Voiko pentua treenata liikaa?

Kirjoittaja Mirja Leinikka 05 Toukokuu, 2016

Voiko pentua treenata liikaa?

Mikä on sopiva määrä treeniä pienelle pennulle? Mitä pennun kanssa kannattaa harjoitella? Paljonko on paljon, ja mikä puolestaan on liian vähän?

Tarkasteltaessa asiaa nimeltä koiranpennun treenaus tai koiranpennun harjoittelu, on syytä ensin avata se, mitä tarkoitetaan treenaamisella ja harjoittelulla. Jollekulle sana treenaus tarkoittaa lajiharjoittelua, toiselle tempputreenejä ja kolmannelle kävelyä uudessa ympäristössä. Itse en mielelläni puhu pennun treenaamisesta lainkaan, koska suomenkielessä sanalla treenaus on kaiku, joka johtaa koiria ajateltaessa lajiharjoitusten pariin.

Pentukoiran jokainen päivä pitää sisällään uuden oppimista, ja pentu oppii uutta koko ajan halusimme tai emme. Maailma on pennulle uusi, ja jokaiselle päivälle riittää ihmeteltävää. On jokaisen oma valinta, kuinka paljon tässä prosessissa haluaa olla mukana. Itse haluan ohjailla pennun maailmaan tutustumista siten, että kokemukset joita pentu saa olisivat mahdollisimman positiivisia ja meidän yhteistä taivaltamme tulevaisuudessa helpottavia.

Koska pentu oppii joka päivä ja koko ajan jotakin uutta, haluan itse sekä tukea sitä tällä taipaleella, että olla sen elämän ensiaskeleilla mahdollisimman paljon mukana. Enkä pelkästään siksi, että pentu on pentu hyvin lyhyen aikaa, ja haluan itse nauttia sen kanssa näistä hetkistä 🙂 Haluan olla mukana seuraamassa, kun pentu oppii metsässä hyppäämään ensimmäisen puunrungon yli ja kun se tutkii katon ränneistä tippuvaa vettä. Haluan tutustuttaa sen erilaisiin ääniin, alustoihin ja ympäristöihin ja auttaa sitä nousemaan sohvalle ja sänkyyn, koska mikään ei ole mukavampaa kuin levätä itse samalla pennun tuoksua nuuskutellen 🙂

Osan pennun päivittäisestä ruuasta voi käyttää siihen, että ruoka nautitaan omistajan kädestä vaikkapa erilaisiin ympäristöihin tutustuen, tai vaikkapa pieniä kohdetyöskentelyharjoituksia tehden. Itse kuitenkin haluan että pentuni saa ruokaa päivittäin ilman, että se joutuu sitä minkään tekemisen kautta ansaitsemaan. Mielestäni pennulla tulee olla stressittömät ruokailuhetket, ja näin niin sanotusti myös ilmaisia aterioita tarjolla. Aikuiset koirammekaan eivät joudu ansaitsemaan jokaista suupalaansa työnteon kautta – haluan hakea motivaation minun kanssani toimimiseen muita reittejä pitkin. Jo tämä periaate asettaa selkeitä rajoituksia sille, paljonko pennun kanssa voi erilaisia asioita päivittäin harjoitella, jos palkkana käyttää ruokaa. Pennut ovat usein taitavia säännöstelemään päivittäin syömänsä ruuan määrää, ja jos ruuan tarjoilee ensisijaisesti kupista tai pennulle sopivien virikkeiden kautta, ja vasta sen jälkeen käyttää ruokaa koulutuspelien pelaamiseen,  ei koulutuspeleihin juuri jää pennun vatsaan tilaa, tai ainakin harjoitusten määrä on hyvin minimaalinen.

Harjoitteluun siis pätevät hieman samat säännöt kuin liikkumiseen – pakkoliikunta ja pakkoharjoittelu ovat pahasta. Pakkoliikunta tarkoittaa sitä, että pentu ei itse saa säädellä liikkumistaan, vaan liikuntaa säätelee ihminen. Tällaista liikuntaa on siis esimerkiksi pentukoiran pyöräilyttäminen tai vedättäminen valjakossa. Pakkoharjoitteluksi puolestaan voisi lukea sen, että pennun täytyy ansaita jokainen suupalansa jonkin koulutuspelin kautta – tällöin pennulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin harjoitella, mikäli se haluaa saada vatsansa täytetyksi.

Pennun tärkein tehtävä elämässä ja jokaisessa uudessa päivässä on liikunnan lisäksi leikkiminen – pentu ei tässä tapauksessa mitenkään poikkea ihmislapsesta. Ja leikkiähän voi lähes missä tahansa. Leikin kautta pennun kanssa voi harjoitella ihmisten maailmassa toimimista, jotka ovat tärkeimpiä harjoituksia joita pennun kanssa ylipäätään voi tehdä. Leikin kautta pentu voi tutustua uusiin koiriin ja ihmisiin, sen kautta voi oppia toimimaan oman ihmisen kanssa ja leikkiessä on mukavaa tutustua erilaisiin ympäristöihin, ääniin ja alustoihin. Leikkiä on lelujen jahtaaminen, kantaminen ja pureminen, mutta myös oman ihmisen kanssa juokseminen tai vaikkapa kuopan kaivaminen. Leikkiminen on erinomainen tapa ohjailla pennun saamia kokemuksia positiivisiksi. Leikissä on myös se hyvä puoli, että pentu ei jaksa leikkiä loputtomiin ja leikkiminen on aina vapaaehtoista toimintaa. Kun pentu harjoittelee uusia asioita leikkien, se saa itse säädellä harjoittelunsa määrää oman jaksamisensa mukaan. Kun pentu siis väsähtää ja lakkaa leikkimästä, on aika joko syödä tai nukkua, ja pitää leikistä taukoa 🙂




Mirja Leinikka
Mirja Leinikka

Kirjoittaja

Mirja Leinikka on intohimoinen koiraharrastaja ja kouluttaja. Hän kilpailee koiriensa kanssa agilityssä, rally-tokossa ja tokossa, ja harrastaa myös muita lajeja. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista ja käyttäytymistä aikuisiällä, ihmisten valmentamista puolestaan työurallaan yritysmaailmassa. Syy eläinten kouluttamisen opintojen aloittamiseen on ollut loputon mielenkiinto siihen, kuinka me ihmiset voimme parantaa eläinten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja opettaa niille mitä ihmeellisimpiä asioita. Mirja on opiskellut eläinten kouluttamista pääasiassa Suomessa, mutta viime vuosina hän on pyrkinyt kouluttautumaan myös ulkomaisilla kursseilla. Tämän on tehnyt mahdolliseksi jäsenyys kansainvälisessä IAABC organisaatiossa (International Association of Animal Behavior Consultants).


Kommentoi


Ilotraining-blogi -blogissa sinua saattavat kiinnostaa myös:

Mitä tapahtuu nose workin hajutestissä?
Mitä tapahtuu nose workin hajutestissä?

Kirjoittaja Mirja Leinikka 08 Kesäkuu, 2018

Lue lisää

Päivä eläinnäyttelijänä
Päivä eläinnäyttelijänä

Kirjoittaja Mirja Leinikka 03 Kesäkuu, 2018

Lue lisää

Jan Østergaard - tokoseminaarin antia
Jan Østergaard - tokoseminaarin antia

Kirjoittaja Mirja Leinikka 29 Huhtikuu, 2018

Lue lisää