Ilmaiset toimituskulut yli 75€ tilauksiin!
Osallistuin hiljattain Gail Fisherin pentujen kehittymistä käsittelevälle kurssille, enkä vähiten siksi, että meille on saapunut uusi aivan ihana pentu 🙂 ! Pentu pitää meidät jatkossa siis kiireisinä, joten pentumaisia blogipäivityksiä saattaa ilmestyä useampi 🙂
Gail Fisher on pitkän linjan koira-alan ammattilainen: hän on kirjailija, kasvattaja, kouluttaja ja kilpailija ja hänellä on yritys Isossa-Britanniassa nimeltä All Dogs Gym. Erityisesti hän opettaa muita kouluttajia kuten nytkin tällä kurssilla, joka kantoi nimeä “puppy development, nurture influencing nature”.
Tieteellinen tutkimus pentujen käyttäytymisen kehittymisestä on melko harvalukuista lähinnä siksi, että harva haluaa käyttää pentuja tutkimuksiin joissa esimerkiksi tutkittaisiin, kuinka sosiaalinen eristäminen vaikuttaa koiran kehittymiseen. Joitakin tutkimuksia on kuitenkin tehty. Pettijohnin vuonna 1977 tekemä tutkimus osoitti esimerkiksi sen, että koiranpennun käyttäytymisessä on vähiten eroahdistumisen merkkejä, kun se on ihmisen seurassa verrattuna esimerkiksi toisten koirien, lelujen tai ruuan läsnäoloon. Pentu tulisikin siis totuttaa eristyksissä olemiseen ja ihmisestä erillään oloon vaiheittain.
Kuten aiemmassa blogitekstissä jo viittasinkin, hyvä suhde on yksi tärkeimpiä asioita lemmikin ja ihmisen välisessä vuorovaikutuksessa. Suhde omaan koiraan syntyy joka tapauksessa, mutta jotta siitä tulisi mahdollisimman hyvä, prosessia kannattaa ohjailla heti alusta lähtien. Gail suosittelee harrastamaan esimerkiksi “tug o’waria”, siis taisteluleikkejä pennun kanssa. Leikki opettaa pennulle useita eri asioita, kun leikkiin asetetaan säännöt melkeinpä alusta lähtien. Ihmisen käsien puremisen lopettamisen Gail opettaa 13 viikkoisille pennuille siten, että hän ottaa lelun käsiinsä niin, että molemmat kädet ovat siinä kiinni ja että pennulla on mahdollisuus tarttua leluun sen keskeltä. Jos pennun hampaat osuvat käsille, Gail merkkaa tämän vinkaisemalla. Pentu saa osua käsiin kaksi kertaa, mutta kolmannesta kerrasta leikki loppuu hetkeksi. Leikkiminen ja nimenomaan taisteluleikki opettaa monenlaisia asioita, koska leikki on kaikki 🙂
Sosialistamisen merkitystä ei myöskään voi liikaa korostaa pentujen kohdalla, ja erityisesti sen tärkein tarkoitus on ennaltaehkäistä uusien asioiden ja kokemusten pelkäämistä. Sosialistamisen tulisi alkaa jo kasvattajan luona, ja kokeilla voi esimerkiksi varhaista neurologista stimulointia, jossa pariviikkoisille pennuille tuotetaan kokemuksia eri aistiärsykkeistä. Tästä ei ole tieteellistä näyttöä onko puuhasta varsinaista hyötyä, mutta haittaa siitä tuskin on, joten kannattaa kokeilla 🙂
Pentu tulisi tutustuttaa maailmaan niin, että kaikki näkemisen arvoinen nähtäisiin 8 viikon ja 4 kuukauden välisenä aikana. Gail puhuu neljästä E:stä: explore, examine, encounter ja experience – vapaasti suomennettuna siis tutkimista, tarkastelemista, tapaamista ja kokemista. Tämän jälkeenkään koiraa ei toki kannata normaalielämästä eristää, mutta neljän kuukauden ikään mennessä kaiken näkemiseen on hyvä panostaa huolella. Me olemme jatkaneet kasvattajan luona alkanutta sosialistamista tutustumalla metsään, autoiluun, kaupan pihaan, kotitiehen ja muihin koiriin pentujen leikkikoulussa, ja tavoitteena on tutustua maailman ihmeellisyyksiin runsain mitoin myös jatkossa. Tärkeintä sosialistamisessa on se, että pentu saa tutustua asioihin omassa tahdissaan ja että kokemukset olisivat positiivisia. Jos ja kun pentu jotakin säikähtää, omistajan tärkein tehtävä on tukea ja auttaa pentua voittamaan oma pelkonsa. Säikähtäminen itsessään ei siis ole katastrofi, elämän alkumetreille kun kuuluu se, että kun uusia asioita näkee ensimmäistä kertaa jokin niistä saattaa aluksi pelottaa.
