdollisimman nopeasta etsinnästä, johon etsintäajalla kilpailu ohjaajia kannustaa. Koira joka tekee tarkkaa ja huolellista työskentelyä hajujen parissa ei välttämättä ole nopea. Jos nopea koira on lisäksi kiihtynyt, se saattaa helposti myös erehtyä ja tehdä valeilmaisuja. Hajutyöskentelyssä tehdään koiran kanssa yhteistyötä, ja ohjaajan rooli on varmistaa että kaikki alueet on etsitty. Samaan tapaan jos koira tarkastaa vaikkapa liukuhihnalla laukkuja lentokentällä, on ohjaajan tehtävä varmistaa että jokainen laukku tulee haisteltua läpi. Tai kun homekoira tutkii rakennusta, ohjaaja varmistaa että kaikki halutut huoneet ja alueet käydään systemaattisesti haistelemassa. Tästä syystä kannustan jokaista nose work harrastajaa pohtimaan hetken, mikä on oma etsintätaktiikka ja tavoite harrastuksessa ja kuinka paljon nopean ajan tavoittelu omaa harjoittelua ohjaa.
Nose work hajutestejä järjestetään tällä hetkellä jonkin verran, kokeita toistaiseksi harmillisen vähän. Kokeet kestävät koko päivän, mikä osaltaan luo haasteita niihin osallistumiselle. Toivottavasti tähän tulee muutos ja kokeitakin saataisiin harrastajien saataville nykyistä enemmän :) Nose work kokeiden säännöt löytyvät yhdistyksen sivuilta samoin kuin tiedot tulevista hajutesteistä ja tapahtumista.
P.S. Ilkka Hormilalta ja Päivi Romppaiselta on ilmestymässä pian kirja tunnistusetsinnästä, kannattaa kurkata tämä jo etukäteen vaikkapa täältä.
P.P.S. Jos nose work kiinnostaa, löydät nose workin verkkokurssit ja tarvikevalikoiman verkkokaupastamme.
Mirja Leinikka
Kirjoittaja
Mirja Leinikka on intohimoinen koiraharrastaja ja kouluttaja. Hän kilpailee koiriensa kanssa agilityssä, rally-tokossa ja tokossa, ja harrastaa myös muita lajeja. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista ja käyttäytymistä aikuisiällä, ihmisten valmentamista puolestaan työurallaan yritysmaailmassa. Syy eläinten kouluttamisen opintojen aloittamiseen on ollut loputon mielenkiinto siihen, kuinka me ihmiset voimme parantaa eläinten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja opettaa niille mitä ihmeellisimpiä asioita. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista pääasiassa Suomessa, mutta viime vuosina hän on pyrkinyt kouluttautumaan myös ulkomaisilla kursseilla. Tämän on tehnyt mahdolliseksi jäsenyys kansainvälisessä IAABC organisaatiossa (International Association of Animal Behavior Consultants).