Mitä tehdä ongelmallisesti käyttäytyvälle koiralle? – ongelmakäyttäytyminen osa 3/4

Kuten edellisessä blogitekstissä todettiin, ongelmallisiksi luokitellut käyttäytymiset voivat syntyä kahdella tapaa: joko koira on oppinut operantisti, eli vapaaehtoisesti, että sen toiminta on sille itselleen kannattavaa, tai sitten ongelmalliseksi luokiteltava käyttäytyminen on refleksinomainen reaktio johonkin ärsykkeeseen.

Operantisti opittu ongelmakäyttäytyminen on suhteellisen helppoa korjata – koiralle voidaan opettaa jokin toinen asia jota sen halutaan tekevän sen sijaan että se toistaa ongelmalliseksi koettua käyttäytymistään. Olennaista on se, että jos ongelmalliseksi koettu käyttäytyminen halutaan korvata jollakin toisella käyttäytymisellä, ja saada koulutustuloksesta pysyvä – korvaavan käyttäytymisen tulee olla funktionaalisesti koiralle yhtä kannattavaa, tai mielellään vielä kannattavampaa kuin ongelmakäyttäytymisen. Funktionaalinen tarkoittaa kokonaisvaltaisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta.

Koira siis saattaa kokea, että ongelmalliseksi koettu käyttäytyminen on sille hyvin tarkoituksenmukaista ja kannattavaa – jos halutaan että se luopuu tästä, tulee tilalle tarjota jotain sellaista, minkä koira kokee yhtä kannattavaksi tai vielä kannattavammaksi.

Esimerkiksi: sohvalla murisevalle koiralle voidaan opettaa, että sohvalta poistuminen on sille itseasiassa kannattavampaa kuin sohvalla murisevana makaaminen, koska sieltä poistuminen tuottaa koiralle vaikkapa sen suuresti arvostaman leikkihetken omistajansa kanssa. Ruokakuppiaan puolustavalle koiralle voidaan opettaa että ruokakuppia lähestyvä käsi tarkoittaa, että ruokaa on itseasiassa tulossa kuppiin vielä lisää. Ja niin edelleen.

Huomattavasti haasteellisempaa on kouluttaa jonkin reaktion laukaisevan ärsykkeen tilalle jokin uusi tapa toimia. Tämä siksi, että reaktiot ovat usein tahdosta riippumattomia ja tiedostamattomia – ne vain tapahtuvat. Eläinten käyttäytyminen on lisäksi usein impulsiivista, eikä kovin harkittua. Näin voi joissain tapauksissa olla myös ihmisillä, etenkin lapsilla, mutta ihminen on huomattavasti kyvykkäämpi oppimaan miten hän säätelee omaa käyttäytymistään tai refleksinomaista toimintaansa kuin eläin.

Reaktion muuttamisessa on olennaista ymmärtää, että koira ei välttämättä itse tiedosta reaktioon perustuvaa käyttäytymistään, koska kyse on pakonomaisesta toiminnasta, joka käynnistyessään stressaa koiraa itseäänkin. Voit ehkä itse miettiä, kuinka hyvin tiedostat sen, kummalta puolelta esimerkiksi aloitat hampaidesi harjauksen?

Reaktiota muutettaessa koiraa siedätetään hiljalleen reaktion aiheuttamaan ärsykkeeseen ja valjastetaan operantti käyttäytyminen siedätysprosessin apuriksi, mutta ei kuitenkaan anneta sille ohjaajan paikkaa. Tämä tarkoittaa sitä, että tavoiteltuna lopputuloksena ei ole se, että ohjaaja antaa koiralle jonkin käskyn kun koira näkee ärsykkeen joka aiheuttaa siinä reaktion, koska tällöin ohjaaja kontrolloi koiraa ja sen tunnetiloja, mikä ei itseasiassa helpota koiraa juuri lainkaan.

Tavoitteena sen sijaan on, että koira tulee ensin tietoiseksi omasta reaktiostaan ja sen jälkeen se, että se saa oman reaktionsa hallintaansa ja oppii lopuksi ettei sen tarvitse enää reagoida ärsykkeeseen koiraa mahdollisesti itseäänkin stressaavalla tavalla.

Olennaista on jälleen, että koiralle tarjotaan siedätysprosessissa funktionaalinen, siis tarkoituksenmukainen kanava, johon se opetetaan purkamaan ärsykkeestä aiheutuva tunnetilansa. Voidaan ajatella vaikkapa vihan tai muiden hankalien tunteiden hallintaa – sen sijaan että ihminen kohdistaisi vihansa muihin ihmisiin, hän menee vaikkapa juoksemaan kymmenen kilometrin lenkin tai hakkaa metsässä hetken puita. Vihaa tai muita hankalia tunteita ei saa hallintaan sillä, että tunne kielletään tai peitetään. Ihmisenkin tulee saada purkaa hankalat tunteet ja ärsykkeiden aiheuttamat reaktiot rakentavalla tavalla.

Kun siedätys etenee, ja koira saa koko ajan purkaa vaihtoehtoiseen ja funktionaalisesti palkitsevaan tapaan toimia ärsykkeen aiheuttamaa reaktiotaan, sen tarve käyttäytyä ongelmallisella tavalla vähenee ja ärsyke alkaa menettää merkitystään. Lopulta prosessin edetessä ärsyke ei enää laukaise koirassa ongelmallista käyttäytymistä lainkaan.

Ongelmakäyttäytymiset eivät ole vaikeita ja hankalia asioita vain ihmisille, ne ovat sitä mitä suurimmassa määrin myös eläimille itselleen, etenkin jos niiden syy on ärsykkeen laukaisemassa reaktiossa. Siksi koiran hyvinvoinnin kannalta on äärimmäisen tärkeää, että mahdolliset tällaiset tavat reagoida hoidetaan pois systemaattisella koulutusprosessilla.

Lähde: behaviorworks.org/ Susan Friedman (kirjoitussarjaan on lähteen lupa).