Ilon pikuveli Veli on ehtinyt jo neljän kuukauden ikään. Veli on osoittautunut varsinaiseksi pikku-Einsteiniksi, ja osoittanut todeksi sen, että vaikka koirilla olisi täsmälleen samat vanhemmat, sisarukset saattavat olla keskenään silti aivan erilaisia.
Veli on melkoisen pikkuvanha tapaus, kuten bordercolliet usein tapaavat olla. Kotona se kuitenkin nauttii isoveljensä kanssa melskaamisesta, ja veljeskaksikko leikkii useita kertoja päivässä. Noin muuten tämänkin bordercollien pikkupentuaika tuntuu jäävän jälleen kerran lyhyeksi, koska Veli on alkanut suhtautua jo tässä iässä melkoisella vakavuudella kaikenlaisiin harjoituksiin, joita sen kanssa olemme tehneet.
Siinä missä Velin täysveli Ilo on aina palkkautunut oikeastaan vain leluilla, ei Veli leluleikeistä kesken treenihetken juurikaan perusta. Se leikkii kun on leikin aika, mutta kesken töiden sellaiseen harvemmin tuntuu olevan tarvetta. Mutta mikäli on mahdollisuus ansaita pala possunsydäntä niin Veli on paikalla. Jokainen pikkutreeni jota Veli tekee, tuntuu olevan Äärimmäisen Tärkeää. Ja hyvä niin, harrastuskoiraahan tässä oltiin jälleen tekemässä 🙂
Itselleni pennun kanssa on tärkeää käyttää hyödyksi sosiaalistumisikkunan puitteissa oleva rajallinen aika, ja tutustuttaa koiravauva kaikkeen siihen mihin se elämänsä aikana tulee törmäämään. Alkuun Velikin siis kävi monessa erilaisessa paikassa kävelemässä ja leikkimässä. Mutta nyt kun Veli jo osaa monenlaista pientä asiaa, käymme harjoittelemassa kotoa tuttuja juttua eri ympäristöissä häiriöiden keskellä. Velin sosiaalistumisikkuna sulkeutui suunnilleen 15 viikon iässä. Sen käytös muuttui silminnähden tuolloin, ja se alkoi havainnoimaan ympäristöään tiedostavammin. Siihen saakka eri ympäristöissä kulkeminen ja asioiden kohtaaminen oli sujunut pentumaisessa pumpulissa.
Vaikka sosiaalistumisen parhaat hetket ovat siis takanapäin, on tärkeää jatkaa harjoituksia erilaisissa häiriöissä. Yksi parhaista ympäristöistä on tietysti kotihallimme, ja siellä viikonloppuisin pidettävät kilpailut. Olemme käyneet kisoissa treenailemassa pikkujuttuja ja harjoittelemassa sitä, että keskitymme rennosti omiin puuhiimme vaikka ympärillä sattuisi mitä – tämä on tärkein taito tulevaisuutta ajatellen, jonka haluan että koirani osaavat.
Instagram-tililtämme @ilotraining löytyy lisää videopätkiä treeneistämme, mikäli Velin pentutreenien edistyminen kiinnostaa 🙂
Mirja Leinikka
Kirjoittaja
Mirja Leinikka on intohimoinen koiraharrastaja ja kouluttaja. Hän kilpailee koiriensa kanssa agilityssä, rally-tokossa ja tokossa, ja harrastaa myös muita lajeja. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista ja käyttäytymistä aikuisiällä, ihmisten valmentamista puolestaan työurallaan yritysmaailmassa. Syy eläinten kouluttamisen opintojen aloittamiseen on ollut loputon mielenkiinto siihen, kuinka me ihmiset voimme parantaa eläinten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja opettaa niille mitä ihmeellisimpiä asioita. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista pääasiassa Suomessa, mutta viime vuosina hän on pyrkinyt kouluttautumaan myös ulkomaisilla kursseilla. Tämän on tehnyt mahdolliseksi jäsenyys kansainvälisessä IAABC organisaatiossa (International Association of Animal Behavior Consultants).