Iineksen oppikoulu on (kaiken muun lisäksi) tutustuttanut minut työkaluun, tai menetelmään, nimeltä Tellington Touch. T-touchia voisi pitää eräänlaisena “kosketusterapiana”, joka koostuu eläimen päälle kiedottavista wrapeista, paidoista ja kosketuksista. Kaikkien näiden vaikutukset ovat erilaisia, pääasiassa kuitenkin joko rauhoittavia tai kehotietoisuutta
lisääviä.
Me tutustuimme T-touchiin Liisa Tikan opissa koirakoulu Masseterissa, jossa kävimme kesän alussa. Viime viikonloppuna olimme Tellington touch -seminaarissa, jonka Liisan lisäksi pitivät Suomen ainoat ttouch-practitionerit Pia Arhio-Lehto ja Jetta Reis.
Se miksi Iines minut T-touchiin tutustutti, on ystävämme agility sekä Iineksen syvä inho kaikenlaista lääppimistä kohtaan. Liisan osuvan kuvauksen mukaan Iines on nudisti – se siis vihaa kaikenlaisia vermeitä joita sen päälle puetaan, sekä
tietysti sitä että sen päätä, hanuria tai kroppaa kosketellaan. Iineksen mielestä alaston elämä on ainoaa oikeaa koiran elämää.
Miksi sitten koiraa, joka inhoaa ja jännittää kaikkea päälle puettavaa vermettä ja koskettelua ryhdytään urakalla kapaloimaan idealsiteisiin ja “pakkopaitoihin”, sekä koskettelemaan erilaisilla “leopardisivelyillä”? Yksi vastaus on siedätys, toinen kehotietoisuuden lisääminen ja kolmas rauhoittuminen. Kyse on hieman samasta asiasta, jos ihmislapsi kärsii aistiyliherkkydestä.
Talvella olin epätoivoinen agilityn suhteen, ja lopetin jo varmaankin seitsemännen kerran koko lajin treenaamisen. Sitten Liisa kertoi paidasta nimeltä Thundershirt, jota myy mm. Musti ja Mirri. Lupaukset paidan vaikutuksista olivat ihan käsittämättömiä: rauhoittaa 80% yliaktiivisista koirista. Ostin paidan heti (siinä on takuu, saa palauttaa jos ei toimi), ja rynnistin agilitykentälle. Kasasin pienen agiradan, verryttelin koiran paita päällä, otin paidan pois ja katso, riman rimaa ei lentänyt! Olin ihan myyty ja harkitsin Thundershirt-mannekiinin uraa. Sittemmin paidan efekti ei ole lakannut, sitä ei toki kannata käyttää yhtäjaksoisesti joka päivä, koska silloin teho voi laantua. Käytän paitaa edelleen verrytellessämme ennen agilityä ja treenaan paita päällä Iinekselle myös hankalia asioita agissa, kuten käännöksiä (joita se niinikään inhoaa, sillä kun on liian hidas ja epäselvä ohjaaja ja lisäksi kääntyminen olennaisesti haittaa lujaa suoraan juoksemista). Oikeastihan Thundershirt on tarkoitettu koirille, jotka pelkäävät ukkosta, mutta sitä voi siis käyttää kaikenlaisen “hermostuneisuuden” ja “yliaktiivisuuden” rauhoittamiseen.
Paidan vaikutus myös rettelöintiin (joka puolestaan syntyy epävarmuudesta) on niinikään todistettu agiepiksissä. Paita päällä radan laidalla räksyttävä terrieri oli “ihan ok, ei tarvi noteeraa”, ja kun otin paidan pois niin terrieri olikin muuttunut kamalaksi piskiksi, jolle on pakko rähistä. Paidan teho perustuu siihen, että se luo koiralle turvallisuuden tunnetta. Paita on pikkuisen tiukka, jolloin koira tuntee sen koko ajan päällään ja sille syntyy tunne että se on turvassa. Vähän samanlainen tunne ilmeisesti kuin mikä syntyy ihmiselle silloin kun ihmistä halataan.
Samaan aikaan kun käärin Iinestä thundershirttiin kokeilin kapaloida sen takapäätä idealsiteisiin. Kerran tokotreeneissä kaverin kanssa koeluontoisesti katsoimmekin, mitä tapahtuu seuraamisen “lievälle” poikittamiselle, jos Iines hetken kulkee takapää paketoituna. Kävelin siis kentän laidalla hetken, otin kapalot pois ja katso, poikittaminen oli kadonnut! Siihen asti olin jumppauttanut Iinestä pesuvadin päällä ja yrittänyt keksiä jos jonkinmoista harjoitetta millä takapää saataisiin suoraksi. Kapaloissa, erityisesti pääkapaloissa, kävimme katsomassa myös esimerkiksi skeittareita. Ns. thinking capissa Iines kykenee rauhoittumaan, eikä yritä saalistaa jokaista ohikiitävää rullalautailijaa.
