Mitä tapahtuu, jos jätät kesken harjoituksen joka ei onnistu? Entä mitä tapahtuu jos
kymmenen minuutin sijasta harjoitteletkin vain minuutin?
Peruskoulussa välitunnit ovat tuttu käsite. Opetus on jaettu opetukseen ja taukoihin.
Pienten koululaisten päivät ovat lyhyitä, ja opiskeltavaa asiaa on vielä vähän. Lomat
ovat pitkiä, lepoa ja vapaa-aikaa paljon opiskelua enemmän.
Koirat ovat älykkyydeltään korkeimmillaan 2-3 vuotiaan lapsen tasolla. Tämän ikäinen lapsi ei kykene opiskelemaan uutta asiaa pitkiä aikoja kerrallaan, eikä siihen kykene eläinkään. Uusia asioita opetettaessa, eläin joutuu keskittymään annettuun tehtävään ja miettimään minkä asian suorittamisesta se saa palkkion.
Koska kyseessä on eläin, sen kyky keskittyä yhteen asiaan kerrallaan ei ole ajallisesti
kovinkaan pitkä – puhutaan minuutin keskittymisjaksoista kerrallaan. Kun eläimen
keskittymiskyky herpaantuu, oppimista ei enää tapahdu. Toiminta sen sijaan saattaa
hyvinkin jatkua – toisin sanoen jalat jatkavat mutta pää ei enää ole mukana 🙂
Jos tavoitellaan tehokasta oppimista ja tehokasta kouluttamista, on tärkeää huolehtia
siitä, että kun koira opiskelee uutta asiaa, se on koko ajan keskittynyt ja kykenee
vastaanottamaan uutta tietoa. Tähän päästään kun huolehditaan siitä että harjoitusjaksot uuden asian parissa ovat riittävän lyhyitä. Jokaisen harjoitusjakson jälkeen koira pääsee välitunnille. Tauon aikana koira saa levätä, sulatella opiskelemaansa asiaa ja tehdä jotain muuta kuin opiskella.
Erityisesti hajutyöskentelyssä lyhyet harjoitusjaksot ovat tärkeitä. Tässä voi ajatella
vaikkapa itseään ja sitä, miltä tuntuu haistella hajuvesiosastolla useita tuoksuja
peräkkäin? Lopulta sitä ei haista enää mitään, nenä on tukossa ja täytyy lähteä
välitunnille jotta nenän saa nollattua.
Usein lyhyiden harjoitusjaksojen toteuttaminen on vaikeaa meille ihmisille. Virheen sattuessa virheen haluaisi korjata. Hyvän suorituksen sattuessa sitä hyvää haluaisi nähdä vielä lisää. Välitunnille ei raaskisi lähteä.
Pitkät koulutusjaksot tuovat kuitenkin mukanaan monenlaista harmia: koirat turhautuvat, väsyvät, tekevät entistä enemmän virheitä ja niin edelleen. Koiran väsyessä omistajakin saattaa turhautua: eikö se vieläkään osaa tätä asiaa? Ja sitten ollaankin kierteessä jossa kukaan ei ole tyytyväinen, ei koira eikä omistaja.
Tehokas koulutushetki on siis lyhyt, maksimissaan uutta asiaa opetettaessa minuutin tai kahden mittainen. Se voidaan päättää myös “epäonnistuneeseen suoritukseen”, oikeasta toiminnasta palkitsemiseen perustuvassa koulutuksessa siis siihen, että koira ei saa palkkaa. Sen jälkeen lähdetään välitunnille. Välitunnin jälkeen voidaan harjoitella lisää ja usein – tauko on auttanut. Seuraava harjoitus saatetaankin aloittaa onnistumisella ja taas koira saa palkkionsa. Mitään vakavaa ei tapahtunut, vaikka edellinen harjoitus olisikin päättynyt “epäonnistumiseen”.
Ehkä se epäonnistuminen ja virheet ovatkin meidän ihmisten mielestä isompi juttu kuin eläimen?
Lähteet: Stanley Coren, The intelligence of Dogs & Animal Training workshops
Mirja Leinikka
Kirjoittaja
Mirja Leinikka on intohimoinen koiraharrastaja ja kouluttaja. Hän kilpailee koiriensa kanssa agilityssä, rally-tokossa ja tokossa, ja harrastaa myös muita lajeja. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista ja käyttäytymistä aikuisiällä, ihmisten valmentamista puolestaan työurallaan yritysmaailmassa. Syy eläinten kouluttamisen opintojen aloittamiseen on ollut loputon mielenkiinto siihen, kuinka me ihmiset voimme parantaa eläinten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja opettaa niille mitä ihmeellisimpiä asioita. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista pääasiassa Suomessa, mutta viime vuosina hän on pyrkinyt kouluttautumaan myös ulkomaisilla kursseilla. Tämän on tehnyt mahdolliseksi jäsenyys kansainvälisessä IAABC organisaatiossa (International Association of Animal Behavior Consultants).