Ilmaiset toimituskulut yli 75€ tilauksiin!
Tammikuun iltapuhteina iltaruuan aikaan olemme harjoitelleet tunnaria, siis tunnistusnoutoa. Tämä liike on yksi tokokisojen voittaja- ja erikoisvoittajaluokan liikkeistä. Pohdin pitkään, kuinka ihmeessä tämän koiralle sinänsä helpon asian (oman ihmisen hajun tunnistaminen), opettaisin, ja viime kesänä heittelinkin omaa kapulaa kapulakasaan, piilotin omaa kapulaa ruohikkoon ja pyysin Iineksen etsimään sitä.
Tulos oli vähintäänkin epävarma: ruohikosta kapula kyllä löytyi, mutta kasaan heitettynä idea siitä, että pitäisi tuoda emännän käpälöimä kapula ei tahtonut mennä perille.
Kun sitten kanakurssilla opetin kanoille värierottelua, eli opetin kanan nokkimaan vihreää lappua – valkoista ja punaista ei saanut nokkia, sekä muotoerottelua, pitää nokkia neliötä, ei kolmiota tai ympyrää – tajusin, että tässäpä loistava menetelmä opettaa koiralle myös tunnari.
Oheisessa demovideossa, jota en valitettavasti ole kuvannut matkan varrella, vaan yhdessä pötkössä yhtenä iltana, näkyy koulutusperiaate, jota kutsutaan erottelevaksi vahvistamiseksi.
Käytännössä siis opetin Iinekselle ensin, minkä kapulan nostaminen tuottaa palkkion. No emännän hajuisen, tietenkin. Sitten lisäsin lattialle kaksi kapulaa. Kun Iines nosti väärän kapulan, otin oman kapulan pois, eli poistin mahdollisuuden palkkioon. Koska Iines ei vielä tässä vaiheessa ollut tajunnut, että palkan saa haistelemalla, se alkoi nopeasti poistettuani oikean kapulan, pureskella väärää aikansa kuluksi. Siitä seurasi se, että poistin myös väärän kapulan, koska enhän halua myöskään, että hän viihdyttää itseään koulutuksen aikana pistämällä päreiksi tunnarikapuloita. Hiljalleen, aloimme puhua samaa kieltä, väärien kapuloiden pureskelu loppui, ja Iines nosti vain oikeaa ylös. Kun onnistumisprosentti oli noin 80%, eli 1,5 minuutin harjoitusjakson aikana Iines nosti kerran tai kaksi väärän kapulan lisäsin vaikeutta lisäämällä lattialle uuden väärän kapulan. Tätä jatkoin kuuteen kapulaan saakka. Kun kuuden kapulan satsista Iines nosti varmasti oikeaa, lisäsin hommaan häiriötä. Häiriöllä käsitetään tässä tapauksessa hajua. Ja mikäpä kiinnostaisi nälkäistä koiraa iltaisin paremmin, kuin possun sydämistä pilkotut makupalat! Tokikaan tokokokeissa vääriä kapuloita ei hajusteta makupaloilla, mutta koskaan ei voi tietää, mitä liikkeenohjaaja on käpälöinyt ennen tunnarikapuloihin koskemista. Ja, mitä enemmän vahvistan sitä, että kaikki muut maailman hajut paitsi minun hajuni pitää jättää tässä harjoituksessa huomiotta, sitä varmemmin koira nostaa minulle vain sitä oikeaa, minun hajuistani kapulaa. Laitoin siis 5 kapulaa makupalapussiin, pöyhin ja möyhin pussia, jotta ihanat tuoksut tarttuisivat kaikkiin vääriin kapuloihin, ja sitten kokeilimme taas mitä tapahtuisi. Ensimmäisellä kerralla Iines oli ihmeissään, että miten nuo kapulat haisevatkin niin hyville, mutta oppi muutamalla kokeilulla, että tällaisen ihanuuden nostamisesta ei seuraa mitään. Ja sitten olimme taas tutussa moodissa, ja vain oikea nousi ylös. Seuraava vaihe harjoituksesta on oikean nostamisen yhdistämisen noutamiseen. Aloitin senkin varovasti, pieneltä matkalta. Tässä vaiheessa pyysin Tomin mukaan auttamaan, eli hän hajusti vieraat kapulat ja siirteli oikeaa kapulaa kumihanskalla, jotta ei tartuttaisi siihen omaan hajuaan. Sitten kokeilimme, ja nopeasti Iines ymmärsi mistä on kyse, noutaminen on melko vahva hänellä, kun pennusta saakka on tuotu erilaista tavaraa emännän käteen.
Koko homman opettamiseen kului aikaa 8 harjoitusjaksoa. Yksi jakso sisältää puolestaan neljä 1,5 minuutin treenihetkeä. Minulla on kännykässä ajastin, johon saan säädettyä erilaisia aikoja, ja kun tuo tietty aika on kulunut puhelin alkaa piristä. Kaiken kaikkiaan koko hommaan kului aikaa 48 minuuttia. Nyt tämä liike on valmis yleistettäväksi, eli vien sen eri ympäristöihin (kentälle, hallille, kaupan pihalle ja mitä nyt keksin) ja aloitan siellä hieman helpommalla kriteerillä, eli vaikkapa muutamalla kapulalla, jotta harjoitus on Iinekselle vieraassa paikassa aluksi helpompi, ja se onnistuu siinä varmemmin. Kun aloitan harjoittelun helpommalla kriteerillä, enkä edellytä, että Iines osaa heti tehdä koko ketjun vieraassa ympäristössä, toivon että se myös auttaa osaltaan siihen, että Iines keskittyy tehtävään ja toimii maltillisesti. Maltin puute voi nimittäin pilata myös tämän tehtävän, kuten oikeastaan kaiken muunkin, mitä Iineksen kanssa harrastamme 🙂
P.S. Tunnistusnoudon verkkokurssillamme käydään läpi tämän tokoliikkeen opettaminen hajuerottelun keinoin. Tutustu ja kurkkaa kurssi tästä :)!
Mirja Leinikka
Kirjoittaja
Mirja Leinikka on intohimoinen koiraharrastaja ja kouluttaja. Hän kilpailee koiriensa kanssa agilityssä, rally-tokossa ja tokossa, ja harrastaa myös muita lajeja. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista ja käyttäytymistä aikuisiällä, ihmisten valmentamista puolestaan työurallaan yritysmaailmassa. Syy eläinten kouluttamisen opintojen aloittamiseen on ollut loputon mielenkiinto siihen, kuinka me ihmiset voimme parantaa eläinten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja opettaa niille mitä ihmeellisimpiä asioita. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista pääasiassa Suomessa, mutta viime vuosina hän on pyrkinyt kouluttautumaan myös ulkomaisilla kursseilla. Tämän on tehnyt mahdolliseksi jäsenyys kansainvälisessä IAABC organisaatiossa (International Association of Animal Behavior Consultants).