Oma tapa kouluttaa ja harrastaa oman eläinystävän kanssa, on hiukan sama asia kuin oma pukeutumistyyli – ensimmäisellä tyyli on räiskyvä, toisella hillitty ja kolmannella jotakin siltä väliltä. Ensimmäinen harrastaa pedantisti ja toinen suurpiirteisesti. Yhtä kaikki, oma tyyli on tärkeää löytää. Miksi?
Kun on hankkinut vaikkapa koiran itselleen, on vastuussa sen hyvinvoinnista. Samalla on tullut hankkineeksi itselleen vastuun siitä kuinka koiransa kouluttaa ja mitä asioita sille opettaa. Kun oman koiran kanssa viettää aikaa suuren osan vuorokaudesta, on tilanne väistämättä se, että paras kokemus oman lemmikin toiminnasta ja käyttäytymisestä on omistajalla.
Jos vastaa jostakin asiasta, on oikeutettu ja toisaalta myös pakotettu tekemään päätöksiä. Päätöksentekoon voi ottaa näkemyksiä vaikkapa valmentajalta, mutta lopulta päätökset on tehtävä itse. Näin myös kouluttamista koskevissa kysymyksissä.
Siksi on tärkeää miettiä, millainen kouluttaja, ohjaaja ja omistaja minä haluan olla? Miten minä haluan koiraani kouluttaa ja miltä haluan oman tekemiseni näyttävän? Miten haluan kouluttaa koiralleni tottelevaisuutta, agilityä tai vaikkapa palveluskoiralajeja?
Oma tapa tehdä asioita heijastelee usein omaa arvomaailmaa: mikä minun mielestäni on harrastamisessa tärkeintä, mitä haluan tehdä ja mitä haluan välttää? Haluanko harjoitella joka päivä vai kenties kerran viikossa? Haluanko että tärkeintä omassa tekemisessä on ilo, vai tavoittelenko muita asioita? Mikä on se perimmäinen syy miksi minä haluan harrastaa lemmikkini kanssa erilaisia asioita?
Etenkin aluksi voi olla vaikeaa sanoa, millaisia menetelmiä eläimensä kouluttamisessa haluaa käyttää, tai miltä haluaisi oman tekemisensä näyttävän. Tässä astuu avuksi oma arvomaailma ja niin hassulta kuin se saattaa kuulostaakin, tunteet. Oman eläimen kouluttamisessa kannattaa luottaa siihen, miltä ehdotetut asiat itsestä tuntuvat. Jos jokin tuntuu väärältä, sitä ei tarvitse tehdä. Syyksi ja perusteluksi riittää se, että tuntee niin ja sen voi rohkeasti myös sanoa. Myöhemmin kun itselle karttuu kokemusta, selviää luultavasti sekin, mistä tunne oli peräisin.
Itselleen kannattaa sallia myös se, että tarvitsee aikaa asioiden sisäistämiseen, miettimiseen ja oman mielipiteen muuttamiseen tai sen muodostamiseen. Usein uusia asioita opiskellessa voi aluksi käydä niin, että ne tuntuvat vierailta, vaikeilta ja hankalilta, jopa epämiellyttäviltä, ja omaa näkemystä voi olla vaikea muodostaa. Syynä on se, että jotta voisi mennä kehityksessä eteenpäin ja oppia uusia asioita, omaa toimintaa ja tekemistä täytyy jollakin tapaa muuttaa. Jokaisella meillä on yksilöllinen tapa kohdata muutokset ja sille on hyvä antaa aikaa.
Jokaisen eläinten kanssa harrastavan on hyvä saada itselleen ohjausta ja opetusta on sitten pitkälle kouluttautunut tai vasta aloitteleva harrastaja. Erilaisiin valmennuksiin osallistuttaessa on kuitenkin tärkeää, että arvioi annettuja ohjeita niiden silmälasien läpi jotka on itselleen harrastamiseen asettanut. Jos osallistut koulutukseen, jossa valmentaja tapaa sinut ja eläimesi ensimmäistä kertaa, valmentaja ei voi tietää millainen historia teillä on takananne, mitä olette kokeneet ja käyneet läpi, ja miten juuri sinä haluat asioita tehdä. Ja vaikka tietäisikin, vastuu ja päätösvalta miten sinä teet asioita on edelleen sinulla. Siksi sinun tehtäväsi on arvioida, sopivatko valmentajan antamat ohjeet juuri teille, ja otatko ne käyttöösi ja osaksi omaa koulutustyyliäsi. Jos muutat tekemisesi tapaa koulutuksesta toiseen, voi olla vaikea löytää mikä on juuri sinun tapasi tehdä asioita.
Päätösvalta siitä kuinka haluat eläinystäväsi kanssa toimia on aina sinulla. Päätösten tekeminen ja vastuun ottaminen omasta toiminnasta on vaikeampaa ja jopa raskaampaa, kuin valmiiksi pureskeltujen ohjeiden mukaan toimiminen. Voit hakea eri valmennuksista oppeja siihen, kuinka voisit harjoituksianne edistää, mutta lopulta kaikki työ ja ajattelu on tehtävä itse – etenkin jos haluat kehittyä omassa tekemisessäsi.
Sinä vastaat ja sinä päätät.
Mirja Leinikka
Kirjoittaja
Mirja Leinikka on intohimoinen koiraharrastaja ja kouluttaja. Hän kilpailee koiriensa kanssa agilityssä, rally-tokossa ja tokossa, ja harrastaa myös muita lajeja. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista ja käyttäytymistä aikuisiällä, ihmisten valmentamista puolestaan työurallaan yritysmaailmassa. Syy eläinten kouluttamisen opintojen aloittamiseen on ollut loputon mielenkiinto siihen, kuinka me ihmiset voimme parantaa eläinten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja opettaa niille mitä ihmeellisimpiä asioita. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista pääasiassa Suomessa, mutta viime vuosina hän on pyrkinyt kouluttautumaan myös ulkomaisilla kursseilla. Tämän on tehnyt mahdolliseksi jäsenyys kansainvälisessä IAABC organisaatiossa (International Association of Animal Behavior Consultants).