K
ädet hikoilevat, kun sormet tapailevat huilun koskettimia. Samaan aikaan kun soitan, yritän juosta silmilläni tahteja eteenpäin, jotta muistaisin mitä on tulossa, ja jotta osaisin hengittää oikeaan aikaan sisään ja käynnistää palleatuen sille kolmiviivaiselle c:lle, joka ei saa olla epävireinen. Samalla kun yritän valmistautua, soitan h:n sijasta b:n. Ja silloin vieressäni seisovan opettajan sormi nousee jälleen ylös. Sormia on ylhäällä jo viisi. Olen puolivälissä etydiä, ja olen tehnyt jo viisi virhettä. Opettaja totesi ennen soittamisen alkua, että tänään hän laskee tekemäni virheet tästä etydistä, jonka soittamista olen koittanut harjoitella jo viimeiset kaksi viikkoa. Koska minun pitäisi jo osata, etydin pitäisi jo sujua. Mutta se ei suju.
Lopulta kaikki opettajan sormet ovat ylhäällä. Olen tehnyt kymmenen virhettä ja vuorossa on etydin päättävä kadenssi. Kadenssissa minun pitäisi päästää luovuuteni valloilleen, ja improvisoida musiikkiin eläytyen omavalintainen soolo. Jotta voisin improvisoida minun pitäisi voida eläytyä ja nauttia musiikista. Kun pelkään opettajan virheitä laskevia sormia, en saa itsestäni mitään irti, ja huiluni ei soi. En nauti musiikista, vaan suoritan soittamista ja koitan vältellä virheitä. Saan jatkuvasti kommentteja, että soittoni ei kosketa, koska en eläydy musiikkiin. Kymmenen vuoden kuluttua ymmärrän, mistä oli kysymys. Ja silloin: soitan paremmin kuin koskaan aiemmin nauttien siitä, millaista musiikkia minä itse ja instrumenttini saamme aikaiseksi. Olen löytänyt soittamisen ilon!
Miten tämä kaikki liittyy koiraharrastamiseen? Paljonkin. Me koiriemme ohjaajina ja kouluttajina voimme päättää haluammeko koirastamme soittajan, joka kykenee eläytymään musiikkiin ja antamaan itsestänsä parhaan irti. Vai koulutammeko koirastamme epäonnistumisia ja virheitä pelkäävän eläimen seisomalla sen vieressä, ja huomauttaen jokaisesta epäonnistumisesta, jonka eläimemme tekee.
Mistä tiedät, milloin itse osaat jonkun asian? Jos osaat ajaa pyörällä, osaatko myös pyöräillä kivikkoisessa maastossa, jyrkässä alamäessä, vuoren harjanteella tai jäisellä tiellä? Entä jos sinulla olisi opettaja, joka on opettanut sinut pyöräilemään tasaisella asvaltilla, ja kun osaat tämän taidon, opettajasi vie sinut jyrkkään alamäkeen kantojen ja kivien peittämälle polulle, ja käskee pyöräillä alaspäin? Jos et osaa tai uskalla, opettajasi moittii sinua epäonnistumisestasi.
Entä mistä tiedät osaako koirasi jonkun asian? Jos koirasi juoksee läpi tottelevaisuskokeiden luoksetulon pysäytyksissä, tekeekö se sen siksi, että se osaa asian mutta ei “viitsi” toteuttaa sitä? Vai kenties siksi, että se ei osaa asiaa riittävän hyvin juuri siinä tilanteessa ja niissä olosuhteissa? Vai voisiko olla niin, että sinunkaan koirasi ei ole täydellinen suorittaja, kuten emme ole me itsekään, ja koira tekee joskus virheitä, koska se on elävä olento?
Jos koira tekee virheen, oletko varma, että se on itseasiassa koirasi tekemä virhe? Olitko itse suunnitellut harjoituksen riittävän selkeäksi, oliko kriteerisi selvä myös koiralle, annoitko käskyt ajoissa ja selvästi, ja olit täsmällinen ajoituksesi kanssa?
