Edellisessä blogikirjoituksessa sivuttiin jo hieman virheettömän oppimisen konseptia. Virheetön oppiminen, eli errorless learning, tarkoittaa nimensä mukaisesti sitä, että eläin (tai ihminen) oppii uuden asian ilman, että oppimisprosessissa tapahtuu virheitä. Ihmisten maailmasta esimerkiksi sopisi vaikkapa se, että lapsi oppii ajamaan pyörällä ilman että hän kaatuu kertaakaan ajamista opetellessaan.
Virheetön oppiminen on mieluisaa, ja oppijalle palkitsevaa. Uuden asian oppiminen etenee koko ajan, ja palkkioita ansaitaan jatkuvasti. Jos tavoitteena on treeni, jossa oppija eli vaikkapa koira ei turhaudu lainkaan, on virheettömän oppimisen polku hyvä tavoite.
Omista koiristani pentukoira Ilo on oppijana hyvinkin erilainen kuin vaikkapa narttukoirani Iines. Iines suorastaan rakastaa free shaping, eli vapaan sheippaamisen sessioita, joissa se saa oivaltaa ja arvailla mitä olen siltä kulloinkin hakemassa. Se aktivoituu, kun se ei tiedä mitä seuraavaksi on tulossa ja kokeilee ja tarjoilee mielellään erilaisia vaihtoehtoja joista se voisi saada palkkion. Iines myös palkkautuu kohtuullisen hyvin ruuasta.
Ilo puolestaan on melko tyypillinen nuori uroskoira. Se ei elä syödäkseen, vaan syö eläkseen. Sille ruoka ei ole palkkioista paras, ja päivittäiset ateriatkin saattavat jäädä helposti syömättä ellei rinnalla ole kirittäjää. Palkkioista paras on leikki ja toiminta – monien bordercollieiden tapaan.
Kun olemme tutustuneet Ilon kanssa toisiimme ja aloittaneet yhteistyön, huomasin melkeinpä heti, että Ilo ei juurikaan innostu oivaltamisesta. Jos se ei heti jotakin ymmärrä, se alkaa tähyillä toisaalle, siis rauhoitella ja passivoitua, ja meidän yhteytemme treenihetkessä katkeaa. Jos vielä palkkiona on ruokaa, saatan seuraavassa hetkessä ollakin harjoittelemassa yksin, kun Ilo on kadonnut epäselvän tehtävän ja huonon palkan vuoksi toisaalle. Free shaping ei siis ole Ilolle paras koulutusmenetelmä eikä ruoka useinkaan toimiva vahviste.
Ilon kanssa pyrin siksi koulutushetkissä virheettömään oppimiseen. Tilanteeseen, jossa sen oppiminen etenisi koko ajan, ja se saisi koko ajan menestystä. Virheetön oppiminen vaatii onnistuakseen ympäristön järjestelyä, ohjailua, johdattelua ja houkuttelua. Jos apukeinoja käyttää, niistä on päästävä eroon nopeasti. Kun siis saan jonkin toiminnan alkuun, siirryn lennosta sheippaamiseen ja pyrin häivyttämään nopeasti apukeinot pois käytöstä. Sheippaaminen on helpompaa, kun toiminta on saatu alkuun jollakin tapaa ja koira on jo mukana juonessa. Virheetön oppiminen ei tokikaan ole aina “täysin virheetöntä”. Virheitä tapahtuu, mutta pyrin siihen että järjestelen ja suunnittelen kouluttamisen siten, että niiden määrä olisi mahdollisimman vähäinen.
Jotta treenisessiot etenisivät siten, että Ilo ei lainkaan turhautuisi, ja jotta harjoitussessiot olisivat sujuvia, me aloitamme ja päätämme jokaisen harjoittelutuokion leikillä. Ilo siirtyy autosta kentälle tai häkistä halliin lelu suussaan. Kaupungilla ja uusissa ympäristöissä kävelemme siten, että Ilo saa kantaa mukanaan lelua. Tavoitteeni on opettaa sille, että jokaisessa harjoituksessa me toimimme yhdessä ympäristön häiriöistä piittaamaatta, ja tässä olemmekin jo onnistuneet varsin mukavasti.
Harjoitushetket ovat lyhyitä, ja leikkijaksot sekä palkitsevat että rentouttavat Iloa pienten tehtävien välillä. Uusien tehtävien opettamisessa johdattelen ja ohjailen, sekä rajaan ympäristöä. Olen myös opettanut Ilolle, että valjaista tarttuminen on mukava asia, ja käytänkin tätä keinoa siihen, että saan Ilon ohjattua vaikkapa pentuagilityssä oikeaan kohtaan putken eteen, jolloin sen on vaivatonta onnistua seuraavassa tehtävässä, joka tässä tapauksessa olisi putken läpi juokseminen.
Virheettömän oppimisen konsepti on myös mukava siksi, että sitä käytettäessä niin sanotun roskakäyttäytymisen määrä ja todennäköisyys vähenee. Itse pyrin Ilon kanssa välttämään kaikenlaisen roskakäyttäytymisen syntymistä, koska myös ne voivat aiheuttaa koirassa turhautumista ja toisaalta haluan ohjailla myös sitä, mitä Ilo erilaisissa ympäristöissä oppii. Free shapingissa syntyy usein runsaastikin roskakäyttäytymistä, kun koirat hakevat oikeaa valintaa josta palkkio napsahtaa erilaisia asioita kokeilemalla. Roskakäyttäytyminen tarkoittaa siis kaikkea sitä, mitä muuta koira ehtii tekemään silloin, kun ohjaaja odottaa että koira tarjoaa erilaisia toimintoja. Roskakäyttäytymistä on myös kaikki se, mikä tapahtuu palkkion saamisen ja seuraavan yrityksen välillä.
Lisää luettavaa virheettömästä oppimisesta löytyy muun muassa seuraavista artikkeleista:
http://clicktreat.blogspot.fi/2012/06/errorless-learning-versus-use-of-no.html
Eileen & dogs: http://eileenanddogs.com/2013/01/21/errorless-learning/ ja http://eileenanddogs.com/2013/02/09/errorless-learning-skinner/
Mirja Leinikka
Kirjoittaja
Mirja Leinikka on intohimoinen koiraharrastaja ja kouluttaja. Hän kilpailee koiriensa kanssa agilityssä, rally-tokossa ja tokossa, ja harrastaa myös muita lajeja. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista ja käyttäytymistä aikuisiällä, ihmisten valmentamista puolestaan työurallaan yritysmaailmassa. Syy eläinten kouluttamisen opintojen aloittamiseen on ollut loputon mielenkiinto siihen, kuinka me ihmiset voimme parantaa eläinten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja opettaa niille mitä ihmeellisimpiä asioita. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista pääasiassa Suomessa, mutta viime vuosina hän on pyrkinyt kouluttautumaan myös ulkomaisilla kursseilla. Tämän on tehnyt mahdolliseksi jäsenyys kansainvälisessä IAABC organisaatiossa (International Association of Animal Behavior Consultants).