Teoria ja käytäntö on tarkoitettu tukemaan toinen toistaan, mutta kumpikin voi hyvin elää myös yksin. Yhdessä ne täydentävät toisiaan, ja muodostavat erilaisia sovelluksia, joita voisi leikkisästi kutsua teorian ja käytännön yhteisiksi lapsiksi.
Koirien ja eläinten kouluttamisessa teoria ja käytäntö ovat hyviä vanhempia, mutta uutta elämää ja uusia käytäntöjä luodaan sovellusten kautta. Ja jotta voisi soveltaa, on tunnettava vanhemmat.
On sanottu, ettei huipulle pääse ilman harjoittelua, eikä koirienkaan kouluttaminen ilman sitä onnistu. Huippumuusikoksi tullakseen tarvitaan satoja ja tuhansia harjoitustunteja siitä, miten sormet liikkuvat koskettimilla, näppäimillä tai soittimen kielillä, ja miten tunteita tulkitaan musiikin kautta.
Jos eläinten kouluttamiselle asettaa korkeat tavoitteet, ja haluaa kehittyä koulutustaidoissa, vaaditaan teoreettisen tiedon lisäksi satoja ja tuhansia tunteja harjoittelua siitä, miten reagoi käsillään ja jaloillaan eläimen tekemiin asioihin viiveettä, miten vartalo liikkuu eri tilanteissa, mikä on se hetki kun astuu askeleen eteenpäin tai taakse, tai missä kohdassa on hyvä hetki antaa palkka koiralle.
Moni aloitteleva kouluttaja törmää nopeasti siihen, että välineet ovat koulutustilanteissa itseltä hukassa, niiden saaminen taskuista nopeasti esille on yllättävän vaikeaa, ja omat askeleet ja vartalo liikkuvat suuntiin, joihin niiden ei pitäisi kulkea. Tähän sekamelskaan ei auta se, että tietää teoriassa, että vartalon tulisi olla liikkumatta ennen kuin merkitsee koiralle kun se tekee jonkin asian oikein, tai että palkkion suunnalla vaikutetaan eläimen sijaintiin jatkossa. Teoria ei myöskään auta siihen, että tuhansia tunteja ajoittamista ja vartalon liikkeitä harjoitellut kouluttaja osaa reagoida eläimen tekemiin asioihin viiveettä, ja kaivaa työkalupakistaan esiin kuhunkin tilanteeseen sopivan menetelmän.
Koulutustekniikka on kouluttamisen käytäntöä, ja käytäntöä ei opi kuin harjoittelemalla kouluttamista. Satoja ja tuhansia tunteja. Tullakseen paremmaksi ajoittajaksi, on harjoiteltava ajoituksia ja koettava se, mitä tapahtuu, kun ajoitus on myöhässä, ajoissa tai liian ajoissa. Tullakseen paremmaksi reagoijaksi, on harjoiteltava tilanteita, joissa ei aivan vielä pysty eläimen perässä kun se jo tekee erilaisia valintoja. On koettava se, mitä tapahtuu, kun oma reaktio koiran tekemisiin tapahtuu viiveellä ja ajoissa. Tullakseen paremmaksi palkitsijaksi, täytyy tietää miltä tuntuu, kun eläin palkitaan kymmenillä väärillä vahvisteilla ja sitten sillä oikealla.
Ihmisten vahvuusalueet ovat erilaisia – toinen on hyvä oppimaan uusia asioita lukemalla, toinen taas haluaa kokeilla tehdä uutta asiaa käsillään. Jos koiraa kehitetään sillä periaatteella, että sen heikkoja ominaisuuksia vahvistetaan, olisi meidän ihmistenkin hyvä toimia samoin. Silloin hyvän lukupään omaava panostaisi käytännön harjoitteluun, ja se, joka hallitsee kädentaidot, puolestaan lukemiseen ja teorian opiskeluun.
Esikuvat voivat myös motivoida. Minä katselen mielelläni koulutusvideoita ja niissä esiintyviä ihmisiä, jotka ovat teknisesti taitavia eläinten kanssa toimijoita. Kiinnitän huomiota siihen miten he liikkuvat ja reagoivat, minkälaisia valintoja he eri tilanteissa tekevät, ja yritän tehdä samoin. Imitoin heidän vartalonliikkeitään, heidän raajojensa asentoja, ja yritän tuntea miltä tekeminen tuntuu tällä tavoin tehtynä. Käytännön esikuvien lisäksi kuuntelen haltioituneena ihmisiä, jotka ovat teoreettisesti taitavia, viettävät aikaa tutkimusten parissa, ja kertovat yhä uusia kiinnostavia asioita siitä, mitä uutta tietoa eläimiin liittyvä tutkimus nyt on eteemme tuonut.
Minä opin helposti teoreettisia asioita, ja omaksun uutta mielelläni lukemalla, mutta en tee tiedolla paljoakaan, ellen osaa soveltaa sitä myös käytännössä. Siksi haluan kokeilla asioita käytännössä, sitkeästi tunnista toiseen, jotta opin syvällisesti miltä kirjoitetut asiat käsissäni, jaloissani ja koko vartalossani tuntuvat, ja miten ne siihen eläimeen, jonka kanssa juuri silloin työskentelen, vaikuttavat.
Jos sinunkin tavoitteesi on kehittyä kouluttajana, haastan sinut miettimään, kumpi on vahvempi alueesi ja miten voisit sitä vähemmän helppoa aluetta kehittää mielekkäästi ja sinulle sopivasti eteenpäin!
Lue lisää aiheesta, esimerkiksi täältä: http://www.valmennustaito.info/taito/teoriaosuus/
Mirja Leinikka
Kirjoittaja
Mirja Leinikka on intohimoinen koiraharrastaja ja kouluttaja. Hän kilpailee koiriensa kanssa agilityssä, rally-tokossa ja tokossa, ja harrastaa myös muita lajeja. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista ja käyttäytymistä aikuisiällä, ihmisten valmentamista puolestaan työurallaan yritysmaailmassa. Syy eläinten kouluttamisen opintojen aloittamiseen on ollut loputon mielenkiinto siihen, kuinka me ihmiset voimme parantaa eläinten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja opettaa niille mitä ihmeellisimpiä asioita. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista pääasiassa Suomessa, mutta viime vuosina hän on pyrkinyt kouluttautumaan myös ulkomaisilla kursseilla. Tämän on tehnyt mahdolliseksi jäsenyys kansainvälisessä IAABC organisaatiossa (International Association of Animal Behavior Consultants).