Koulutuspiireissä on totuttu ajattelemaan, että vain naksutinkouluttajat ja positiivisen koulukunnan edustajat kouluttavat koiria ja eläimiä operantisti. Operantin koulutustavan ja positiiviseen vahvistamiseen perustuvan kouluttamisen välille on tavattu liittää yhtäläisyysmerkit, eikä vähiten siksi, että positiivisin keinoin eläimiä kouluttavat usein puhuvat ja markkinoivat kouluttavansa eläimiä operantisti.
Siksi voi olla yllättävää, että kaikki koulutus ja opetus, on se sitten viettiteoriaan tai tieteelliseen tutkimustietoon perustuvaa koulutusta, on itseasiassa operanttia. Jotta voidaan tarkastella tätä väittämää, on syytä avata käsitettä operantti hieman.
Operantilla kouluttamisella viitataan usein eläinten oppimisteoriaan. Eläinten, ja ihmistenkin, oppimisteorian mukaan eläin oppii oman toimintansa seurauksista. Seurauksista oppimista nimitetään operantiksi oppimiseksi. Tässä kirjoituksessa keskitymme vain oppimisen operanttiin puoleen, mutta kannattaa huomioida se, että on olemassa toinenkin tapa oppia ja käyttäytyä, joka kantaa nimeä respondentti. Jos aihe kiinnostaa, tästä klikkaamalla löytyy lisää tietoa.
Takaisin operanttiin. Eläin oppii siis oman toimintansa seurauksista, ja seuraukset voivat olla joko positiivisia tai negatiivisia. Jos siis ajat autolla ylinopeutta ja saat toimintasi seurauksena sakot, saatat hellittää kaasujalkaasi seuraavilla ajokerroilla, koska sinua on juuri positiivisesti rangaistu valtiolle maksettavalla rahasummalla. Jos taas saat koulutodistukseesi rivin kymppejä, ja sinut palkitaan tästä stipendillä, saatat jatkossakin tavoitella yhtä kaunista kymppirivistöä, koska sinua on juuri positiivisesti vahvistettu koulun eteen tekemästäsi työstä. Nämä ovat operantin oppimisen perusesimerkkejä, jotka helposti kääntyvät myös eläinten maailmaan.
Kannattaa huomioida, että operantin kouluttamisen palettiin kuuluvat siis palkkiot ja rangaistukset – missään ei ole koskaan todettu, että operantti ehdollistaminen olisi ainoastaan palkitsemista – päinvastoin. Jos siis eläintä koulutetaan siten, että se saa tekemästään toiminnasta jonkin palautteen, sitä koulutetaan operantisti. Sen perusteella onko annettu palaute, eli toiminnan seuraus negatiivinen vai positiivinen, eläin tuottaa joko lisää samaa käyttäytymistä tai sitten vähentää sitä.
Toisinsanoen niin kauan, kun koulutus perustuu siihen, että eläimelle annetaan jokin palaute sen tekemästä toiminnasta koulutus on operanttia, oli menetelmänä mikä hyvänsä naksutinkoulutus, viettiteoria tai tähtitiede.
Kokonaan toinen asia on sitten se, mitä palkkiot ja rangaistukset eläimen hyvinvoinnille ja käyttäytymiselle noin muuten tekevät. Tätä tutki jo B.F. Skinner omissa rottakokeissaan antamalla rotille joko herkkuja tai sähköiskuja. Aihetta on tutkittu runsaasti myös Skinnerin jälkeenkin niin eläin- kuin ihmisalallakin. Skinner huomasi tutkimuksissaan, että palkitseminen lisäsi haluttua käyttäytymistä ja aikaansai nopeita oppimisprosesseja, kun taas rankaiseminen vähensi haluttua käyttäytymistä mutta lisäsi aggressiivisuutta, aiheutti pelkoa ja niin edelleen. Skinner totesi, että palkitseminen lisää todennäköisyyttä sille, että haluttu toiminta tapahtuu uudelleen, kun taas rankaiseminen ei oikeastaan edes kerro, mitä eläimen tulisi tehdä, se vain kertoo että ainakaan tuota ei kannata kokeilla. Melko maalaisjärkistä näin vuonna 2016, mutta varmasti uraa uurtavaa 1900-luvun alkupuolilla.
Operantti ehdollistaminen, eli operantti koulutus on siis palautteen antamista eläimelle sen tekemästä toiminnasta. Palaute voi olla joko rankaisemista tai palkitsemista. Yksinkertaistettuna näin. Kun Skinnerin ajoista on tultu jo 100-vuotta eteenpäin, on ryhdytty tutkimaan tarkemmin, mikä sitten olisikaan eettistä ja eläinten hyvinvointikin kiinnostaa monia. Kannattaa kuitenkin huomata, että eläinten eettinen kohtelu on käsitteenäkin jo aivan eri asia, kuin operantti ehdollistaminen. Tämä tarkoittaa siis sitä, että sellainenkin kouluttaja joka sanoo kouluttavansa eläimiä operantisti, ei välttämättä kohtele niitä eettisesti kestävällä tavalla. Tai kouluttaja joka ei koskaan ole operantista ehdollistamisesta kuullutkaan, voi pitää erinomaisen korkeaa standardia eläinten eettisen kohtelun suhteen.
Mihin sitten voi luottaa jos haluaa eläimelleen vain positiivisinta mahdollista koulutusta, ja ellei operantti kouluttaminenkaan ole tae tästä? Blogikirjoituksen seuraavassa osassa, kaikki koulutus on operanttia osa 2, käsittelemme aihetta, miltä näyttää maailma operantin ehdollistamisen jälkeen 🙂
Lisää luettavaa ja lähteitä:
http://www.simplypsychology.org/operant-conditioning.html
Mary R. Burch & John S. Bailey: How dogs learn
Mirja Leinikka
Kirjoittaja
Mirja Leinikka on intohimoinen koiraharrastaja ja kouluttaja. Hän kilpailee koiriensa kanssa agilityssä, rally-tokossa ja tokossa, ja harrastaa myös muita lajeja. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista ja käyttäytymistä aikuisiällä, ihmisten valmentamista puolestaan työurallaan yritysmaailmassa. Syy eläinten kouluttamisen opintojen aloittamiseen on ollut loputon mielenkiinto siihen, kuinka me ihmiset voimme parantaa eläinten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja opettaa niille mitä ihmeellisimpiä asioita. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista pääasiassa Suomessa, mutta viime vuosina hän on pyrkinyt kouluttautumaan myös ulkomaisilla kursseilla. Tämän on tehnyt mahdolliseksi jäsenyys kansainvälisessä IAABC organisaatiossa (International Association of Animal Behavior Consultants).