Kun koirilleni tarjoutui mahdollisuus päästä mukaan työnantajani tuottamaan mainosvideoon, tartuin tilaisuuteen oikopäätä. Koirien käyttäminen mainonnassa on arkipäivää, ja puuhassa riittää haastetta eläinten lisäksi myös ihmisille: miten saada eläin tekemään halutut asiat rennosti ja sopivassa mielentilassa?
Omat koirani ovat tottuneita toimimaan erilaisissa ympäristöissä, ja ne hallitsevat kokoelman erilaisia taitoja ja temppuja, joten uskoin että selviämme mainiosti koitoksesta. Jos ei muuten, niin kohteiden avulla saa helposti muutamassa minuutissa opetettua lähes minkä tahansa taidon uuteen asiaan, jos sellainen videolle tarvitaan. Koirieni taidot perustuvat vahvalle kohdetyöskentelyn hallinnalle, ja koulutan ylipäätään koirilleni oikeastaan kaikki arki- ja lajitaidot kohteiden kautta.
Videoon oli tehty käsikirjoitus, josta keskustelin tuottajan kanssa muutamia päiviä ennen kuvauksia. Keskustelun perusteella valitsin mukaan neljästä koirastani kokeneimman, Iineksen. Alunperin videon käsikirjoitus oli jotakin sellaista, että ajattelin että taidosta jossa koira osaa noutaa puhelinta voisi olla hyötyä. Siispä harjoittelimme vanhan nokialaisen kantamista muutamaan otteeseen ennen kuvauspäivän koittamista.
Sovimme tuottajan kanssa että kuvaukset tehdään kotonamme. Tämä siksi, että vaikka luulen, että Iines olisi työskennellyt mainiosti myös muissa ympäristöissä, kotona työskentely on kuitenkin aina helpointa.
Keskustelumme jälkeen tuottaja sanoi, että videoon voitaisiin ottaa mukaan toinenkin koira, jonka roolina olisi olla pääasiassa paikallaan ja jolle olisi mahdollista pukea päälle jotakin päälle, kuten vaikkapa silmälasit. Tähän tehtävään valitsin Neron, pian 13-vuotiaan veteraanin, jolle kaikenlaiset kommervenkit elämässä ovat jo varsin tuttuja.
Varustauduin kuvauspäivään pussillisella pieneksi pilkottua makkaraa. Kun tuottaja ja kuvaaja saapuivat meille, olimme Iineksen ja Neron kanssa valmiita.
Kuvauspaikaksi valikoitui kotimme kaksi huonetta. Iineksen tehtävänä oli ensialkuun maata sohvalla, jossa se esitteli erilaisia taitojaan makkarapalojen toivossa jo hyvissä ajoin ennen kameran käynnistymistä. Lopulta pätkille tallentui Iineksen temppu "leuka", jossa se pitää päätä alustassa kiinni, sekä pään nostaminen ylös tästä asennosta, jota emme olleet harjoitelleet etukäteen. Pienen houkuttelun avustamana sain sheipattua tämän tempun kuntoon muutamalla toistolla. Lisäksi Iines esitti kaukokäskyjä ja pakittamista, sekä kuonokosketuksia puhelimeen, joista osa päätyi videolle ja osa ei.
Iineksen tapa työskennellä on hyvin temperamenttinen. Se nauttii työnteosta mutta on ajoittain myös hyvin kärsimätön ja antaa sen näkyä. Kuonokosketus puhelimeen ei heti ensimmäisillä toistoilla aivan onnistunut, joten Iines päätti kokeilla saisiko se palkan jos se nappaa puhelimen suuhunsa. Tämän seurauksena puhelimesta aukesi applikaatio, joka aivan sattumalta oli juuri se oikea, joka videolle pitikin saada. Tuuria oli matkassa mukana, sillä applikaation aukeaminen saatiin kuin saatiinkin tallennettua myös videolle :)
Iineksen tehtävät elokuvatähtenä olivat suunnilleen tässä. Temppujen lisäksi se tarvitsi rooliinsa stressinsietokykyä ja toimintakyvyn ylläpitämistä häiriöistä huolimatta. Parhaimmillaan kamera oli Iineksestä vajaan puolen metrin etäisyydellä ja koiraa tapitti tiukasti samaan aikaan kolme ihmistä kun se teki tehtäviä. Nuorelle Iinekselle tällainen tilanne olisi ollut mahdottomuus: tuijottavat ihmiset, valkokankaat ja kamerat olisivat ehdottomasti olleet liian jännittäviä, jopa pelottavia. 7-vuotiaalle Iinekselle elokuvatähden rooli ei kuitenkaan tuottanut ongelmia, vaan se suoritti tehtävänsä iloisesti ja rennosti koko kuvaussession ajan. Kannattaa siis aina muistaa, että koirat kehittyvät ja niiden käyttäytyminen muuttuu: se miten ne käyttäytyvät tänään ei välttämättä ole tilanne enää huomenna.
Nero roolina oli näytellä sohvassa istuvaa pankkitoimihenkilöä. Asettelin Nerolle ennen kuvaamista päähän kuulokkeet, ja palkitsin sitä tiheästi niiden pitämisestä. Seuraavaksi kokeilimme silmälaseja. Kun näytti siltä, että Nero hyväksyy molemmat aloitimme kuvaamisen. Neron kanssa kuvausten ainoa haaste oli runsas kuolan määrä - Nero on erittäin ahne, ja makkarat olivat niin hyviä, että kuola virtasi pitkin tietokonetta. Jouduimme siis vähän väliä pyykimään kuolaa pois koneesta ja pöydältä, sekä elokuvatähden leuasta.
Kaikenkaikkiaan kokemus oli sekä itselleni että koirilleni erittäin positiivinen. Saimme videon purkkiin muutamassa tunnissa, mikä tuottajan mukaan oli varsin nopea suoritus. Iines ja Nero tavoittelevatkin jatkossa elokuvatähden uraa Hollywoodissa, ja odottelevat suorituksistaan tottakai Oscareita :)
P.S. Olen opettanut videollakin näkyvät taidot koirilleni kohdetyöskentelyn kautta. Kohteiden kautta koiralle saa opetettua tehokkaasti ja nopeasti vaikka mitä. Kohdetyöskentelyn verkkokurssilla pääset itsenäisesti puuhassa alkuun :)
Mirja Leinikka
Kirjoittaja
Mirja Leinikka on intohimoinen koiraharrastaja ja kouluttaja. Hän kilpailee koiriensa kanssa agilityssä, rally-tokossa ja tokossa, ja harrastaa myös muita lajeja. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista ja käyttäytymistä aikuisiällä, ihmisten valmentamista puolestaan työurallaan yritysmaailmassa. Syy eläinten kouluttamisen opintojen aloittamiseen on ollut loputon mielenkiinto siihen, kuinka me ihmiset voimme parantaa eläinten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja opettaa niille mitä ihmeellisimpiä asioita. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista pääasiassa Suomessa, mutta viime vuosina hän on pyrkinyt kouluttautumaan myös ulkomaisilla kursseilla. Tämän on tehnyt mahdolliseksi jäsenyys kansainvälisessä IAABC organisaatiossa (International Association of Animal Behavior Consultants).