Tunnistusetsintä – ihmisen ominaishajun jäljillä

Kirjoittaja Mirja Leinikka 17 Huhtikuu, 2015

Tunnistusetsintä – ihmisen ominaishajun jäljillä

Koiran hajuaisti ja maailma jossa koirat neniensä kautta elävät on kiehtova ja ihmeellinen. Ihmisen lienee koskaan mahdotonta ymmärtää, millaista elämä on, jos nenässä sijaitsee 40 miljoonaa hajureseptoria, jotka jatkuvasti välittävät aivoihin tietoa ympäröivästä maailmasta.

Harrastuslajeja joissa koiran ihmeellistä nenää pääsee ihmettelemään on useita: nosework, hakutyöskentely ja jäljestys nyt muutamia mainitakseni. Näistä jälkimmäinen on yksi meidän suosikeistamme.

Olen kouluttanut molemmat koirani ajamaan jälkiä sekä ilman niin sanottua lähtöhajua, että etsimään niille annetun hajunäytteen vastaparin, siis kadonneen ihmisen.

ID-jäljestys eli tunnistusetsintä on ollut jäljestyslajeista kiehtovin, ehkäpä juuri siksi, että on ollut täysin mahdotonta käsittää, että koira todella kykenee etsimään hajulle vastaparin vilkkaastakin kaupungista.

ID-jäljestyksessä koira pääsääntöisesti ajaa jälkeä taajama-alueella ja pääasiassa kovilla alustoilla kuten asvaltilla. Kovia alustoja on totuttu pitämään haastavina, sillä ne eivät rikkoonnu ihmisen askelten alla pehmeiden metsäpohjien tapaan. Maan rikkoutumisesta aiheutuva haju ei siis auta koiraa kun se jäljestää kovalla alustalla. Me ihmiset haisemme, tai tuoksumme, kaikki erilaisille. Koiran nenään ominaishajujemme erot ovat varsin helppoja erottaa toisistaan. Tunnistusetsintäkoirat koulutetaan alkuopetuksessa etsimään annettua hajua vastaava pari. Koulutuskonsepti on nimeltään match to sample, siis etsi pari. Kun koirat sujuvasti osaavat löytää annettua lähtöhajua vastaavan parin esimerkiksi purkkiradalta, voidaan siirtyä harjoittelemaan itse etsintää ja jäljestystä. Omat koirani ajavat nykyisin ID-jälkiä vilkkaissa taajamissa ja kaupungin keskustoissa, ja kykenevät löytämään kaduilla kulkeneen ihmisen vaikka jälki olisi 12 tuntia vanha. Ne ilmaisevat kaikista kaupungin kaduilla olevien roskien joukosta vain haetun ihmisen tiputtamat esineet, ja etsivät kohdehenkilön vaikkapa supermarketin tuulikaapista, jos henkilö on sinne sattunut piiloutumaan. Tunnistusetsintätyöskentelyn myötä olen oppinut koirien hajujen maailmasta melkoisesti. Omista koiristani Iines esimerkiksi tarvitsee jälkensä mieluiten vanhana kuin tuoreena, ja se haluaa tehdä runsaasti töitä löytääkseen jäljen ja jäljellä olevat esineet. Sen kanssa teemmekin nykyisin noin 400 metrin janoja harjoitellessamme, eli emme lähde jäljelle siitä mistä tiedän sen suunnilleen alkavan, vaan otamme noin puolen kilometrin etsintälämmittelyn alle. Jälkien tulee olla niinikään pitkiä ja sijaita riittävän haastavissa ympäristöissä, kuten vilkkaissa keskustataajamissa. Tehtävän tulee olla Iinekselle siis riittävän vaikea, jotta se on motivoitunut. Nero taas nautiskelee esineistä. Sille esineet ovat ykkösjuttu, ja jäljen päästä löytyvä maalimies mukava lisä hauskaan puuhaan. Nero jäljestää erittäin tarkasti kaikki jälkensä olivat ne sitten vanhoja tai tuoreita. Se siirtyy ilmavainuun kulmissa ja risteyksissä, muuten se jäljestää pääasiassa nenä tiukasti kiinni maassa.
ID-jäljestys on lähtöisin viranomaispuolelta, jossa koiria on koulutettu tunnistusetsintään poliisityön avuksi. Laji on nykyisin myös harrastajien suosiossa, ja tähän tarkoitukseen on perustettu oma yhdistyskin joka kantaa nimeä Suomen Tunnistusetsintäkoirat ry. Kaikki hajuharrastukset ovat kiehtovia, ja niiden harrastaminen kannattaa – hajutyöskentelyn kautta kun meillä ihmisillä on mahdollisuus oppia ymmärtämään hieman siitä maailmasta, jossa koiramme päivittäin elävät.


Mirja Leinikka
Mirja Leinikka

Kirjoittaja

Mirja Leinikka on intohimoinen koiraharrastaja ja kouluttaja. Hän kilpailee koiriensa kanssa agilityssä, rally-tokossa ja tokossa, ja harrastaa myös muita lajeja. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista ja käyttäytymistä aikuisiällä, ihmisten valmentamista puolestaan työurallaan yritysmaailmassa. Syy eläinten kouluttamisen opintojen aloittamiseen on ollut loputon mielenkiinto siihen, kuinka me ihmiset voimme parantaa eläinten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja opettaa niille mitä ihmeellisimpiä asioita. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista pääasiassa Suomessa, mutta viime vuosina hän on pyrkinyt kouluttautumaan myös ulkomaisilla kursseilla. Tämän on tehnyt mahdolliseksi jäsenyys kansainvälisessä IAABC organisaatiossa (International Association of Animal Behavior Consultants).


Kommentoi


Ilotraining-blogi -blogissa sinua saattavat kiinnostaa myös:

Mitä tapahtuu nose workin hajutestissä?
Mitä tapahtuu nose workin hajutestissä?

Kirjoittaja Mirja Leinikka 08 Kesäkuu, 2018

Lue lisää

Päivä eläinnäyttelijänä
Päivä eläinnäyttelijänä

Kirjoittaja Mirja Leinikka 03 Kesäkuu, 2018

Lue lisää

Jan Østergaard - tokoseminaarin antia
Jan Østergaard - tokoseminaarin antia

Kirjoittaja Mirja Leinikka 29 Huhtikuu, 2018

Lue lisää