Kun koira osaa jo asian -sanonta johtaa usein jatkotoimenpiteisiin. Kun koira osaa jo asian, mutta ei kuitenkaan onnistu, ihminen antaa itselleen oikeutuksen ryhtyä rankaisemaan tai huomauttelemaan koiraa sen epäonnistumisista. Ihminen siirtyy koiran viereen nostamaan sormia ylös ja laskemaan koiran tekemiä virheitä. Pitäisi jo osata, mutta kun et osaa.
Eläinten kouluttamisen uranuurtaja Bob Bailey on todennut, että jotta voisi edes ajatella eläimen osaavan jonkun asian, meidän tulisi harjoitella siten, että eläin kykenee tekemään 20 toistoa 20 eri paikassa 20 eri häiriön alaisuudessa. Virheettömästi. Lyhyellä matematiikalla tästä yhtälöstä aikaansaadaan 8000 toistoa. 8000 ruutuunmenon toistoa 20 eri paikassa 20 eri häiriön alaisuudessa. Moniko on treenannut koiransa näin? Ennen kilpailuja?
Valitettavasti: sitä saamme, mihin keskitymme, siitä pitää huolen Pygmalion-efekti. Itseään toteuttavia ennusteita on tutkittu mm. opettajien keskuudessa seuraavasti: kahdelle opettajalle annettiin omat ryhmät samantasoisia oppilaita. Toiselle opettajalle kerrottiin, että hänen oppilaansa ovat huippulahjakkaita ja toiselle, että oppilaat ovat ns.”huonompaa materiaalia”. Lukukauden päätteeksi sen opettajan oppilaat, jotka oli luokiteltu lahjakkaiksi, pärjäsivät huomattavasti paremmin päättökokeissa kuin verrokkiryhmän opiskelijat.
Jos siis ajattelet, että koirasi on “huonompaa materiaalia”, tekee virheitä eikä pärjää, ajatuksestasi tulee totta ennenkuin huomatkaan. Kun keskitymme virheisiin ja epäonnistumisiin, saamme aikaiseksi ilotonta virheitä pelkäävää suorittamista. Saamme aikaiseksi musiikkia, josta puuttuu luovuus, ilo ja nautinto. Saamme aikaiseksi myös tilanteita, joissa murrumme paineen alla henkisesti, kun pelkäämme epäonnistuvamme tärkeällä hetkellä.
Olen itse soittanut 20 vuotta huilua peläten virheitä ja suorittaen soittamista. Vasta kun lopetin ammattimaiset opintoni, löysin soittamisen ilon. En aio tehdä tätä virhettä enää uudelleen: en itselleni enkä koirilleni, missään lajissa.
Lue lisää:
Valmentava johtajuus: http://esimies.info/Valmentava-johtaminen.php
Sielun soppa: toivon että teet virheitä: http://hidastaelamaa.fi/2015/01/sielun-soppa-toivon-etta-teet-virheita/
Should you use No Reward Markers? http://www.clickertraining.com/node/2848
Mirja Leinikka
Kirjoittaja
Mirja Leinikka on intohimoinen koiraharrastaja ja kouluttaja. Hän kilpailee koiriensa kanssa agilityssä, rally-tokossa ja tokossa, ja harrastaa myös muita lajeja. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista ja käyttäytymistä aikuisiällä, ihmisten valmentamista puolestaan työurallaan yritysmaailmassa. Syy eläinten kouluttamisen opintojen aloittamiseen on ollut loputon mielenkiinto siihen, kuinka me ihmiset voimme parantaa eläinten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja opettaa niille mitä ihmeellisimpiä asioita. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista pääasiassa Suomessa, mutta viime vuosina hän on pyrkinyt kouluttautumaan myös ulkomaisilla kursseilla. Tämän on tehnyt mahdolliseksi jäsenyys kansainvälisessä IAABC organisaatiossa (International Association of Animal Behavior Consultants).