Muita tärkeitä asioita joita pennun tulee oppia on muun muassa se kuinka puhutaan koiraa. Siksi esimerkiksi emän kannattaa antaa opettaa pennuille esimerkiksi mitä hampaiden näyttäminen ja murina tarkoittavat. Meillä koirakielen jatko-opetuksesta vastaa Nero. Nero hallitsee koirien elekielen erinomaisesti, ja se on iäkkäänä setämiehenä jo kokenut pentukoirien opettaja. Pennun kannalta on hyödyllistä oppia, että toisten koirien tilaa täytyy kunnioittaa ja että kaikki lelut ja luut eivät ole sen. Sen tulee oppia myös johdonmukaisesti, että hampaiden näyttämistä seuraava murina johtaa näykkäisyyn, jolloin ensimmäistä signaalia kannattaa jatkossa jo väistää. Pennusta ja opettajasta riippuen tähän voi kulua joitakin harjoituskertoja.
Huolellisesta sosialistamisesta huolimatta jokainen koira käy läpi vaiheen, jota voisi kutsua nuoruusiän ujoudeksi. Tätäkään vaihetta, joka koirilla ilmenee 6-14 kuukauden iässä, ei ole tieteellisesti tutkittu, joten Gail totesi kurssillaan puhuvansa asiasta vain kokemuksensa pohjalta. Nuoruusiän ujous ilmenee siten, että koira alkaa yhtäkkiä pelätä uusia asioita ja kokemuksia aivan kuin ei olisi näitä ennen nähnytkään. Hyvä esimerkki on esimerkiksi se, että koira on kaksipäiväisessä koiranäyttelyssä, jossa ensimmäisenä päivänä kaikki sujuu mainiosti, mutta toisena koira pelkääkin kuollakseen tuomaria. Tai että kotona vessanpönttö tai joulukuusi ovatkin yhtäkkiä suuria kauhistuksia. Nuoruusiän ujous kuuluu koiran normaaliin kehittymiseen ja tässäkin vaiheessa kannattaa muistaa että koiralle tunne on aito, ja sitä ei pidä pakottaa mihinkään, vaikka kohdattu asia olikin sille ehkä eilen tuttu. Gail itse suosittelee toimimaan näissä tilanteissa niin, että omistaja alkaa juttelemaan kohteelle jota pentu pelkää iloisesti ja nauraen, siis vaikkapa sille vessanpöntölle, ja näin auttaa pentua tutustumaan uudelleen asiaan jota se pelkää.
Nuoren koiran kehittymiseen kuuluu myös “omien siipien testaaminen”, joka tarkoittaa sitä että pennun kehittymisessä tulee ajanjakso jolloin se ei tule esimerkiksi kutsuttaessa luokse ja tuntuu muutoinkin “unohtaneen” asiat, joita sille on aiemmin opetettu. Tämän vaiheen nuori koira kohtaa noin 4-8 kuukauden välissä. Tästäkään asiasta ei tutkimustietoa ole, mutta Gailin mukaan kehitysvaihe luultavimmin liittyy metsästys- ja paimennuskäyttäytymisen vaiheeseen, jossa pennut lähtevät perheen mukana saalistamaan. Hänen suosituksensa vaiheen ylipääsemiseksi onkin se, että pentu pidetään näillä kohdin vaikkapa pitkässä hihnassa jossa harjoitellaan uudelleen luoksetuloja ja kokeillaan muutaman viikon kuluttua, josko vaihe olisi mennyt ohi.
Mirja Leinikka
Kirjoittaja
Mirja Leinikka on intohimoinen koiraharrastaja ja kouluttaja. Hän kilpailee koiriensa kanssa agilityssä, rally-tokossa ja tokossa, ja harrastaa myös muita lajeja. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista ja käyttäytymistä aikuisiällä, ihmisten valmentamista puolestaan työurallaan yritysmaailmassa. Syy eläinten kouluttamisen opintojen aloittamiseen on ollut loputon mielenkiinto siihen, kuinka me ihmiset voimme parantaa eläinten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja opettaa niille mitä ihmeellisimpiä asioita. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista pääasiassa Suomessa, mutta viime vuosina hän on pyrkinyt kouluttautumaan myös ulkomaisilla kursseilla. Tämän on tehnyt mahdolliseksi jäsenyys kansainvälisessä IAABC organisaatiossa (International Association of Animal Behavior Consultants).