Ilmaiset toimituskulut yli 75€ tilauksiin!
Meille muutti joulun alla pentu nimeltä Veli, ja sen kanssa aika on kulunut sosialistamispuuhissa. Veli tulee kasvattajalta, joka panostaa varhaiseen sosiaalistamiseen paljon. Pennut saavat elää keskellä lapsiperheen arkea, ja ovat ennen luovutusta tehneet tutustumiskäyntejä moniin erilaisiin ympäristöihin. Pentulauma kävi tutustumassa hevostalliin, treenihalliin, lentokenttään, ja kissat ja kanitkin tulivat ennen uuteen kotiin muuttoa tutuiksi.
Omien koirieni kohdalla kohdetyöskentely on lajiharrastusten ja arkitaitojenkin osalta kaikkein tärkein taito, jonka kouluttamisen aloitan pennuille heti. Jotta kohteita voisi hyödyntää, niiden täytyy olla vahvoja ja koiralle erittäin tuttuja, siksi käytän pentujen kanssa runsaasti aikaa erilaisiin kohdetyöskentelyvariaatioihin. Koulutan kohteiden kautta lähes kaikki lajiharrastuksissa tarvittavat taidot perusasennosta ruutuun ja liikkeestä jääviin, aina agilitykontakteihin ja osittain nykyään myös ohjauksiin saakka. Hajutyöskentelyssä käytän kohteita ilmaisun rakentamisessa. Kohteiden kaverina tulee olla vahva luopuminen, jonka kautta rakennan kestoa kaikkeen tekemiseen. Siksi omat pentuni aloittavat kohdetyöskentely- ja luopumisharjoitukset heti esimerkiksi käsikosketuksia ja namiluopumisia tekemällä.
Lajiharjoituksia tärkeämpää on kuitenkin sosiaalistaminen. Aikaikkuna uusiin asioihin totuttelussa on lyhyt toisin kuin lajiharrastuksissa, joita ehtii puuhata koiran kanssa sen koko loppuelämän. Itse haluan, että oma pentuni tutustuu pentuaikanaan oikeastaan kaikkeen siihen, mitä se tulee vanhempana kohtaamaan. Siksi Velikin on jo varsin kokenut autoilija ja treenihalleilla kävijä, joka astelee uteliaana ja hyväntuulisena useimpiin eri paikkoihin.
Pennun kanssa tärkeintä sosiaalistamispuuhia ajatellen on aika. Kun pentu tutustuu uuteen paikkaan, ei saisi olla kiire. Pentu ei tutustu uuteen ympäristöön samaan tahtiin kuin aikuinen, ja koska se näkee monia asioita elämässään ensimmäistä kertaa ihmeteltävää riittää. Haluan myös, että pentu oppii että minä olen sen turva, jonka luokse voi tarvittaessa tulla jos alkaa jännittää. Näin esimerkiksi toimitaan pentujen leikkikoulussa, jossa Velikin käy viikoittain.
Kaupungissa asuvat pääsevät sosiaalistamispuuhissa helpommalla kuin me, joilla on koti taajamien ulkopuolella. Maaseudulla riittää metsiä vapaana juostavaksi, mutta vastaantulijat ovat poikkeus. Siksikin mekin käymme kaupunkikävelyillä, jotta ohikulkijat, autot ja kaupunkien äänet tulevat Velillekin tutuiksi.
Minä hyödynnän sosiaalistamispuuhissa vanhempia koiriani ja mallioppimista. Nero on kaupunkikävelyillä Velin kaveri, jonka esimerkin avulla pentu oppii, että vieraisiin ohikulkeviin ihmisiin ja koiriin ei tarvitse kiinnittää huomiota. Jos alkaa jännittää, voi katsoa miten aikuinen koira asiaan reagoi. Aikuinen koira leikkikaverina on pentua ajatellen myös hieno asia, joskaan ei aina mahdollinen – kaikki aikuiset kun eivät pentujen kanssa leiki. Meillä päivittäistä painiseuraa on kuitenkin tällä kertaa pennulle tarjolla. Ilo on Velin ihka oikea isoveli, ja melkein pentu vielä itsekin, ja on selvästi mielissään saatuaan pienen kaverin itselleen seuraksi 🙂
Kun oma pentuni tutustuu eri ympäristöihin, minulla ei ole muuta koulutustavoiteitta kuin se, että pentu olisi mahdollisimman rento ja hyväntuulinen, ja että pentu syö ja mahdollisesti myös leikkii kanssani. Ainoa asia mitä saatan tehdä, on se että kutsun pennun tarvittaessa luokseni ottamaan makupalan, mutta muuten se saa tarkkailla ympäristöä rauhassa omaan tahtiinsa minuun tarvittaessa tukeutuen. En vastaehdollista pentua mihinkään, enkä pyri siihen että se pitäisi kontaktia vain minuun. Pentu saa vieraissa ympäristöissä makupaloja, mutta sen ei tarvitse ansaita ruokaansa koulutuspelejä pelaamalla. Rauhalliset ja suorituksista vapaat ruokailuhetket ovat omien pentujeni ja aikuisten koirieni perusoikeus. Jos pentu on rento ja hyväntuulinen, saatamme puuhailla pieniä kohdetyöskentelyharjoituksia. Jos olemme paikassa josta löytyy mukavia ihmisiä ja koiria, se saa tutustua niihin. Unet Velikin on ottanut jo useaan kertaan treenihallilla. Häkissä selällään nukkuva pentu, joka on täydessä unessa keskellä agilityharjoituksien vilskettä on tottunut ääniin ja osaa selvästi jo niiden keskellä rentoutua 🙂
P.S. Jaana Pohjola luennolta Pentu tuli kotiin saat kattavan paketin asiantuntijaopastusta pennun kanssa elämän aloittamiseen. Koulutustekniikan kurssilla puolestaan käydään läpi mitä kohteet ovat, ja mitä niiden kautta voi koiralle opettaa.
Mirja Leinikka
Kirjoittaja
Mirja Leinikka on intohimoinen koiraharrastaja ja kouluttaja. Hän kilpailee koiriensa kanssa agilityssä, rally-tokossa ja tokossa, ja harrastaa myös muita lajeja. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista ja käyttäytymistä aikuisiällä, ihmisten valmentamista puolestaan työurallaan yritysmaailmassa. Syy eläinten kouluttamisen opintojen aloittamiseen on ollut loputon mielenkiinto siihen, kuinka me ihmiset voimme parantaa eläinten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja opettaa niille mitä ihmeellisimpiä asioita. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista pääasiassa Suomessa, mutta viime vuosina hän on pyrkinyt kouluttautumaan myös ulkomaisilla kursseilla. Tämän on tehnyt mahdolliseksi jäsenyys kansainvälisessä IAABC organisaatiossa (International Association of Animal Behavior Consultants).