Tässä vaiheessa olin siis jo ymmärtänyt, että T-touch todellakin toimii, ja pohdin myös sitä vaihtoehtoa että kapaloisin itseni kyseisiin siteisiin, aika ajoin kun sitä hermostuneisuutta tietyissä tilanteissa minullakin ilmenee 😉
Kosketteluhommat olivat nekin varsin erikoisia. Ryhdyin tekemään Iinekselle erityisesti korvien sivelyä, jota harrastan edelleen esimerkiksi toko-kokeissa ennen ryhmäpaikkamakuita. Se rauhoittaakin Iineksen mukavasti, kotona jopa siihen pisteeseen että se rojahtaa poikittain eteeni ja kynsien leikkuu sujuu tämän jälkeen ilman ongelmia ja makupaloja. Lisäksi kokeilin mouthworkkia, ja siinäkin tapahtui samanlainen tipahdusefekti, ihan vastaava kuin alla olevassa videossa. Omasta mielestäni oli vaan melko erikoista, että joku rentoutuu kun sen ikeniä hierotaan!
Liisalta ostimme myös kongin zoom groom kumisuan, jolla vieraatkin voivat Iinestä harjailla. Se suorastaan kiemurtelee onnesta kun sitä sillä rapsutellaan. Usein kuulemma se, että eläintä koskettaa jollain muulla kuin ihmisen avokämmellä on koiralle huomattavasti miellyttävämpää. Ja jos koskemisen kanssa on ongelmia, kannattaa eläintä muutenkin koskea ensin käden ulkopuolella.
Itse seminaarissa saimme kertausta opittuihin asioihin, sekä jonkin verran uutta tietoa. Esimerkiksi sen, että jos koiran takapäässä on ongelma, kannattaa keskittyä etupäähän ja päinvastoin. Ja jos reaktiivisen koiran häntää sivelee ja hiljalleen sivellessä painaa alaspäin, se rauhoittuu. Sama toimii kuulemma päinvastoin, eli jos pelokkaan koiran häntää sivelee ja hiljalleen nostaa sitä ylöspäin, se lakkaa pelkäämästä. Kävimme seminaarissa läpi myös eri kosketuksia ja osallistujat tekivät niitä ensin toisilleen ja sitten vasta koirilleen. Ja voin sanoa, että kyllä ne tuntuvat erilaisilta kuin vaikka hieronta.
Se mikä ei itselleni edelleenkään auennut on hihnakäytöksen opettaminen T-touchin avulla.Meillä on toki varustearsenaalissa myös X-tra Dogin kaksipistekiinnitysvaljaat ja monitoimihihna (pinkit tietysti!) joiden kanssa turboneidin ohjailu on huomattavasti helpompaa kuin pelkässä kaulapannassa.
Toki erilaisilla vermeillä saa varmasti parannettua koiran keskittymiskykyä, ohjattavuutta ja saa sen paremmin rauhoittumaan, mikä on monen vetävän koiran (esimerkiksi meidän) ongelma, ei niinkään itse vetäminen, mutta T-touchin perusharjoitusta eli labyrinttikävelystä en oikein ole päässyt missään vaiheessa perille. Suosin siis jatkossakin sitä, että sinnikkäästi jatkan rauhallisten hihnakävelyiden opettamista ja rauhoittumisen kouluttamista.
Mielestäni T-touch on siis hyvä apuväline koulutuksen tueksi ja sen ideologia on niinikään omien arvojeni mukainen: muuttamalla omaa käytöstäsi muutat myös eläimen käytöstä. Itse en kuitenkaan perustaisi kaikkea kouluttamista T-touchiin, vaan käytän sen työkaluja jatkossakin muun kouluttamisen tukena.
Kuvat: Pauli Araneva
Mirja Leinikka
Kirjoittaja
Mirja Leinikka on intohimoinen koiraharrastaja ja kouluttaja. Hän kilpailee koiriensa kanssa agilityssä, rally-tokossa ja tokossa, ja harrastaa myös muita lajeja. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista ja käyttäytymistä aikuisiällä, ihmisten valmentamista puolestaan työurallaan yritysmaailmassa. Syy eläinten kouluttamisen opintojen aloittamiseen on ollut loputon mielenkiinto siihen, kuinka me ihmiset voimme parantaa eläinten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja opettaa niille mitä ihmeellisimpiä asioita. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista pääasiassa Suomessa, mutta viime vuosina hän on pyrkinyt kouluttautumaan myös ulkomaisilla kursseilla. Tämän on tehnyt mahdolliseksi jäsenyys kansainvälisessä IAABC organisaatiossa (International Association of Animal Behavior Consultants).